Keskustelut Metsänhoito Valikoituvatko metsäalalle heikkolahjaisimmat yksilöt?

Esillä 10 vastausta, 211 - 220 (kaikkiaan 299)
  • Valikoituvatko metsäalalle heikkolahjaisimmat yksilöt?

    Merkitty: 

    Perin metsää ja perintöveron maksamiseksi teetin sinne aukkohakkuun, tilaamani metsänhoitosuunnitelman mukaisesti. Metsäyhtiö, joka osti puut teki palvelusopimuksen mukaisesti aukon taimetuksen. Keväällä istutetut taimet olivat syksyllä sienestämässä käydessämme terhakan pikkupuun näköisiä. Kesän kuivuudesta huolimatta taimetus oli onnistunut hyvin.

    Sitten alkoivat vaikeudet. Seuraavana kesänä huomasimme, että osa taimista oli hävinnyt kokonaan, osa oli keskeltä poikki ja pienet oksantyngät vain jäljellä. Otin yhteyttä taimetuksen tehneeseen yhtiöön. Olivat käyneet katsomassa ja soittivat, että näytti siltä, että hirvet tai kauriit olivat tuhonneet taimet. Ihmettelin, mitä nyt tehdään. Sanoivat, että koska olin tehnyt sopimuksen vain taimien istutuksesta, enkä sopimusta, jossa yhtiö olisi huolehtinut taimikosta sen jälkeen, he eivät ole enää vatuussa taimikosta. Toki he voivat tehdä uuden istutuksen, mutta puulaji pitäisi vaihtaa kuuseksi tai minun pitäisi myrkyttää jollain hirvimyrkyllä kaikki mäntytaimet, taimivaiheen ajan. Ihmettelin voiko puulajin vaihtaa, kun metsänhoitosuunnitelmassa on merkitty ”istutus mänty”. Puutarhanhoitoa harrastaneena sen verran ymmärrän, että puu pitää istuttaa sille sopivalle kasvupaikalle, eli kuivaan maastoon mänty.

    Kyselivät vielä onko metsästä tehty metsästysvuokrasopimus ja pyysivät ottamaan yhteyttä paikallisiin metsästäjiin.Sopimus oli voimassa ja kysyin voidaanko siihen lisätä, teksti, että metsästysseura sitoutuu siihen, ettei hirviä tai kauriita ole liikaa ja metsässä voidaan tehdä onnistuneesti taimetukset. Sanoivat ettei tule kysymykseen, sillä heillä ei ole lupaa poistaa kuin tietty määrä eläimiä ja lupa tulee pääkonttorista.

    Otin yhteyttä metsänhoitoyhdistykseen. Sieltäkin oli käynyt mies katsomassa tilannetta ja selitys oli likimain samanlainen, kuin metsäyhtiön. Eivät suositelleet taimien myrkyttämistä hirvimyrkyllä, muttaheidänkään mielestään männyn kasvatus ei näy onnistuvan. Kysyin mitä sitten pitäisi tehdä, kun metsänhoitosuunnitelmassa lukee, että pitää istuttaa mäntyä. Kyseli kuka oli tehnyt metsänhoitosuunnitelman. Antoi neuvon, että otapa yhteyttä sinne Metsäkeskukseen, siellä pitäisi tietää. Sieltä tuli vastaus, ettei missään tapauksessa kuusta noin karuun maaperään. Yritin sanoa, että kuka takaa, ettei niitä uusia taimia taas syödä, tulee kokeilut kalliiksi. Kysyi onko metsästysvuokrasopimus ja pyysi ottaamaan yhteyttä metsästysseuraan. Sanoin, että otin jo yhteyttä ja sieltä sanottiin, ettei heillä ole lupaa vähentää hirviä ja kauriita niin paljoa. Joku pääkonttori kuulemma määrää ne asiat. Kyselin mikä mahtaa olla sellainen pääkonttori? Pyysivät ottamaan yhteyttä riistanhoitoyhdistykseen. Soitin sinnekin ja joku johtaja sieltä selitti, että he eivät anna lupia, ne antaa joku riistakeskus. Tässä vaiheessa luovutin, sillä se pääkonttori, jos sellainen yleensä on olemassa, näkyy karkaavan yhä kauemmas horisonttiin.

    Tiekokouksen jälkeen otin hihasta erästä tieosakas-metsänomistajaa ja kyselin häneltä mielipidettä. Hän sanoi, ettei metsänviljelyyn ole paikkakunnalla järkevää enää panostaa, ainoastaan luontaisesti uudistumiseen. Jos teet aukon, jätä jäljelle harvakseltaan koivuja ja mäntyjä, jotka siementävät aukon. Maaperästä riippuen voi olla järkevää antaa jonkun paikallisen kaivinkonemiehen raapia maanpintaa rikki, jolloin siemenille tulee hyvä kasvualusta. Yleensä syntyy erittäin tiheä koivikko ja piempiä kuusia. Kymmenenen vuoden kuluttua pitää alkaa seurata mitä taimikkoon jää jäljelle ja miten edetään. Ennen kuin taimet alkavat yltää viiteen metriin, ei saa mennä harventamaan niitä. Jos koivut harventaa ennen sitä ne menetetään. Kun viiden metrin pituus on saavutettu, hoidetaan taimikko kuntoon raivaussahalla tai kasvatetaan hiukan lisää ja myydään enegiapuuharvennus, joka voidaan tehdä koneella.

    On tämä ihmeellistä. Olen teettänyt kalliin metsätaloussuunnitelman, miten metsiä hoidetaan parhaan käytettävissä olevan tiedon mukaan. Sitten ilmeneneekin, että käytännössä metsää ei voidakaan hoitaa sen mukaisesti. Suunnitelma oli turha ja jopa vahingollinen. Eikä edes kukaan neuvontaorganisaatioiden ”asiantuntijoista” pysty antamaan ohjetta, mitä pitäisi tehdä. Paikalliselta metsäomistajalta sen sijaan saa ilmaiseksi ohjeita, jotka ainakin hänen tapauksessaan näyttävät toimivilta. Ovatko metsäalan neuvontaorganisaatiot täysin turhia ja jopa vahingollisia?

    Tällaisia kaupunkilaisia metsänomistajia tulee koko ajan lisää ja hyvät neuvot olisivat tarpeen. Selkeitä ohjeita ei kuitenkaan saa mistään, pompotellaan paikasta toiseen ja vältellään vastaamasta. Suomi on huippuosaajien maa, mutta nyt tuntuu, että huippuosaajat ovat jossain muualla kuin metsäalalalla. Tuli mieleen opiskeluaikaisen tyttökaverin kommentti tansseissa, että hän yrittää vältellä maa-ja metsätieteen opiskelijoita, koska sinne ovat jääneet ”pahnanpohjimmaiset”, jotka eivät ole muualle päässeet. Pidin sitä silloin vitsinä, mutta onko siinä kuitenkin perää, vai mistä tässä on kysymys, pelkästä rahastamisestako?

  • A.Jalkanen A.Jalkanen

    Tultiinko siis ketjussa siihen tulokseen, että nyt on parasta odotella maanmuokkauksen jälkeistä luontaista uudistumista jota voidaan avittaa kylvämällä mäntyä?

    Puuki

    PL:   Pienikokoisen taimikon luonnoneläintuhon korvaa ainakin op-metsävakuutus tietyin ehdoin. Jos tuhoon ei saa korvausta muualta.  En tiedä sitten miten onnistuu , jos mahdollisuus saada korvausta on myös valtion varoista. Voi olla että epäävät korvauksen sen perusteella.

    Hyöteikkö Hyöteikkö

    Vastaus Arja H:n kysymykseen. Kyllä valikoituvat! Mutta maatalouspuolelle vielä heikkolahjaisemmat. Hain aikoinaan maatalous- metsätieteelliseen. Sekä maatalouspuolelle että metsäpuolelle. Maatalouspuolelle kevyesti pääsin, mutta metsäpuolelle vasta varasijalta kun tuli pari perumista. Metsäalan valitsin. Tässä yhteydessä olisi ehkä vähän rienaamista jos puhuisi kauppakorkeakoulun käyneistä pääekonomisteista.

    Hyöteikkö Hyöteikkö

    Vastaus A. Jalkasen kysymykseen. Saatettiin tulla olettamaasi tulokseen tai sitten ei. Mulla kun on vain Tapion taskukirja vuodelta 1942. Työkaverit kyllä aikoinaan kehoittivat päivittämään tietoni. Siinä taskukirjassa on muuten seikkaperäiset piirrustukset savottakämpästä. Pohjapiirros, sivulta ja päädystä. Ritsit, kamiinan paikka, kokin yksityisalue ja terävän pään majotustilat.

    Puuki

    Minäkin olisin päässyt suoraan pisteillä Yo:oon lukemaan matematiikkaa, vaan en mennyt. Metsäpuolelle oli paljon vaikeampi päästä.  Mutta se ei ole tietysti mitenkään oleellista, kun aikaakin on siitä kulunut jo aika paljon.  Nykyäänhän pitää olla kait monta eri ammattia tai ainakin monenlaista sertikorttia taskussa, jotta jotain voi edes tehdä uskottavasti.  Lehtiin pääsee antamaan as.tuntijalausuntoja,  jos on vähintään professoritason koulutus joltakin alalta (tai oikea puoluekirja voi auttaa asiaan myös) , sitten vasta on uskottavuutta riittävästi vaikka itse asia ei ihan hanskassa olisikaan , se on vasta toisarvoinen kriteeri.

    Hyöteikkö Hyöteikkö

    En kyllä kadu yhtään ammatinvalintaani. Yksityiseltä napsahtaa nyt joka kuukausi eläkettä lähemmäs pari euroa. Kun metsänhoitoyhdistyksen palveluksessa olin. Loput valtiolta. Mutta jälkikäteen tulee mieleen että eläinlääkärin hommat oisi mahtaneet olla mukavia. Taikka sitte arkeologin.

    Jätkä

    Hyöteikkö. Puuttumatta erityisesti sinun valintoihisi, niin Noissa hakuhommissa on ainakin ollut sydeemi, jolla useamman kerran hakenut ohitti jo pisteissä muuten samoilla papereilla ensimmäisessä haussa olevan. Joku tolkku tietenkin on ollut, että esim kymmenennellä hakukerralla ei saanut enää lisäpisteitä. Metsäopistoon haussa oli metsäharjoittelu pakollista, silloin sai pisteitä vuosista ja kuukausista. Olipa joskus metsäharjoittelija, jolla oli jo viisikymmentä vuotta tullut täyteen – Ei vaan päässyt Metsäopistoon hänkään.

    Pääsykokeeseen asti pääsi tietenkin papereilla, mutta siellä kaikki olivat ”Omillaan” – Taikka ei aina. Ainakin kerran meillä kärähti sisarukset – eli tyttö ja poika, joilla oli vakaa tarkoitus järjestää poika Opistoon. Koepaperien vastaanottaja kuitenkin huomasi, että tyttö toi pojan paperit ja siitähän se riemu repesi. Molempien opintie Metsäopiston kautta sulkeutui kerralla.

    Puu Hastelija

    Tappiolliset osakekaupat näkyy heti salkkuraportissa ja vielä viisi vuotta niitä saa katsoa veroilmoituksesta. Se on ikävämpää, kun aletaan laskea tuloksia.” 

    Onko Tolopainen poikkeustapaus? Jos ei, niin talous osaamisessa meillä olisi kyllä paljon parannettavaa.

    Ja Turun nurkalla, missä menee leveäkaistatie näkyi syömätön männyntaimikko! Eivätkö hirvet enää viihdy niin lähellä kaupunkia?

    Planter Planter

    ”PL: Pienikokoisen taimikon luonnoneläintuhon korvaa ainakin op-metsävakuutus tietyin ehdoin.”

    Ehdoissa on, että yksityishenkilöille korvataan metsäkauriin aiheuttamat tuhot, mutta ei isompien hirvieläinten.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    useamman kerran hakenut ohitti jo pisteissä muuten samoilla papereilla ensimmäisessä haussa olevan

    Nykyisin on yliopistoon haettaessa päin vastoin niin, että jos olet ottanut paikan vastaan jollekin alalle, seuraavalla kierroksella et ole enää ensikertalainen eli ’hakijaneitsyt’ joita suositaan paikkojen täytössä. Jos siis saa paikan alalle jonne ei halua, pitää miettiä tarkkaan meneekö sinne vai odottaako seuraavan vuoden hakua. Alan vaihtaminen on tehty hankalaksi, ehkä tarkoituksella. Asialla on kylläkin luultua vähemmän merkitystä, eli vain harvat pääsevät sisään ensikertalaispisteillä.

Esillä 10 vastausta, 211 - 220 (kaikkiaan 299)