Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
En muista 60-luvun metsänhoitoa mutta 70-luvulla meidän tiloilla tehtiin uudistamiset aukkohakkuina, istutuksina ja käsikylvönä. Siemenpuuhakkuuta kokeiltiin myöhemmin myös mutta sillä tuloksena olivat epätasaisemmat männyn ja koivun taimikot.
Jovain kiinnitti huomiota tärkeään asiaan: jatkuva metsä voi kasvaa hyvin jos se on ”tuottavassa tilassa”. On erittäin vaikeaa pitää metsä koko ajan sellaisena että neulas- tai lehtipinta-alaa olisi koko ajan sopiva määrä. Jaksollisessa on alussa muutama vuosi tavallaan kasvun puolesta tyhjäkäyntiä, mutta toisaalta maaperä saa tuon jakson aikana elpyä: hajottajatoiminta vilkastuu lämmön ja runsaan hakkuutähteiden ja pintakasvillisuuden tuottaman karikesadon ansiosta.
Varmaankin näin kuin jovain toteaa, kohteesta riippuen päästään jatkuvalla aivan yhtä hyvään tulokseen. Itsekkin mietin mikä mättää kun ensimmäisen kerran Suomen historiassa metsänomistajalla pitäis olla valta päättää mitä metsässään tekee
Ai niin että mikä mättää kun kaikki eivät olekkaan kilvan rientäneet uuden ”airueen” apostoleiksi? Olisko aivan järjen käyttö syynä ja seuraus sen mukaan Luca? Nimenomaan Suomen historiasta sen löydät Luca mikä siinä on mättänyt. Ja miksi siitä jopa lain voimalla ja uhalla pois haluttiin. Koska valtiovaltakin halusi että metsämme tuottavat tulevaisuudessakin. Se että vapautta annetaan ei tarkoita että järjen käyttökin kielletään Luca.
En nyt löytänyt sinun fysiikan tehtävääsi , mutta lupaan ainakin koettaa ratkaista , kun kerrot sen uudestaan . Mutta sillä ehdolla että itse julkaset ensin niitä lisäkuvia jk:n metsästä josta on 5 m mahtitukin kuva otettu. Jotain muutakin historiaa voisit kertoa. Ei esim. 5 vuoden kasvun tarkkailu josta aiemmin tässä ketjussa kerroit, kerro vielä paljon mitään koko kiertoajan tuotosta. Siinä tukkikuvassakin näkyi n. 10 vuoden juromisaika ilm. yläharvennuksen jälkeen. Ei kuuset kasvaa humahda 10 vuodessa kovin kummoisiksi, kun on harsittu liian harvaksi. Lisäksi ”isossa kuvassa” puuttuu metsän muiden puiden tilanne, jos kerrottaan vain yhden puun kasvusta.
Totta metsänhoidon lähtökohta on metsän tuottava tila. Jos sitä ei ole, tuskin se selittelyillä paranee ja sillä ei ratkaista metsänhoidon paremmuutta.
Se, että peitteisen metsänhoidon ropleemaa yritetään ratkaista. Sitä yritetään nyt jaksollisen metsähoidon kautta ja sillä kokemuksella, joka jaksollisesta metsänhoidosta on saatu. Se on myös kirjattu metsälakiin.
Tarvitaan myös peitteisen metsänhoidon kokemus. Sitä ei valitettavasti jälkipolvilla ole. Olen Jätkä poimintahakkuista samaa mieltä, mutta harsintajulkilausumaan on kirjattu myös: ”Varsinaista harsintaa voidaan hyvällä menestyksellä käyttää suotuisissa olosuhteissa”. Sen sijaan määrämittaharsinta ja siihen rinnastettavat hakkuutavat kiellettiin.
Pystymetsään peitteinen ei onnistu, olkoon miten kirjattu metsälakiin. Tällä hetkellä on palattu metsänhävittämisen kulttuuriin. Ennen sitä tehtiin vanhoissa metsissä, nyt ei ole väliä, aloitetaan jo nuorista metsistä.
Toisaalta eihän tässä mitään uutta ole. Aina kun puuntuottajalle myönnetään etuutta, vastapuoli tulkitsee sen omaksi edukseen.
Minä pyrin perustamaan päätökset tutkittuun tietoon. Esimerkiksi sellaiseen, että Luken 1980-luvulla aloittaman jatkuvan kasvatuksen koealan kasvu on 4-5 m3/ha/v. Toisaalta meillä jaksollisellista kasvatusta on vuodesta 1963 lähtien harjoitettu niin monella eri-ikäisellä kuviolla, että varmuudella tiedän kiertoajan kasvun olevan vähintään 6,5 m3/ha/v. Senkin tiedän, että saamme jaksollisen päätehakkuutukeista 10 euroa ja -kuidusta 2-3 euroa/m3 enemmän kuin myydessämme saman puumäärän jatkuvalla kasvatuksella. Hintaerolla katamme kaikki uudistus-ja taimikonhoitokulut. Jatkossa meillä on kymmeniä prosentteja paremmin kasvava metsä.
Näinhän olen kirjoittanut lukemattomia kertoja aiemminkin. Mikä tässä on paikkaansa pitämätöntä tai epäselvää? Kysynpä vaan.
Kuten aiemminkin olen kirjoittanut metsälöhakkuu, josta saadaan nopeasti sahalle sen kulloinkin tarvitsemaa puuta, on erittäin tärkeä tekijä onnistuneessa vientikaupassa ja siksi päätehakkuuleimikoista maksetaan niin hyvin. Jos jatkuva kasvatus yleistyisi, niin nopeasti sahalle saatavien leimikoiden markkina-arvo nousisi ja jatkuvan kasvatuksen leimikoiden vuorostaan laskisi.
Jätkän 6:48 on täyttä totta. Jos moneen kertaan vatvottu sorkka-elukka mysteeri olisi ollut hallinnassa, ne turilaskuusikot ja harakannainti-petäjiköt olisivat vähemmistöissä puun tuotannossa. Mutta kun ei.
Ja olihan syynsä kaiken maailman pakkopuulajilaella 60-70 luvuilla.
Nyt olisi aika lanseerata hyvä termi . Kuviot ovat eri-ikäisiä ja niillä tehdään jaksollista . Jos ikä- ja kehitysluokkajakaumaa riittävän tasaiset voisi kuvaava olla : Kuvioittainen Jatkuva kasvatus .
Suomen metsätaloudella olisi mahdollisuudet kehittyä tästä varsinaiseksi tulolähteeksi, kunhan : Sorkkaeläimet hoidetaan pois, palataan valtakunnallisesti jaksolliseen kasvatukseen, jossa uudistaminen tehdään rotutaimilla ja männyn luontaisilla kasvohjilla myös siemenpuumenetelmällä, koska se on sen verran hidasta niillä pohjilla, että korkeat uudistamiskustannukset eivät tule kohtuullisessa ajassa takaisin. (Myös kylvö hyväksytään) Maanmuokkauksessa on jo päästy syväkynnöksestä yli ja kaivurien kauhat sopivat myös uudempien mättäiden tekoon.
Kun avohakkuisiin palutettaisiin aikaisemmat ikä – ja läpimittaehdot, saisi mekaaninen metsäteollisuuskin riittävästi hyvää raaka-ainetta kotimaan metsistä.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään