”Mitä tulee ylimääräisten rambojen tuloon roiskimaan toisten ylläpitämille ruokintapaikoille (muualta ei saa saalista),saattaa homma loppua heti alkuunsa eripuran seurauksena. Moni on niin mustasukkainen (aiheesta) ruokintapaikkansa elukoista ,että esim koiran avulla tapahtuvaa jahtia ei voi aloittaa ilman repivää riitaa läheltäkään ruokintapaikkaa. Kyse on vastaavasta asiasta ,kun joku tulisi kokemaan toisten verkot tai katiskat.”

Hirveetä dramatisointia, mutta eihän sitä voi tietää. Esiintymisalueen reunoilla  ollaan siinä vaiheessa kuin itse 90-luvulla. Valokuvattiin ja ihasteltiin hienoa uutta eläintä ja esiteltiin kuvia tuttaville, lähetettiin paikallislehteeenkin kuva, miten kaunis eläin kävi pihalla. 2010 paikkeilla lisääntyivät omalla reviirillä räjähdysmäisesti lauhojen talvien seurauksena. Meri ei jäätynyt ja pieni lauma jäi jumiin muutaman kymmenen hehtaarin saareen.

Keväällä kauhisteltiin jälkeä kaikki varvut ja risut  oli kynitty pois, ruoka oli loppunut, sitten oli siirrytty havuihin, jopa miehenmittaiset kuuset oli riivitty puhtaaksi. Ei niitä kovat talvetkaan ja ruoan loppuminen helposti tapa, ne ovat selviytyjiä, syövät hätätilassa melkein mitä vain, merikotkille aikanaan laitettu possuhaaskakin kuulemma kelpasi, luita kaluttiin. ”Hiljaisia signaaleja” tähän suuntaan  voi huomata ketjuun linkitetystä Kuntun keräämästä aineistosta, ne havainnot ovat kuitenkin tilanteesta, jossa mielinen  ruoka ei ole vielä loppunut. Maukkaimmat syödään ensin, mutta ruokapulan yllättäessä T1 taimikko on mennyttä.

Silloin saaressa tajusimme, että haitallista vieraslajia ei missään tapauksessa saa päästää leviämään laajalle ja yritimme tehdä asian selväksi muillekin. ”Planter aloitti  rummutuksen ja mustamaalaamisen”. Nyt (anteeksi) idiootit  ovat päättäneet tahallaan lisätä lisätä ja levittää tätä tuholaista. Siinäpä levitätte, perästä kuuluu.

Minulla asettui jokunen vuosi sitten metsäkauriita juuri istutettuun kuusentaimikkoon. Kaveri-ja tuttavapiiriin kuuluu useita metsästyksen harrastajia pari seuratontakin, ”jonossa” ovat, mutta paikkaa ei ole auennut. Nämä ova mahdollisimman kaukana mistään ramboista. Kävivät poistamassa taimien syöjät kun vihjaisin asiasta.

Minkäänlaista ruokintapaikkaa ei ole, mutta elukat olivat tulkinneet virheellisesti, että taimikko on ruokintapaikka. Eikä se meidän puutarhakaan ole ruokintapaikka, mutta joku on opettanut, että juurekset kuuluu syödä. Näytin taimikossa kavereille sopivan kyttäyspaikan, jonka editse kauriit kulkevat ja mikä on niiden tykkäyspaikka. Ei ole sen koommin ollut murhetta pienimmistä sorkista, jos tulevat lähtevät sorkat pystyssä. Minusta vastaava mahdollisuus poistaa valkohännät väärin tulkitulta ruokintapaikalta olisi ihan perusteltua, ei kanta enää vaarannu.

Erittäin hyvä kiteytys ja ymmärrys tilanteesta!

Pyydyksistä tuli mieleen. Joskus ahti suo antejaan ylemäärin, joskus ei mitään. Pienessä kyläyhteisössä aikanaan varttuneena oli tapana antaa ja tasata niille joilla ei ollut. Jos ahti antoi ylimääräistä, jaoin ylimääräisen. Nuoret saivat kalat perkaamattomina, vanhuksille perkasin tai fileerasin saalista ja vein perille, korvauksena hyvä mieli. On aika sottaista hommaa sisätiloissa. Rannan perkaupöydällä terävillä veitsillä homma hoitui nopsaan ja siististi. Puhtaanapitolaitoskin oli oppinut milloin on nokkaan tulossa perkeitä.

Tuollainen kateus ja itselle saaliin varaaminen, vaikka pyydykset ovat omat, on itselleni täysin vierasta. Onko se joku Keski-Suomalainen luonteenpiirre?

Ehkä pitäisi pyytää anteeksi suorittavalta portaalta, olen syyttänyt häntä provosoinnista, ehkä se ei olekaan sitä. Jos onkin perinyt Keski-Suomalaisen vittumaisen  luonteen, niin sillehän ei voi mitään.

”Ruokinnan vähentäminen asteittain ja rajaaminen vähitellen vain metsästyksen yhteyteen tulee varmasti auttamaan kannan hallinnassa.”

Onko tällainen muutos tulossa?

Ehkä Keski-Suomessa, jossa peurakanta on toistaiseksi maltillinen. Kun täällä on n. 30…50 peuraa metsästyskauden jälkeen eli 45…75 metsästyskauden alussa, vaikea on saada ammuttua toisen katiska tyhjäksi.

Sarvien metsästystä en taas ymmärrä lainkaan. Tiedän, että alan lehdissä kymmenpiikkisten kaadosta kuvia julkaistaan. Mutta onko sellaisen kaato sitten jotenkin merkittävämpi tapaus kuin nuoren lehmän?

Gla: ruokinnan vähentämistavoite on ääneen lausuttu jo pitkään ja jopa metsästäjien lehdessäkin, mutta se on vasta suositus, ei pakko.