Vientisahoilla on pitkät sopimukset, joiden turvin ne porskuttavat vielä pitkään. Pienempien sahojen on tietenkin sahailtava ne jo hakatut tukit, muuten tulee vielä enemmän takkiin. Viisas pikkusaha pistää kioskin kiinni, kun se on mahdollista niin, ettei polta sitoja edestään.

Vanha kaava oli, että vientisahoilla keskimäärin joka seitsemäs vuosi on voitollinen. Eli tietenkin niissä kuudessa vuodessa huomattava osa on nollavuosia, ja tappiovuonna se tappio on käytännössä pientä verrattuna siihen huippuvuoteen, jolloin voittoa tulee niin, että se täyttää kaikki laarit
<div id=”mailtoikkunamodalPopupTo” style=”z-index: 1102;”>
<div id=”mailtoikkunapopupMailContentModal”>
<div id=”mailtoikkunamailModalToClose”></div>
<div id=”mailtoikkunapopupToQuestionModal”>What do you want to do ?</div>
New mail<button id=”mailtoikkunabuttonEmail”>Copy</button><textarea id=”mailtoikkunatextCopyClipboardSelect”></textarea></div>
</div>
 

Tilanne ja vaihtuu ja vuorottelee ” normaalisti”. Ei kasvua jos loputonta laskusuhdannettakaan kestä määräänsä pidempään. Sopeutua vaan pitää. Niin on tukin hintakin. Sahat tarvitsevat puunsa pitääkseen markkinansa. Jos mo:lla on rahalle käyttöä ja tukkimetsä vaatii muutoinkin katkaisuhoidon, mikä ettei. Onko muutaman euron ”menetys” sahan hyväksi katasroohvi, kuin koko sahan kaatuminen?

Valtion pitäsi tukea sahoja laittamalla tukin hintaan tukirahoja , jotka saadaan pois esim. ruotsinlaivoilta. Ne ei tarvi tukea.   Mo:lle tukin hintaan lisää, jotta sahat saa entistä halvempaa tukkia ja valtio verotuloja sitä kautta.

Odottele motokuski rauhassa, kyllä se vappusatanen ainakin osittain tulee. Jakka rahoja löytyy.

Mitäpä sitä turhia synkistelemään. Joka vuosi on puukauppavuosi ja yksi onkin jo tehtynä ja toinen vielä talven mittaan pitää tehdä. On päätehakkuuta ja harvennusta. Koittakaa työ kärvistellä, minä iloisena irvistelen.