Keskustelut Metsänhoito Valikoituvatko metsäalalle heikkolahjaisimmat yksilöt?

Esillä 9 vastausta, 291 - 299 (kaikkiaan 299)
  • Valikoituvatko metsäalalle heikkolahjaisimmat yksilöt?

    Merkitty: 

    Perin metsää ja perintöveron maksamiseksi teetin sinne aukkohakkuun, tilaamani metsänhoitosuunnitelman mukaisesti. Metsäyhtiö, joka osti puut teki palvelusopimuksen mukaisesti aukon taimetuksen. Keväällä istutetut taimet olivat syksyllä sienestämässä käydessämme terhakan pikkupuun näköisiä. Kesän kuivuudesta huolimatta taimetus oli onnistunut hyvin.

    Sitten alkoivat vaikeudet. Seuraavana kesänä huomasimme, että osa taimista oli hävinnyt kokonaan, osa oli keskeltä poikki ja pienet oksantyngät vain jäljellä. Otin yhteyttä taimetuksen tehneeseen yhtiöön. Olivat käyneet katsomassa ja soittivat, että näytti siltä, että hirvet tai kauriit olivat tuhonneet taimet. Ihmettelin, mitä nyt tehdään. Sanoivat, että koska olin tehnyt sopimuksen vain taimien istutuksesta, enkä sopimusta, jossa yhtiö olisi huolehtinut taimikosta sen jälkeen, he eivät ole enää vatuussa taimikosta. Toki he voivat tehdä uuden istutuksen, mutta puulaji pitäisi vaihtaa kuuseksi tai minun pitäisi myrkyttää jollain hirvimyrkyllä kaikki mäntytaimet, taimivaiheen ajan. Ihmettelin voiko puulajin vaihtaa, kun metsänhoitosuunnitelmassa on merkitty ”istutus mänty”. Puutarhanhoitoa harrastaneena sen verran ymmärrän, että puu pitää istuttaa sille sopivalle kasvupaikalle, eli kuivaan maastoon mänty.

    Kyselivät vielä onko metsästä tehty metsästysvuokrasopimus ja pyysivät ottamaan yhteyttä paikallisiin metsästäjiin.Sopimus oli voimassa ja kysyin voidaanko siihen lisätä, teksti, että metsästysseura sitoutuu siihen, ettei hirviä tai kauriita ole liikaa ja metsässä voidaan tehdä onnistuneesti taimetukset. Sanoivat ettei tule kysymykseen, sillä heillä ei ole lupaa poistaa kuin tietty määrä eläimiä ja lupa tulee pääkonttorista.

    Otin yhteyttä metsänhoitoyhdistykseen. Sieltäkin oli käynyt mies katsomassa tilannetta ja selitys oli likimain samanlainen, kuin metsäyhtiön. Eivät suositelleet taimien myrkyttämistä hirvimyrkyllä, muttaheidänkään mielestään männyn kasvatus ei näy onnistuvan. Kysyin mitä sitten pitäisi tehdä, kun metsänhoitosuunnitelmassa lukee, että pitää istuttaa mäntyä. Kyseli kuka oli tehnyt metsänhoitosuunnitelman. Antoi neuvon, että otapa yhteyttä sinne Metsäkeskukseen, siellä pitäisi tietää. Sieltä tuli vastaus, ettei missään tapauksessa kuusta noin karuun maaperään. Yritin sanoa, että kuka takaa, ettei niitä uusia taimia taas syödä, tulee kokeilut kalliiksi. Kysyi onko metsästysvuokrasopimus ja pyysi ottaamaan yhteyttä metsästysseuraan. Sanoin, että otin jo yhteyttä ja sieltä sanottiin, ettei heillä ole lupaa vähentää hirviä ja kauriita niin paljoa. Joku pääkonttori kuulemma määrää ne asiat. Kyselin mikä mahtaa olla sellainen pääkonttori? Pyysivät ottamaan yhteyttä riistanhoitoyhdistykseen. Soitin sinnekin ja joku johtaja sieltä selitti, että he eivät anna lupia, ne antaa joku riistakeskus. Tässä vaiheessa luovutin, sillä se pääkonttori, jos sellainen yleensä on olemassa, näkyy karkaavan yhä kauemmas horisonttiin.

