En ymmärrä, mikä metsätaloudessa on muuttunut 10 vuodessa. Metsien merkitys monimuotoisuudessa on ollut luonnonhistorian alusta saakka sama. Muuttujana on vain politiikka, mutta minä en tavoittele metsätaloudessani valtaapitävien poliitikoiden ja osaa näistä tukevien ympäristöjärjestöjen ohjaamien muotivirtausten mukaista toimintaa. Muutenhan saan kääntää metsätalouden kurssia useampaan kertaan taimikon perustamisen ja ensiharvennuksen välisenä aikana. Siihen leikkiin en ala, koska vastuu on minulla, eikä vastuuttomilla konsulteilla tai muilla puskasta huutelijoilla.

Sen sijaan, että alkaisin noudattaa luonnosta ja metsätaloudesta täysin ulkona olevien keksimää kulloistakin muotia, hoidan metsiäni niin hyvin kuin osaan. Toki osaaminen jatkuvasti kasvaa ja se aiheuttaa hienosäätöä, mutta asiaa penkoessani huomaan, että prosessin taustalla on edelleen samat ajatukset kuin ehkä joskus 30-40 vuotta sitten kun metsän hoidosta ensimmäisiä kertoja aloin saada tuntumaa ja muodostaa mielipiteitä, vaikken silloin metsää omistanutkaan. Ajatusten kestävyyttä aikaa vastaan selittää ehkä se, että en ajattele insinöörin tai ekonomin tavoin, vaan kaikki perustuu biologiaan.

Rukopiikin kommentti jalostushyödystä. Mihin perustuu ajatus jalostushyödyn hukkaamisesta jk:ssa? Siinähän hitaasti kasvaa ne puut, jotka joutuvat luontaisen uudistumisen tuloksena alikasvoksena sinnittelemään. Ympäristötekijät siis on paljon suuremmassa roolissa kuin viljelymetsässä. Mutta luontaisistakin parhaat selviää jatkoon eli ei siinä negatiivista jalostushyötyä tapahdu. Johan vaihtuvassa taimiaineksessa käydään kova karsinta elinkelpoisten yksilöiden välillä, kun muun aluskasvillisuuden puristuksessa taimiraukat joutuvat kilpailemaan. Helppoa on istutustaimella, kun mättäällä lannoitettuna saavat vaaksan mittaan esikasvatettuna elämänsä metsässä aloittaa.

Itse tosin en ymmärrä koko jk:ta, koska kuusi on sopeutunut alikasvosasemaan valopuiden alla ja pienaukoissa. Se kehitys päättyy valopuiden poiston jälkeen kuusikon päätehakkuuseen ja uuden valopuutaimikon perustamiseen.

Korkolasku on syytä hallita tai ainakin ymmärtää sen perusteet, jotta voi ymmärtää metsätaloutta. Se, että tilanteet muuttuu 50 vuodessa, ei tätä seikkaa kumoa. Pitää vain ymmärtää, mitkä tekijät lopputulokseen vaikuttaa.

Mistä tiedät paljonko tie maksaa, ellet sen hintaa laske? Ja ellet tiedä hintaa, et tiedä tien tarpeellisuutta.

Kyllä moni metsänomistaja antaa tehdä tien maalleen ilmaiseksi. Ei siis edellytä omistamista. Mulle ainakin sopii.

Kuusella siirto-ja jalostushyötykin on parempia kuin männyllä, joka on herkempi kasvupaikka siirroille ainakin pohjoisessa.  Kestävyys on vielä tärkeämpää kuin parempi kasvu. Männylläkin tosin jalostus parantaa sekä kasvua että puun laatua.   Yksi mänty saattaa tuottaa elinaikanaan miljoona siementä  joista keskimäärin yksi itää ja kasvaa täysikasvuiseksi puuksi (pohjoisessa karulla kasvupaikalla) .  Kyllä siinä jo jotain valintaa ehtii siinäkin tapahtua ennen kuin jälkeläinen pääsee itse siementämään.

Jk:ssakin voi ja joutuu joskus käyttämään täydennysistutusta,  jos aikoo saada kasvavatuskelpoisen metsän aikaan.  Sitä ei vaan yleensä lasketa mukaan kustannuksiin kuten ei taimikonhoitojakaan,  jotta hyvä tuottovertailu ei menisi tosiasioden tunnustamisen takia pilalle.