Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
On eri asia kasvattaa kuusikossa koivua kuin jättää sitä, aukkoon jättöpuuksi. Mekin yritetään kasvattaa koivua kuusikoissa, jos vain hirviltä onnistuu. Koivunsiementähän on lähes kaikkialla. Jättöpuuna koivu on huono. Valtaa aika suuren kasvutilan. Minä suosin mäntyä ja haapaa.
Mahdollisimman monipuolinen puulajivalikoima on hyvä säästöpuissakin. Isot haavat voi kannattaa kaulata pystyyn, ettei niistä tule monivuotinen riesa kuin meillä mökkipihassa: juurivesoja nousee monena vuonna puun kaatamisen jälkeen. Seuraavana kaatovuorossa on aina se laho haapa, jossa pesii harmaapäätikka. (Nyt pitäisikin muistaa kaulata se ennen kaatamista!)
On siinä meillä luonnonsuojelija! Miksi haavan vesat ovat pihapiirissä ongelma? Yhdessäkän kohteessa haavan vesat eivät ole lannistaneet ruohonleikkuria. Minä olen sitä mieltä että haapojen kaulaaminen on yksi törkeimpiä luonnon raiskaamisia. Haapa ei saa elää rauhassa kolopuuksi vaan se pyritään luonnon yksipuolistamiseksi tappamaan ennen aikojaan. Sillähän juuri sitä vesomista saadaan aikaan. Kiusaamalla emäpuuta. Ei tarvitse kuin kolhia haapaa niin se alkaa levittää juurivesoja. Luonnon suojautumistapa lajin sisällä.
Koivut kasvaa kuusen kanssa symbioosissa ja vaihtavat syksyllä ja keväällä kasvunaineksia kai molemmat hyötyvät siitä.
Saattavat kasvaakin synbioosissa tai sitten ei, mutta ainakin minun havaintojeni mukaan kumpiakin kasvaa erikseen suurina metsinä ja nämä yhden puulajin metsätkin kasvavat hyvin.
Se,että sekametsä kasvaa vielä paremmin saattaa johtua siitä yksinkertaisesta biologisesta tosiasiasta, että kuusilla on pintajuuret ja koivunjuuret taasen tunkeutuvat syvemmälle. Harvassa kasvavien kuusten juurilla on suurempi pinta-ala mistä kerätä ravinteita ja vettä kuin lähempänä toisiaan pelkässä kuusikossa kasvavilla lajitovereilla. Koivut siellä kuusikossa pyrkivät taas voittamaan kuuset ja siksi kasvavat erittäin hyvin.
Tuo haavan kaulaaminen on jo vanha konsti vähentää haavan vesomista. Ei se mitään haavan kiusaamista ole jesse. Eikös ”haapatohtorin” pitäisi olla asiantuntija näissä asioissa.
Haavan osalta voi olla niinkin päin, että jalostus on vähäistä, kun ei ole sitä haapatukin tarjontaa. Haapa on hyvää rakennuspuuta, jos muutama rakentaja jalostaja, vaikka hirsiveistämö tulisi, alkaisi markkinat avautumaan.
On tullut kokeiltua, myös haavan kasvattamista. Ei ole onnistunut niin kuin Jeessillä, joka on suorastaan uhrautunut haavan kasvattamiselle ja on hoitanut torjunnan. Tuskin se muuten onnistuisikaan, kun tiedetään miten herkkä haapa on erilaisille viotuksille.
Tuo haavan kaulaaminen ei tule mieleenkään, sen kasvattamista on yritettävä epäonnistumisista huolimatta. Yhdestä hyvästä haavankannosta uudistusalalla saadaan hyvinkin muutama aari hyvää haavikkoa, jos jollain opilla onnistuisi sen torjuntapuolen hoitamaan.
Timppa: ”Se,että sekametsä kasvaa vielä paremmin saattaa johtua siitä yksinkertaisesta biologisesta tosiasiasta, että kuusilla on pintajuuret ja koivunjuuret taasen tunkeutuvat syvemmälle.”
Täsmällisesti asiaa ei tietääkseni ole osattu perustella, joten arvauksia on hyvä heitellä. Mielestäni sinulla on turhan insinöörimäinen lähestymistapa, joten täydennän sitä toisenlaisella näkemyksellä.
Koivu tuottaa parempaa kariketta kuin maaperää happamoittava kuusi. Helposti hajotettava ja ei-happamoittava karike vilkastuttaa maaperän mikrobitoimintaa, luo paremmat edellytykset monipuolisen sienilajiston kehitykselle ja parantaa maaperän ravinnekiertoa. Kaikki tämä koituu puuston hyödyksi. Vielä jos saadaan sekapuustoksi myös haapaa, tilanne paranee entisestään. Se vaikuttaa erityisen positiivisesti kuusikossa maaperän ph-arvoon.
Jovain… ”Tuo haavan kaulaaminen ei tule mieleenkään, sen kasvattamista on yritettävä epäonnistumisista huolimatta. Yhdestä hyvästä haavan kannosta uudistusalalla saadaan muutama aari hyvää haavikkoa, jos jollain opilla onnistuisi sen torjuntapuolen hoitamaan”.
Täsmällisesti asiaa ei tietääkseni ole osattu perustella, joten arvauksia on hyvä heitellä. Mielestäni sinulla on turhan insinöörimäinen lähestymistapa, joten täydennän sitä toisenlaisella näkemyksellä.
Löysin kerran tutkimuksen (Jouni Vettenranta : Havusekametsästä todelliseen suunnitteluun/ Metsätieteen aikauskirja 1/2000), jossa todettiin, että mäntyjen ympäröimät kuuset kasvoivat paremmin kuin kuusten ympäröimät kuuset. Männyillä ei huomattu samaa ilmiötä. Tämä kertoo mielestäni selvästi sen, että yksittäisen kuusen kasvussa kyse on ensisijaisesti kuusien välisestä etäisyydestä. Ei siis sillä kasvaako niiden välissä koivua tai mäntyä. Sekametsässä voidaan kasvattaa enemmän runkoja hehtaarilla, joten sen kasvu on yhden puulajin metsään verrattuna selvästi suurempi johtuen siis puiden lukumäärästä että yksittäisen rungon paremmasta kasvusta.
Ehkä sitten myös insinöörimäistä ajattelua. Olen jostain lukenut, että havupuumme ovat sopeutuneet happamaan maaperään, joten emäksisyys ei paranne kivennäismaalla kasvua. Suot ovat tietenkin eri asia. Joskus luin tutkimuksesta, jonka mukaan liika emäksisyys kivennäismaalla jopa heikentää kuuselle tärkeiden lisäravinteiden liukenemista, mitä happamuus taas edistää.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään