Jos puu kaadetaan ”Mustan kuun” jälkeen 11:s – 12:s – tai 13:s  päivänä, ne puut eivät halkea, vääntele, sinisty tai homehdu, eikä myöskään lahoa .

Parustuu vanhan kansan uskomuksiin.

Jos olet wanha, tehnyt tuoreesta hirrestä rakennuksen, niin aivan varmasti nurkkiin ja monessa paikassa varauksiin menee enemmän kuin hammastikku, kunhan ne kuivuvat. Sen verran normaalit puut ovat kieroja.

Joskus näkee ja oppii enemmän, kun ei itse reuhua urakkatahdilla, vaan tarkkailee asioita ja tekee enemmän niitä vaiheita, joita muut eivät oikein huomaa hoitaa.

(Moderaattori on poistanut osan viestistä.)

Isä oli kirvesmies ja hänen kanssaan teimme hirsirakenteita, kun olin vielä aika nuorikin, Aloitin vähän yli kymmenvuotiaana.

En tiedä, onko täällä käytettävät hirsivarat wanhan keksintöjä, mutta uusimmat on Rosterista tehtyjä, joissa on ristipassi ja paikka lyijykynälle.

Kun tehtiin yli neljäkymmensenttisistä pyöreistä hirsistä seinää, käyttivät alan miehet vanhaa koulusta saatua puista harppia – paksuimmat hirret lähes metrisiä.

Tuossa aika lähellä on konepaja, joka tekee noita varoja ja kaikkea muutakin metallista apuvälinettä ja työkalua. On hirsihissiä, piilua ja hollihakaa ym.

Kyllä nuo vanhat veistäjät pistivät ne jättihirret kerralla valmiiksi, eli sahaus, villat ja hirsi paikoilleen.

Remonttitaidosta se tietenkin riippuu. Ensimmäinen ehto on se, että ymmärtää käynnistinlaitteen toiminnan. Sen jälkeen purkaminen sillä asenteella, että se on saatava vielä koottuakin. Luultavasti sieltä on palautusjousi poikki, tai hyvässä lykyssä vain puhdistuksen tarpeessa.

Jos naru, narupyörä ja jousi ovat ehjiä, niin jousi in likainen, eli se on otettava ulos. sen voi kastella öljyssä, joka liottaa ruostetta ja kuivaa likaa niin, että kun öljyn pyyhkii paperilla pois – se on puhdas.

Sitten kelataan jousi takaisin koteloonsa, mielellään heti kättelyssä samoin päin  kuin se on ollutkin – narupyörä paikoilleen, ja kiinnitysruuvi tai sokka paikoilleen. narupyörän reunassa on kolo, johon narun alkupään läheisyydestä naru laitetaan ja aletaan jännittää jousta. Pitää muistaa pyörimissuunta. kun jousi on kireällä, annetaan sen vetää naru kelalle. Jousi on oikealla tiukkuudella, kun naru tulee kokonaan ulos ja jouseen jää vielä varaa ainakin puoli kierrosta, eli käynnistyksen aikana ei narusta pidä saada jousta ”loppumaan”.

Loppusilaus on, kun mahdollinen muovikehys on kiinnitetty narupyörän ympärille.

Kun käynnistin pannaan paikoilleen, on varmistettava, että se ”loksahtaa kynsien lomaan”, eli narusta vedetään hieman ja annetaan sen palautua, vasta sitten ruuvit paikoilleen.