    Tiekokouksen jälkeen otin hihasta erästä tieosakas-metsänomistajaa ja kyselin häneltä mielipidettä. Hän sanoi, ettei metsänviljelyyn ole paikkakunnalla järkevää enää panostaa, ainoastaan luontaisesti uudistumiseen. Jos teet aukon, jätä jäljelle harvakseltaan koivuja ja mäntyjä, jotka siementävät aukon. Maaperästä riippuen voi olla järkevää antaa jonkun paikallisen kaivinkonemiehen raapia maanpintaa rikki, jolloin siemenille tulee hyvä kasvualusta. Yleensä syntyy erittäin tiheä koivikko ja piempiä kuusia. Kymmenenen vuoden kuluttua pitää alkaa seurata mitä taimikkoon jää jäljelle ja miten edetään. Ennen kuin taimet alkavat yltää viiteen metriin, ei saa mennä harventamaan niitä. Jos koivut harventaa ennen sitä ne menetetään. Kun viiden metrin pituus on saavutettu, hoidetaan taimikko kuntoon raivaussahalla tai kasvatetaan hiukan lisää ja myydään enegiapuuharvennus, joka voidaan tehdä koneella.

    On tämä ihmeellistä. Olen teettänyt kalliin metsätaloussuunnitelman, miten metsiä hoidetaan parhaan käytettävissä olevan tiedon mukaan. Sitten ilmeneneekin, että käytännössä metsää ei voidakaan hoitaa sen mukaisesti. Suunnitelma oli turha ja jopa vahingollinen. Eikä edes kukaan neuvontaorganisaatioiden ”asiantuntijoista” pysty antamaan ohjetta, mitä pitäisi tehdä. Paikalliselta metsäomistajalta sen sijaan saa ilmaiseksi ohjeita, jotka ainakin hänen tapauksessaan näyttävät toimivilta. Ovatko metsäalan neuvontaorganisaatiot täysin turhia ja jopa vahingollisia?

    Tällaisia kaupunkilaisia metsänomistajia tulee koko ajan lisää ja hyvät neuvot olisivat tarpeen. Selkeitä ohjeita ei kuitenkaan saa mistään, pompotellaan paikasta toiseen ja vältellään vastaamasta. Suomi on huippuosaajien maa, mutta nyt tuntuu, että huippuosaajat ovat jossain muualla kuin metsäalalalla. Tuli mieleen opiskeluaikaisen tyttökaverin kommentti tansseissa, että hän yrittää vältellä maa-ja metsätieteen opiskelijoita, koska sinne ovat jääneet ”pahnanpohjimmaiset”, jotka eivät ole muualle päässeet. Pidin sitä silloin vitsinä, mutta onko siinä kuitenkin perää, vai mistä tässä on kysymys, pelkästä rahastamisestako?

  • A.Jalkanen

    Niin, mitä itse kukin pitää lahjakkaana… Haluammeko että meidät muistetaan suuresta omaisuudestamme vai hyvistä arvoistamme? Tulee taas mieleen se yksi liikemies joka totesi, että mihin näitä rahoja nyt tarvitsee, ja alkoi hoitaa luonnonvaraisia loukkaantuneita eläimiä.

    Metsuri motokuski

    Tuo on hyvä kysymys. Minusta lahjakkain henkilö on sellainen jolla on hyvät sosialiset taidot. Se joka pärjää erilaisten ihmisten kanssa ja ihmiset haluavat olla sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä on lahjakas henkilö. Minä taas en arvosta omaisuuden suuruutta tai ihmisen asemaa organisaatiossa pätkääkään. Tuttava piirissäni on varakkaita ja vähemmän varakkaita.  Tärkeintä minulle on kuinka henkilö suhtautuu toiseen ihmiseen.

    Itämaan ihme

    Käytännön kokemus puuttuu nykyisin erittäin monelta toimihenkilöltä. Sillon kun firmoille vielä teki enemmän töitä pari vuotta sitten, niin kyllä sieltä tuli välillä todella erikoisia työohjeita.

     

    Timppa

    Sen verran voi omakohtaisesti todeta, että olin valmistumassa ylioppilaaksi ja piti miettiä mitä alkaa opiskella.  Eräs vaihtoehto oli metsänhoitaja, kun metsissä olin tottunut liikkumaan.  Isä arveli, että silloin vuonna 1954 kannattaisi alkaa opiskelemaan rakennusinsinööriksi.  Meitähän todella tarvittiinkin.  Niinhän minä menin TKK:n pääsykokeisiin ja pääsinkin kärkijoukossa sisään. Mukavaa aikaa näin jälkeen päin ajatellen olivat ne insinöörihommat.  Oli valtava optimismi ja innolla rakennettiin Suomea.

