Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Tuosta polkupyörällä kitkuttelusta, niin mehtäukko ajaa vastamäkeen sillä vauhdilla ettei hengästy. Myötämäkeen jarruttaa tarpeeksi paljon ettei ryöstäydy rommakkoon. Järjen käyttö on sallittua ilman ajanottoja!
Vastakkainasettelu eikun kärjistyy, osa tietenkin vain nauttii toisten härnäämisestä, vaikka ei ihan tosissaan olekaan.
Minua ei yhtään harmita, jos joku haluaa käyttää jatkuvapeitteistä kasvatusta. Jos saa siitä vähemmän tuloja, niin saakoon. Jos saa tai kuvittelee saavansa enemmän, niin en ole kateellinen. Nykyinen metsälaki on ihan hyvä, on valinnanvapautta.
Avohakkuukielto olisi ihan päätön, eikä sellaista tule. Se tässä harmittaa, että julkisuudessa liikkuu aivan väärää tietoa. Päättäjät, poliitikot poimivat ideologiaansa sopivat ”tutkimukset” ja esittävät sitä totuutena, jos siinä sattuu olemaan emerituksen leima se antaa lisää pontta. Uudet kokemattomat metsänomistajat saattavat tässä mediarummutuksessa haksahtaa tekemään metsässään toimenpiteitä, jotka itseasiassa johtavat päinvastaiseen lopputulokseen, mitä tavoittelevat.
On meillä metsänomistajillakin korjaamista asenteessa. Perustelu, että joissain muissa maissa metsäluonnon hoito on huonommalla tolalla kuin meillä, ei ole vakuuttava. Pitäisikö päästää tilanne pahnapohjimmaiseksi, ennen kuin voitaisiin alkaa parannella tilannetta.
Jos ehdotetaan, että puustosta pitäisi jättää 5-10% turvaamaan monimuotoisuutta ei tarkoita, että metsänomistajan tulot putoaisivat samalla määrällä. Itsellä ainakin jätettävä puusto on energiapuun hinnassa. Olen nauhoittanut jätettävät järeämmät puut niistä puista joissa on vika, joka veisi ne kuitu tai yleensä enegiapuukasaan. Eivät ötökät käy runkoja läpi laatuvaatimuspaperi kourassaan, käykö se syötäväksi. Tuskin kenelläkään on niin täydellinen metsä (tai ehkä yhdellä nimimerkillä), ettei siellä ole lainkaan epäkuranttia tavaraa.
Alamäen ajo ei onnistu riittävän nopeasti (yhtälön jakajasta tulee -merkkinen) . Mutta miten saat sen lopputuloksen (Perko) komplattua yhteneväiseksi erilaisten metsänkasvatustapojen kanssa ? Oletan että lasket niin, jotta jk:n etumatkaa ei muka saa kiinni, jos ensimmäinen tulo on vasta n. 20-30 vuoden päästä kuluja vaatineesta uudistamisesta. Mutta laskemalla tarkemmin (ja oikeilla arvoilla) jk:n arvonlisät (arvokasvu) ei läheskään aina riitä kompensoimaan tasaikäsen parempaa saantoa/tuloa, kunhan ei ole satsattu liian paljon alotuksessa kasvupaikan potentiaaliin nähden.
Sehän tässä jaksollisen ja jatkuvan kasvatuksen välillä menee pieleen että aletaan vääntämään kummalla saa paremman metsätuoton. Enemmänkin voitaisiin puhua valinnanvapaudesta ja sehän on vain erinomainen asia. Jos jatkuvakasvatus näyttää menevän pieleen niin helpostikko siitä saa jaksollisen aikaiseksi. Niitäkin tuli tehtyä aikoinaan ja viimeistään kun metsäpohja myytiin niin uusi omistaja halusi metsärahojaan takaisin.
Nykyään metsänhoito antaa valinnanvapauksia ja niinhän se pitääkin olla.
Juuri näin, Mm! Kunnioitetaan valinnan mahdollisuutta omien tavoitteiden ja arvojen mukaisesti. Metsänomistajien ja neuvojien pitää kertoa eri valintojen todennäköiset seuraukset, niin metsänomistaja voi tehdä oikean valinnan juuri hänelle.
Kaikille metsänomistajille pakollinen 5-10 prosentin suojeluvaatimus tilavuudesta tai pinta-alasta on kaavamainen. Oli hyvä muistutus Planterilta että tuo ei välttämättä ole nettomenetys. Suojeltava tilavuus tai pinta-ala voidaan ottaa vähemmän tuottavasta tai vaikeasti uudistettavasta, tai jo nyt rajoitusten alaisesta osasta.
Jos tehdään vaikka niin, että ne joilla on varaa, suojelevat enemmän, ja ne joilla toimeentulo on kiinni metsätuloista, suojelevat vähemmän, niin keskimäärin saadaan riittävästi? Arvokkaisiin kohteisiin tietenkin tukea sitä tarvitseville. Omassa ja yhteisomistuksessa olevissa kiinteistöissäni täyttyy jo nyt noin 7 prosentin määrä suojeltua pinta-alaa (ilman korvauksia), sisältäen ravinteiden pidätyskosteikon, pari korpea ja ranta-aluetta. Lisäksi siskon kanssa yhdessä omistettavaa saarimetsää rantojensuojelualueella.
Toki on hyvä että saa itsekukin päättää miten toimii. Vähän v-ttaa vain tässä se, että jotkut ajaa ”uutta” metsänkasvatustapaa kuin käärmettä pyssyyn. Kerrotaan ns. puolitotuuksia jne. Kun aikansa sitä toistetaan mm. mediassa, niin eiköhän kohta olla vaatimassa niin päin , että tasaikäinen hyvin toimiva metsänkasvatus pitäisi kieltää tuottamattomana ja/tai jotenkin epäluonnollisena metsänhoitotapana.
Enkä vastusta luonnonsuojelua tai monimuotoisuuden säilyttämistä. Päin vastoin . Omatoimista suojelua ja muita keinoja on käytössä. Suurin osa ei näy esim. missään tilastoissa mutta kunhan on sitä tehnyt , niin se riittää itselle. 1 metso-kohde on johon sai lähinnä nimellisen korvauksen; vähän yli 2-kymppiä kuutio laskennassa , siitä alle 1/4-osa lopullisena korvauksena ( – verot) , vaikka puut on pääosin tukkipuun kokoisia. Vähintään sen edestä syntyy kuviolle lahopuuta lisää 10 vuodessa. Mutta hyvä että syntyy.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään