Ehkä voimme olla varovaisempia näissä ”ei koskaan palaude entiselleen” päätelmissä. Tuhannen vuotta ihmisen jälkeen ja ihmisestä ei tiedä paljon olonmerkkejä olleenkaan. Luonto on voimakas ja etevä. Toisin kuin ihminen.

Puubiomassan käyttöä liikennepolttoaineisiin voidaan toki tukea: polttoainetuotannon kotimaisuus on tärkeä arvo. Pitää kuitenkin huolehtia siitä, ettei tuesta tule automaattia, joka jatkuu maailman tappiin. Määräaikainen tai investointituki on parempi. Verorahoilla ei voida taata biopolttoaineinvestointien kannattavuutta: yrittäjän riskiä ei pidä sosialisoida. Lisäksi vaarana ovat vahingonkorvauskanteet, jos ulkomainen yritys investoi Suomeen katteettomien lupausten vuoksi (vrt. TTIP-neuvottelut ja Kiinan investoinnit).

Puuki pohdiskeli kannattavuuden parantamista mm. seuraavilla jutuilla: ”Nopeakasvuisen kuitu-/energiapuun kasvatus on yksi vaihtoehto, mutta tulosta voi parantaa useimmiten paremmin
pelkän määrän lisäämisen sijasta nostamalla puun yksikköhintaa.”

Ihan hyviä ajatuksia, mutta määrä ja yksikköhinta eivät välttämättä ole toistensa vaihtoehtoja. Tuotanto kehittyy yleensä useiden parannusten summana, ei minkään yhden merkittävän tekijän tuloksena.

MaalaisSeppo puolestaan totesi investointien lisäävän kuitu- ja energiapuun kysyntää. Totta, mutta tilanteesta ei alhaisen hinnan takia kannata olla pahoillaan. Meillä on valtava määrä ensiharvennuksia rästissä ja ne on tehtävä, jotta metsä alkaisi järeytyä arvokkaammaksi puuksi. Toki raivaus ja maahan kaato on vaihtoehto jättää nuoret metsät raskailla koneilla ja heikolla kannattavuudella käsittelemättä, mutta koska uusiutumattomia raaka-aineita pitää korvata uusiutuvilla ja moniin tarpeisiin tukkia pienikokoisempi on sopivaa, sellaista materiaalia on syytä tuottaa. Nykyään kuitenkin moni ensiharvennusleimikko on päässyt ylitiheäksi ja siksi liian pienikokoista. Tässäkin suhteessa ihan normaali hyvä hoito parantaisi tilannetta paljon ja mitään syytä ei pitäisi olla jättää tätä mahdollisuutta käyttämättä.

Ei pelkästään määrän lisäämisen kuittasin toteamuksella määrän ja yksikköhinnan olevan mahdollista toteuttaa samanaikaisesti.

Jos löydät keinot, jolla voit välttää kuitupuun hakkuut ilman, että tukin laatu kärsii, kerro toki muillekin. Itse harkitsin maahan kaatoa muutamalla nuoren metsän harvennuskuviolla, mutta onneksi luovuin ajatuksesta. Minkä sotkun 30 m3/ha olisikaan aiheuttanut, ainakaan seuraavaan 20 vuoteen ei noilla kuvioilla olisi tarvinnut hoidosta tai tarkistuskäynneistä haaveilla. En minä nytkään palkoille päässyt, mutta kohtalainen summa tilille kemeralla maustettuna tuli. Maahan kaadosta olisi ollut vain vaivaa/kuluja. Muuten, koivikossa tukkiprosentti jää muutenkin alhaiseksi etenkin, kun hirvet ovat alueella aikanaan ruokailleet. Ei siis koko yksin tukkia tee, joten vaikka tukkien kasvatus on hyvä tavoite, kuitu tarjoaa siihen paljon apua.

Tukkipuun entistä nopeampi kasvatus ilman kuitupuukoisena
hakattavan kasvatusta samalla kuviolla tulisi samalla sopivammaksi kokonaisuuden kannaltakin. Nykyinen kuitupuun hintahan ei juuri kannusta kasvattamaan
kuitupuuta alueilla, joissa tukkipuukin kasvaa kohtuullisen hyvin.
Lähetetty: 3 h, 46 min sitten
Lähettäjä: Puuki

Loistava taktiikka. Kun sitä vielä hieman jalostaa, niin hyvä tulee: – Kannattaisi viljellä arvokkaampia puutavaralajeja ja niistä ihan järeimpiä sortimentteja.
Viime vuosina on Järeän – hyvälaatuisen kelohongan hinta noussut melko korkeaksi.
Niitä siis kannattaisi alkaa kasvattamaan, sanotaan vaikka 500 rungon hehtaaritiheydellä.
Ei tarvitsisi paljoakaan kasvatella kuitupuita.
Kun vain jostain saisi laadukkaita kelon siemeniä, joiden perimä olisi sekä laadun, että kasvunopeuden puolesta hyvä.