Oletan, että kansallispuistot kelpaa tiukasti suojeltuun, mutta etelästä tulee 50% peltoa ja jokunen prosentti rakennettua maata, jonka hehtaarit pitää suojella metsästä. Helsingin kauppatori tuskin kelpaa suojeltavaa pinta-alaan.

Nyt on niin monenlaista termiä ja kriteeriä, etten tiedä mitä uskoa. Metsäteollisuuden mukaan 9% metsistä on tiukasti suojeltua ja ympäristö.fi:n mukaan 9% maapinta-alasta on suojeltua. Mutta jos meidän pitäisi suojella 1% lisää, se ei liene mahdoton tehtävä. Kunhan vain pidetään huoli siitä, että meidän suojelun kriteerit kestää vertailun muun EU:n kanssa. Siellä kun suojellaan maatalouden ja teollisuuden käytössä oleviakin alueita.

30% oli kai lievemmin suojellun alueen osuus ja siitä tavoitteesta ei olla luovuttu. Toivottavasti niillä alueilla ei rajoiteta metsästystä (=paluu otsikon aiheeseen).

Isojakin alueita on ”suojeltu” kasvien ja puun kasvatukselta mm. asfaltoimalla .  Jossain Keski-ja E-Euroopan maanviljelys-/kaupunkiseuduilla puuta kasvaa lähinnä vain puistoissa. Helppo niitä jämiä on suojella , kun laajemmat metsät on hakattu aikoja sitten.  Sinne varsinkin pitäisi ymp.järjestöjen vaatia puun istutusten tekemistä jotta CO2:n sitominen lisääntyisi.  Täällähän metsä yleensä uudistuu ja niitä uudistetaan puunkorjuiden jälkeen .

Metsämaaksi luetaan metsätalouden puolella metsä-ja kitumaat, ei joutomaita.  Siitä johtunee erot eri toimijoiden ilmottamissa metsämaan/maapinta-alojen  suojeluosuuksista.  Joutomaita on esim. pääasiassa vain heinää kasvavat peltoheitot ja Lapin puuttomat tai lähes puuttomat tunturialueet.

Erämaa-alueita on melkein yhtä paljon kuin muuta suojeltua yhteensä joten niillä on iso merkitys pinta-aloissa.

Glan kysymykseen on helppo vastata: ennallistetaan ravintoketjuja lisäämällä niihin petoeläimiä. Eteläisessä Suomessa oli ennen metsäojituksia enemmän avoalaa -nykyään niitä tavallaan vastaavat etelässä avohakkuut.

Ei varmaan osata vastata siihen, mikä on tarkalleen ’vääristymätön’ kasvien, kasvinsyöjien ja petojen suhde, eikä sitä voi pelkästään tavoitellakaan, koska päästöksentekoon vaikuttaa moni muukin asia. Kuitenkin voidaan tarkastella eri ravintoketjun osien suhdetta luonnontilaisissa ekosysteemeissä ja havaita, että meillä on kasvinsyöjiä niihin verrattuna suhteessa enemmän ja petoja vähemmän. Tätä suhdetta myös halutaan pitää keinotekoisesti yllä, jotta ihmismetsästäjä saisi mahdollisimman suuren lihatuoton itselleen; muun muassa vähennetään ilvesten määrää.