Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Minä vedän tunteetta avohakkuun rantaan asti. Siis hakkaan kaistaleet pois kun aukko kaistan toisella puolella on taimettunut tarpeeksi. En jätä suojavyöhykkeelle puita pystyyn mätänemään, iso lovi lompakkoon se.
Muutaman vuoden hakkuaukea on useimiten ruma, mutta viidessä vuodessa asia korjaantuu eläväiseksi taimikoksi. Yksikin naapuri ihastelee minun reilun 10 ha:n ja toistakymmenissä olevaa taimikkoa, paikalla oli aikaisemmin synkkä metsä, jolloin järvestä ei ollut maalta katsoen tietoakaan. Metsässä taimikon perustaminen on kastejuhla ja päätehakkuu sen kertaisen metsän hautaiset, mutta se kuuluu kiertokulkuun.
Niin, eikös hautajaistenkin jälkeen ole yleensä tiliä luvassa, jos vainaja on elänyt kituliaan elämän? 😀
Mielenkiintoinen tuo Annelin teksti, jonka mukaan kuusipora (eli siis kirjanpainaja, käsittääkseni) ei pidä lehtipuun hajusta. Koivun tai haavan kasvatukselle on siis entistä enemmän perusteita. Lehtikuusen haju voi olla erilainen.
Avohakkuu suoralle rantaviivalle on maisemallisesti helpompi häivyttää, mitä saarissa ja niemissä. Saaresta varsinkin saadaan ruma muutamaksi vuodeksi. Erityisesti korkeuserot tuottavat maisemoinnissa haasteita.
Tuossa omassa kohteessa kuten jo edellä todettiin on liian monta ongelmaa Jk:n onnistuneeseen tekemiseen. Harmi kun ei rakennuspuutakaan tarvitse. Tuolta saisi laadukasta ja tiheäsyistä lajia.
No se suojuspuuhakkuu sitten, jos maiseman haluaa peitteisenä säilyttää. Aika ruma voi olla avohakkuu suht. lyhyen aikaa. Jk:n hakkuu se vasta ruma onkin, jos vedetään vanha metsä kerralla harvaksi ja sillä yritetään tuulisessa paikassa josko tulisi taimia joskus väleihin. Siinä on olemassa monella väärä mielikuva peitteisen jk-hakkuun ympäristö-/maisema ystävällisyydestä vs tasaikäinen hakkuu.
Järven rannassa tuulisella paikalla kuusikon suojuspuuhakkuu voi kyllä olla helposti entinen. Kuten tuolla aiemmin kirjoitin, niin jättöpuuryhmät minun silmissäni korostavat aukkoa. Eivät häivytä.
Ei se yhtä harva olekaan. Jk-metsää kuitenkin mainostetaan maiseman ja peitteisyyden säilymisellä, mutta taimettumisen takia ohjeiden mukaisen hakkuun harvuus voi olla mainosten perusteella mielikuvia luoneelle yllätys. Varsinkin kun aletaan hakata tasarakenteista metsää, jossa alaoksat on surkastuneet ja alikasvos puuttuu, lopputulos voi olla aika raju. Pari tukkipuun kokoista tuulenkaatoa viimeistelee vaikutelman.
No tuossa omassa kohteessa jos tehtäisiin Jk, niin ppa pitäisi pudottaa 12-13 nurkille. Eli no go. Suojuspuuhakkuuta voisi ajatella, ja rukoilla pohjois-tuulen olevan maltillista. Eli ei sekään liian hyvä. Akuuttia rahantarvetta ei ole, ja toivottavasti ei tulekaan. Joten näillä pohdinnoilla jään seuraamaan keskustelua.
Noin se on kuten Gla kertoo. Suojuspuuhakkuun voi aloittaa varovaisella väljennyshakkuulla. Mäen päälle tuuliselle paikalle tehtiin semmonen vanhaan kuusikkoon 80-luvulla eikä puita kaatunut tuulen takia juuri ollenkaan. Lopulta luonnontaimiakin tuli niin vähän alikasvokseksi , että nyt siellä kasvaa pääosin istutustaimikko.
Rantapuut on jo tottuneet tuulille kunhan käyttää järkeä siinä mihin kohtaan niitä jättää . Puulajeissakin on tietysti eroja ja siinä miten tiheästä kohdasta puun jättää pystyyn.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään