Ketjusahassa on kytkimenvaihto niin simppeli homma, että sen tekee nolompikin, jos varaosa on mukana. Tosin kytkin särkyy harvoin, vielä harvemmin runkolaakerit.

Täytyy olla jossain vikaa, jos runkolaakerit hajoaa yllättäen ja pyytämättä. Myöskään kaasutinta ei ole vielä tarvinnut vaihtaa metsässä, itseasiassa en ole itse vaihtanut kaasutinta, mutta Tiheissä on takuuseen vaihdettu ainakin kymmenen kaasutinta. Ne on tehty piirimyyjän korjaamolla. Ainuttakaan kulmaa en ole vaihtanut metsässä, enkä konehallissa.

Järki käytössä, niin ammattilainen ei vie metsään sellaista riepua, joka on hajoamaisillaan.

Veikkaan, että esim arto ei ole hajottanut sahaa kovin montaa kertaa työn aikana.

Mutta kun on käyttäjiä, jotka eivät pysty edes terää teroittamaan – edes kotiverstaalla ilman hienoja ohjureita – eikä se silloinkaan tule teräväksi. Silloin kyllä ymmärrän, että esim ketjua vaihdetaan sen tylsyttyä – jopa kahdeksan kertaa päivässä, jos on haluttu sahata terävällä – tai edes viilatulla terällä.

Seuraava vaihe on, että autossa on kahdeksan varasahaa, joille ei tehdä edes tankkausta metsässä. Niinhän toki mestarit tekevät, mutta ei ammattimetsurit.

Nii onpa joku tainnu ostooki varasahan ku toinen korvessa ja moto seisoo

Stilh 460 sillä sahaa 1.20 h ,toki terän täytyy olla hyvin teroitettu.Huskun peukalo kaasu aikas kömpelö viritys.

Vaihdoin kytkimen 460 Stihlin, ei siinä paljon puolta tuntia enempää mennyt, ammattilainen tehnee vartissa. Vanhasta romusta kytkin irti ja uudempaan kiinni. Ei tuo rikki edes ollut, mutta ei tahdo aika kulua, kun ei jaksa viikonloppuisin enää mettään lähteä.