    Onhan siinä rakennusinsinöörihommassa metsänhoitajaan verrattuna ja vähän karrikoituna se ero, että rakennetaan paljon näkyvää kun taas metsänhoitajan jäljillä näkyy vain kantoja.  Niitä kantojakin on tullut teetettyä kohtuullinen määrä nyt eläkevuosina.

    Jätkä

    Kyllä monet ”Metsäasiantuntijat” olivat hanakasti ostamassa metsätiloja, kunhan ensin vilkaisivat puustoa. Pahimpia koijareita olivat Piirimetsälautakunnan (nyk. Metsäkeskuksen) – neuvojat, jotka järjestivät ”hakkuukiellon” tilalle, jossa oli tehty ehkä pieni harsintahakkuu.

    Isännälle tuli taloudellisia vaikeuksia ja hän joutui myymään tilan metsät ja ehkä koko tilan. Hakkuukielto raukesi, kun omistaja vaihtui. Uusi isäntä hakkai kaikki kl 4:n kuviot ja harvensi muut, eli hakkasi niin paljon kuin lain puitteissa pystyi. (Teurasti tilan). Sen jälkeen tila myytiin eteenpäin ja voittorahoilla ostettiin seuraavat tilat.

    Muutamat virkamiehet saivat monoa, kun homma paljastui, mutta rikos oli jo tapahtunut.

    Kalle Kehveli

    Koneyrittäjät ovat yksinkertaisin ammattiryhmä, sen paljastaa jo konkurssitilastotkin. Metsänomistajat kuuluvat seuravaan ryhmään. Myyvät elämäntyötänsä pilkkahintaan, osa tappiollakin, mutta hyvä palkkatyö pitää kuitenkin hengissä.

    Metsuri motokuski

    Tuo jätkän esimerkki on kyllä oikea. Minunkin tuttavapiirissä on monen perheen metsäomaisuus syntynyt juuri tuolla tavalla. Usein vielä pankijohtaja oli tuossa mukana.

    AMMATTIMIES

    E1 OLTUT LUKUN HOMAT,MINUA VARTEN KUIN SAIN,KANSAN KOLUN LOPULTAN KÄYTYKSIN NIIN.OLI TOTISTUSKEN KESKIN ARVIO,VÄHÄN PÄÄLEN 5.VAIN OLEN OLTUT HUIPUN,MIES METÄ HOMISA KUIN,ON SAHA PYSYNTYT SAHA KOURASA,ALUSTAN ALKAIN.SEKÄN ON TYÖN MAITA,RIITÄNYT E1 OLEN TULTUT ROKULIN PÄIVIÄ.SEKÄN HYVIN OLEN LE1PÄSÄ,PYSYNTYT KUIN ON HYVÄKIN AUTOKIN ALA.E1 OLTUT KOLUN KAVEREITSAN NÄIHIN,HOMIIN OVAT NYT KAUPUNKISA SEKÄN.ISTUNVAT KIRJOTUS,PÖYTÄN TAKANAN SEKÄN.SIIRTENLEVÄT PAPERIETA,PINOSTA TOISEEN SIITÄN NIILEN,PALKA MAKSETAAN. EN TIETÄN MONIKON ON,SAHAA ETES KÄTESÄ PITÄNTYT.

    metsä-masa

    On Arjalla nyt neuvojen tulva, mukana on erittäin hyviä viittauksia metsäasioissa alkuun pääsemiseen. Jos suomen metsänhoitoon ja käyttöön perustuvia ratkaisuja tarkastellaan nyt, niin on todettava, että asialla on olleet viisaat ja kaukonäköiset päätökset kehittää metsien käyttöä. Suomi metsien maa, joka on tuplannut puuvarantonsa oikeaoppisilla metsänkäsittelyllä  ja lainsäädännöllä esimerkkinä harsintahakkuiden kielto aikanan.

    Minunkin mielestä Arjan kannattaisi kartuttaa omaa metsätietämystä, pyrkimällä alan koulutus ja kurssitarjontaan ja hankkia luotettava ja puolueeton metsätietämystä omaava henkilö selkeyttämään eri vaihtoehtojen merkitystä oman tilakokonaisuuden kannalta.

Esillä 9 vastausta, 291 - 299 (kaikkiaan 299)