Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Ei sitten koskaan! Niin kauan kuin maanomistja noudattaa Suomen voimassaolevaa lainsäädäntöä niin naapurin lupia ja toivomuksia ei pitäisi tarvita kysellä. Olen saanut sivusta seurata muutamankin mielensäpahoittajan toimintaa. Eli omistaja hakkasi metsänsä ja naapuri aloitti riidan menetetystä maisemasta. Ja lisäksi vaati vielä korvauksia tapahtuneesta. Eivät ole puheväleissä vieläkään.
Suomessa ei ole myöskään velvoitetta hoitaa metsäänsä. Siitä huolimatta joka kylästä löytyy joku kateellinen rakki, joka käy muiden metsiä arvostelemassa ja parhaimmillaan ilman mitään tietoa asiasta. Näitä näkee ja kuulee viikoittain. Samaten kehotellaan kaatamaan tietyt puut tai raivaamaan tietty maisema. En jaksa käsittää ja toivon että tämä ”osallistava suunnittelu” kestäisi aisoissa. Ei muuta enää puutu kuin että maanviljelijän olisi kysyttävä kaupunkilaisten mielipidettä kylvetäänkö ison tien varteen ruista vaiko apilaa.
Sitähän tässä on yritetty kertoa! Alkuun ainakin vaikutti että mielipide oli vankasti jo muodostettu mutta hiukan tökkimällä on edes hiukan eloa saatu asiaan. Taisi sieltä ihan tervehenkinen metsäjalmari kuoriutua!
Annelin ”suositus” on ainoa järkevä toimenpide, jos ja kun haluat tehdä alueelle uudistushakkuun ilman, että joku sivullinen alkaa raivoomaan. Suurimmat kuuset tietenkin ensimmäiseksi kumoon (Jatkuva kasvatus) Tuuli kaataa suurinpiirtein loput. (Voi kauheaa) Kun antaa kantojen jäädä ylösalaisin, niin ei tarvitse edes maanmuokkausta, kun koivunpaakut on helppo survaista paljaaseen maahan. Luonto antaa täydennyksen siihen lisäksi.
Aukon tekoon Jalmarin kannattaa ryhtyä ja kuunnella kerralla mahdolliset haukut. Saattaa jopa saada joltain kiitoksetkin, kun järvimaisema avartui ja itikanpesä varjostamasta hävisi. Metsä ajanmittaan ränsistyy ja lahopuita alkaa kaatuilla, toisista se on kaunista, minusta rumaa ja jopa vaaralistakin.
Koivun taimilla kun istutat, niin viiden vuoden päästä tyytyväiset naapurit kyselevät, voisivatkot vastantekoon koivuista oksia saada. Itsekkin taannoin aukon hakkuutin, jossa minusta kuusikon alla ei ollut kuin sammalta, mutta kuulema meni kyläläisten marjamaat.
Saksassakin on jo pitänyt sallia, kun avohakkuu tulee ajankohtaiseksi kirjanpainajatuhojen takia. Vanhat ja tiheät kuusikot varsinkin kuuselle liian kuiviksi käyvillä mailla on kirjanpainajien mielipaikkoja.
Saksassa ei nyt juuri muuta tehdäkään kuin jumalattoman suuria aukkoja, koska tuhoalueiden lisäksi niiden ympärille on hakattava terveisiin metsiin useiden satojen metrien levyiset suojakaistat.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään