Kuten tuosta Remeksen jutusta selviää korkokantaa ei tarvitsee ottaa huomioon.  Ratkaiseva on vuosittainen nettokassavirta.  Siis ainakin yksi tutkija ajattelee samalla tavoin kuin minä.  Kannattaa todeta, ettei vertailussa otettu huomioon sitä, että myös jatkuva kasvatus tarvitsee hoitotöitä.  Ainakin niissä vähäisissä kohteissa, joita olemme tehneet, niin on raivaussahaa tarvittu.

Mitä tuolla taulukolla oli tarkoitus kertoa?

Olen katsellut 1911 olleen metsäpalon jälkeen syntynyttä ja käsittelemätöntä männikköä sekä sen vieressä samasta metsäpalosta syntyneitä kerran ja kahdesti harvennettuja männiköitä.  Hämmästyttää, ettei se yli 100 vuotta vapaasti kasvanut olekaan täynnä tukkipuita vaan näyttää  surkealta toisin kuin harvennetut metsät.  ”Riut” eivät siis ole paksuuntuneet vaan makaavat maassa.  Eikä alle ole kasvanut sen enempää uutta metsää kuin niissä harvennetuissakaan.

Näissä vertailuissa pitää muistaa, että kasvu ei riipu pelkästään puun koosta vaan myös sen yhteyttävän koneiston eli lehtien tai neulasten määrästä. Toisin sanoen sillä on väliä, miten puu on syntynyt, ja miten harvennuksissa on onnistuttu säästämään ja kehittämään latvusta.

Perkolle pittää kertoa ”salaisuus” : vuosittainen metsän tuotto/ha/kunta ei kerro sen kunnan metsien tuotosta kuin sen yhden vuoden puun myyntien tuloksen vähennettynä kuluilla.

Tuo taulukko on siis jostain nimeltämainitsemattomalta  alueelta (mikä kasvupaikka ?) tempaistu esitys siitä miten männyt kasvaa arvokasvua eri tiheyksissä ja eri kokoisina.  Mitään muuta siitä ei voi juuri päätellä.   Ei kerrota esim. miten uudistuu ja miten hitaasti kasvaa alikasvos uudeksi tukkipuumetsäksi valtapuuston alla männikössä.

Minkä ikäisiä on nuo eri kokoiset puut ?  Sekin vaikuttaa kasvuun. Ei ole 7 m³/v kasvu jatkuvasti, kun puiden ikäkin muuttuu.  Samoin runkotilavuus /ha vaikuttaa vuosikasvuun : esim. VT männikössä 45 v. ja runkotilavuudella 80 m³/ha  kasvu on 5,8 m³/ha.  Jos puuta onkin 200 m³/ha , on kasvu 9,4 m³/ha.

Jos  runkotilavuus on esim. 120 m³/ha ja ikää puilla 65 v, niin kasvu on enää 5 m³/ha  jne.( TTK:n taulukosta kasvut ).     Tuossa ed. Perkolan taulukossahan on PPA:t selvästi koko ajan liian pienet ja puuston kok. määrät/ha  samoin, jotta maapohjan koko kasvupotentiaali olisi käytössä.    Jos taulukko on koostettu, niin kuin kerrotaan ,Laasasenahon kasvutaulukosta, niin mistä kasvutaulukosta ja mihin koealoihin tai otoksiin taulukon  tiedot perustuu ? Ei yksittäisen puun kasvua voi suoraan laskea yhteen ja muuttaa sen kasvua koko aluetta koskevaksi ilman että otetaan huomioon muita tekijöitä (puiden ikä, tiheys, aikaisempi käsittely, maaperän kasvukyky parhaimmillaan yms.)

Niin paloaukealle kuin muuhunkin aukkoon kasvava puusto on yleensä varsin samanikäistä.  Sehän on selvää.   Jos tulee uusi shokki esimerkiksi voimakas harvennus, niin syntyy mahdollisesti  uusi sukupolvi.  Vuosien kuluessa mikään sukupolvi  ei kuitenkaan säily toistensa klooneina vaan on merkittäviä kokoeroja.  Luonnontilaisissa männiköissä tilavuudet vaihtelevat tosi paljon vaikka puut ovat samanmittaisia.  Tämän näkee juuri tuollaisessa paloalamännikössä.  Kuusikossa saattaa olla enemmän pituuseroja.  Oksistot ovat erilaisia.  Siis yhteyttäminen ja puiden kasvupotentiaalikin ovat erilaisia.

Jos hakataan parhaiten kasvavat puut, niin jäljelle jäävät ne puut, jotka geneettisistä syistä tai kasvupaikasta johtuen ovat menestyneet huonoiten.  Oletko Perko tosiaan siis sitä mieltä, että pitäisi kasvattaa juuri näitä kakkosluokan puita?   Normaali kasvatustyyli suuresta runkoluvusta tehtyine alaharvennuksineen jättää jäljelle parhaiten kasvavat puut, joiden kasvupotentiaalia metsänomistaja voi viimeisen harvennuksen jälkeen hyödyntää vuosikymmeniä.  Siksi pitää taimia olla niin runsaasti.

Luonnontieteessä pitää pystyä tekemään mittauksiin perustuvia vertailuja.  Jos sinun puusi Perko kasvavat yhdellä tavalla hyvin, se ei kuitenkaan tarkoita etteivätkö ne toisella tavalla kasvatettuina kasvaisi vielä paremmin tai tietysti huonommin.   Monia ikäluokkia ja kuvioita käsittävästä metsästä laadittu metsäsuunnitelma on erittäin hyvä apuväline, kun pyritään arvioimaan eri kasvatustapojen vaikutusta.   Siihen suunnitelmaan luotan.  En omiin arvailuihini.