Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Ei suinkaan. Tässä on onnistuttu. Aukosta aloitettu. Puut keskikokoa 2 m3 ja 1000m3/ha. Uudistamiskulut metsänomistajalle 2..3% hakkuutilistä. Jos joka vuodelle olisi hakata tuollaista metsää hehtaari, niin hyvinhän tuolla toimeen tulisi.
Metsänomistajat eivät ole vaatimassa jatkuvaa kasvatusta vaikka se JOvainin korjuusysteemiksi sopiikin. Älä käytä tuollaisia yleistyksiä koska asia on vain marginaaliselle metsänomistajaväelle mieluinen tapa.
Joutavaa kiistelyä jaksollisesta ja jatkuvasta – ainakin yksityismetsissä. Kukin tekee omistusaikanaan halujensa mukaan ja seuraava omistaja taas omiensa. Omistusaika on puolet tai kolmasosa kiertoajasta ja seuraavan omistajan aatoksista ei ole takeita, eikä omistaja usein tiedossakaan, puhumattakaan sitä seuraavasta. Ainakin omistus on hyvin jaksollista.
Kuten aloittajalla on otsaa kailottaa…”tänne kai voi kirjoittaa vastustavansa avohakkuita ja ehdotankin että niistä tehdään uudessa metsälaissa tiukasti luvanvaraisia…”,kaikenlainen puuttuminen lailliseen elinkeinoon pitäisikin tehdä luvanvaraiseksi ja lopulta rangaistavaksi. Vai onko mo:t olleet sorkkimassa terästehtaan tai VR:n tai laivatelakan tai minkään muunkaan omia sisäisiä asioita?
Jk tai jaksollinen ovat tosiaan mo:n itsensä päätettävissä. Koko aiheen ristiriitaisuudet ovat aiheuttaneet kukot tunkiolla: kirjaviisaat tieteilijät, jotka saman koulukunnan kasvatteina rähisevät samoista oppimistaan asioista. Sekaan huutelevat kaikenmaailman ulkoruokinnassa kituvat filosofit ja ennustaja-eukot tarot kortteineen…
”Metsänomistajat eivät ole vaatimassa jatkuvaa kasvatusta ”
Edes luontojärjestöt eivät ole vaatimassa jatkuvaa kasvatusta yksityismetsiin.Meneillään olevassa FSC-järjestelmän kriteerien uudistusprosessissa ei tulla edelleenkään vaatimaan avohakkuukieltoa.Edes tämän ”ympäristökamarin” lausunnossa tms. ei edes mainita avohakkuukielto-termiä.Vaikka siellä on esim. Luontoliiton metsäryhmän edustaja mukana.
Voi kysyä miksi miksi luontojärjestöt vaativat avohakkuukieltoa Metsähallituksen metsiin jos he eivät itsekään sen hyvyyteen usko?
Neuvostoliiton romahdettua 1991 päättyi siihen asti kommunismiin uskoneilta viimeinen realistinen mahdollisuus toteuttaa suomalaisen elinkeinoelämän ja pankkien haltuunotto. Siinä tilanteessa piti miettiä jotakin korvaavaa toimintaa tilalle. Suomalaiset metsät tarjosivat tähän oivallisen temmellyskentän. Punaisen maalin päälle sudittiin vain vähän vihreää mönjää, ja saksalaista veljellistä apua saatiin erilaisten metsä-operaatioiden suunnitteluun. Näillä onkin sitten pärjätty viimeiset 30 vuotta, mutta ei enää pitkään.
Aivan, siellä varsinainen ”ukkoherra” koilottaa. Sama kaupallinen tilanne se on metsänhoidossa kuin puukaupassa. Pystykauppa ohjaa metsänhoitoa ja isännätöntä rahaa jaksollisen metsänhoitoon. Sillä on selvä ohjaava vaikutus jaksollisen puolesta. Metsänhoidossa mennään jopa niin pitkälle, että kaikki kehityskelpoiset taimistot raivataan korjuun tieltä. Samoin jatkuvaan kasvatukseen soveltuvat metsät hakataan aukeaksi ja kaikesta tästä maksetaan.
On liikaa vaadittu, että Suomen metsät etelässäkin hoidetaan jaksollisen metsänkasvatuksen periaatteen mukaisesti. Ja että räikeimmillään vaaditaan jopa, että jatkuva kasvatus sopii vain puisto- ja maisemametsänhoitoon.
Näin metsälehden ja klusterin näkökulmasta, mutta on myös metsänomistajien näkökulma ja yleinen mielipide. Se, että metsänomistajat voivat vaikuttaa, on myös kaupallinen näkökulma. Ei liity kuitenkaan tuohon edellä puna/vihreään hapatukseen.
Rane, se voi olla taktinen hämäys. On FSC:lle helpompaa jos avohakkuukielto tulee eduskunnasta.
Skogsaktuellt kirjoittaa, että avohakkuuton metsätalous on yleistymässä Suomessa. Ruotsissa asiasta ei tiedetä niin tarkkaan, kun pinta-aloja ei tilastoida. Meidänkin tilasto voi olla hieman epävarma, kun jk-hakkuusta osa saattaa tilastoitua harvennushakkuuksi.
Aviisi kirjoittaa myös että metsänreuna-alueita kannattaisi hoitaa monimuotoisuusnäkökulmasta, muun muassa suosimalla niissä lehtipuita. Sama koskee jutun mukaan metsäteiden reunoja, joilla lehtipuut kuivattavat maata ja nopeuttavat roudan sulamista keväällä. (Niistä tulee tosin myös ikävä määrä lehtikariketta tienpidon vaivoiksi.)
Jatkuvassa kasvatuksessa metsäpeite voisi olla jatkuvampi, mikä tarkoittaa, että näitä metsänreuna-alueita on vähemmän. Jos taas metsä vedetään harvaksi, se on pelkkää metsänreunan tapaista avointa maisemaa. Tämä on toisille eliöille haitta ja toisille etu. Esimerkiksi jotkut lahopuilla elävät lajit suosivat tasaisen kosteaa varjoisaa ilmastoa, jota ei metsänreunaan eikä pienelle metsäkuviolle synny.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään