Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Kaikki totuus käy kolmen vaiheen läpi. Ensin sitä pilkataan. Toiseksi sitä vastustetaan kiivaasti. Kolmanneksi se hyväksytään itsestäänselvyytenä. Arthur Schopenhauer
Kaikki totuus käy kolmen vaiheen läpi. Ensin sitä pilkataan. Toiseksi sitä vastustetaan kiivaasti. Kolmanneksi se hyväksytään itsestäänselvyytenä. Arthur Schopenhauer
Aivan. Ja nyt kyseessä olisi totuus ”jatkuva kasvatus”.
Metsähallitus on puun ja kuoren välissä, kun sen pitäisi tuottaa kaikkea hyvää kaikille: hakkuutuloja, hiilinielua, monimuotoisuutta, porolaitumia, virkistysmetsiä…
RR: ”Mitä ihmettä te pelkäätte? Eikö se ole erinomainen asia, että me voimme vapaasti valita. Pohjois-Koreassa on yksi totuus. Minusta vapaus valita on ihmisenä olemisessa aivan keskeistä. Saa kuulua johonkin porukkaan tai olla kuulumatta. Miksi meidän olisi pitänyt hoitaa metsiä edelleen kollektiivisesti (pakollinen metsänhoitomaksu). Jokainen maksakoon synnyttämänsä kulut itse. Sehän on kehityksen perusedellytys.”
Mihin tuo liittyi? Siihenkö, kun mainitsin mhy:n pakollisuudesta käydyn keskustelun ja sinä yhdistit sen Korean tai mhy:n pakkojäsenyyden ihannoimiseen?
Puuki: ”On niitä paljon muitakin yksityisiä metsäpalvelufirmoja olemassa kuin jk-firma(t).”
On. Nyt kuitenkin otsikossa puhutaan avohakkuun vaihtoehdoista, siksi mainitsin nuo. Samaan aikaan mhy-keskustelun aikaan oli kierrokset kovimmillaan myös jk:ssa, ehkä lakimuutostarpeen takia. Kun haluttiin vaihtoehtoa pakolliselle mhy:lle, jopa jk tuntui monesta houkuttelevalta. Ilmeisesti mhy-pakkoviha sumensi silmät niin perusteellisesti, että mikä tahansa muu kuin mhy oli parempaa.
AJ:n linkki Ylen uutiseen on kiinnostava. Nyt Risuparran termein ilmaistuna apulanta ja räkäpetäjä-ajattelu on tarttunut jo Krista Mikkoseen, kun iloitsee lannoituksella tavoiteltavan puuston kasvun lisäystä. Kerrotaan myös, että jk:n suosiminen pienentää hakkuumääriä ja aiheuttaa lisäkustannuksia. Metsähallituksesta kuitenkin todetaan, että nyt tehdyt linjaukset laajentavat vuotuista käsittelyalan kokoa. Sitä ympäristöväki kai tavoitteleekin vai mahtaako tämä tulla heille yllätyksenä?
Arvaanko oikein, että päätöstä lisätä jk:n osuutta Metsähallituksen kohteissa tullaan silti käyttämään mainoksena. On se hyvä menetelmä, kun yksi maailman johtavista metsätalousmaista lisää sen käyttöä. Tällaista viisautta meille nyt metsien käsittelyyn tuli, kun hallituspohja kallistui reippaasti vasemmalle.
En tiedä onko syy hallituksessa vai ei. Mutta onhan se ollut ihan posketonta mh:n hakkuut tähän mennessä. Jos nykiset ohjeet parantavat metsien virkistyskäyttöä niin hyvä olisi sekin. Jos hakkuut laajenevat isommalle pinta-aloille on sekin parempi kuin nykyinen malli. Minusta avohakkuu kielto adressi sai hyvää aikaan ja nyt suunta on parempi ja jopa hyväksyttävissä. Sen aika näyttää.
Arvioisin, että mh:lla on keskimääräistä enemmän mäntymetsiä. Männystähän on ylitarjontaa. Jos puutetta tulee, yksitysmetsistä voidaan paikata. Puuhuollolle ei siis merkitystä, eikä paljon hiilitasellekaan. Siinä mielessä helppo nakki. Jotkut piirit kokevat voittavansa ja joillekin tuli pieni arvovaltatappio. Halpoja poliittisia pisteitä. Mitähän seuraavaksi?
A.Jalkanen: ”Metsähallitus on puun ja kuoren välissä, kun sen pitäisi tuottaa kaikkea hyvää kaikille: hakkuutuloja, hiilinielua, monimuotoisuutta, porolaitumia, virkistysmetsiä…”
Juuri näin. Osalla lienee jo unohtunut, mitä kautta Metsähallitus joutui nykyiseen tilanteeseen. Velkainen valtio tarvitsi 2009 finanssikriisin jälkeen kipeästi lisätuloja, ja yhtenä keinona muiden joukossa käynnistettiin metsälain uudistamishanke, joka myytiin yksityisille metsänomistajille ja suurelle yleisölle valinnanvapauden ja luontoarvojen korostamisella. Kun laki tuli 2014 vuoden alusta voimaan, alkoivat Metsähallituksen mailla avohakkuut yleistyä sellaisiinkin keskenkasvuisiin metsiin, mitkä olisivat vanhan metsälain perusteella pysyneet vielä hiilinieluina. Nyt valtiovalta joutuu paikkaamaan omia päätöksiään. Tämä myydään tälläkin kertaa kansalle uudistuksen nimellä. Politiikka on jälleen kerran mahdollisuuksien taidetta. Voimme vain yrittää kuvitella, mitä kaikkea on tällä kertaa metsäpuolelle tulossa, kunhan tämän korona-kriisin maksu kunnolla alkaa!
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään