Keskustelut Metsänhoito Valikoituvatko metsäalalle heikkolahjaisimmat yksilöt?

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 299)
  • Valikoituvatko metsäalalle heikkolahjaisimmat yksilöt?

    Merkitty: 

    Perin metsää ja perintöveron maksamiseksi teetin sinne aukkohakkuun, tilaamani metsänhoitosuunnitelman mukaisesti. Metsäyhtiö, joka osti puut teki palvelusopimuksen mukaisesti aukon taimetuksen. Keväällä istutetut taimet olivat syksyllä sienestämässä käydessämme terhakan pikkupuun näköisiä. Kesän kuivuudesta huolimatta taimetus oli onnistunut hyvin.

    Sitten alkoivat vaikeudet. Seuraavana kesänä huomasimme, että osa taimista oli hävinnyt kokonaan, osa oli keskeltä poikki ja pienet oksantyngät vain jäljellä. Otin yhteyttä taimetuksen tehneeseen yhtiöön. Olivat käyneet katsomassa ja soittivat, että näytti siltä, että hirvet tai kauriit olivat tuhonneet taimet. Ihmettelin, mitä nyt tehdään. Sanoivat, että koska olin tehnyt sopimuksen vain taimien istutuksesta, enkä sopimusta, jossa yhtiö olisi huolehtinut taimikosta sen jälkeen, he eivät ole enää vatuussa taimikosta. Toki he voivat tehdä uuden istutuksen, mutta puulaji pitäisi vaihtaa kuuseksi tai minun pitäisi myrkyttää jollain hirvimyrkyllä kaikki mäntytaimet, taimivaiheen ajan. Ihmettelin voiko puulajin vaihtaa, kun metsänhoitosuunnitelmassa on merkitty ”istutus mänty”. Puutarhanhoitoa harrastaneena sen verran ymmärrän, että puu pitää istuttaa sille sopivalle kasvupaikalle, eli kuivaan maastoon mänty.

    Kyselivät vielä onko metsästä tehty metsästysvuokrasopimus ja pyysivät ottamaan yhteyttä paikallisiin metsästäjiin.Sopimus oli voimassa ja kysyin voidaanko siihen lisätä, teksti, että metsästysseura sitoutuu siihen, ettei hirviä tai kauriita ole liikaa ja metsässä voidaan tehdä onnistuneesti taimetukset. Sanoivat ettei tule kysymykseen, sillä heillä ei ole lupaa poistaa kuin tietty määrä eläimiä ja lupa tulee pääkonttorista.

    Otin yhteyttä metsänhoitoyhdistykseen. Sieltäkin oli käynyt mies katsomassa tilannetta ja selitys oli likimain samanlainen, kuin metsäyhtiön. Eivät suositelleet taimien myrkyttämistä hirvimyrkyllä, muttaheidänkään mielestään männyn kasvatus ei näy onnistuvan. Kysyin mitä sitten pitäisi tehdä, kun metsänhoitosuunnitelmassa lukee, että pitää istuttaa mäntyä. Kyseli kuka oli tehnyt metsänhoitosuunnitelman. Antoi neuvon, että otapa yhteyttä sinne Metsäkeskukseen, siellä pitäisi tietää. Sieltä tuli vastaus, ettei missään tapauksessa kuusta noin karuun maaperään. Yritin sanoa, että kuka takaa, ettei niitä uusia taimia taas syödä, tulee kokeilut kalliiksi. Kysyi onko metsästysvuokrasopimus ja pyysi ottaamaan yhteyttä metsästysseuraan. Sanoin, että otin jo yhteyttä ja sieltä sanottiin, ettei heillä ole lupaa vähentää hirviä ja kauriita niin paljoa. Joku pääkonttori kuulemma määrää ne asiat. Kyselin mikä mahtaa olla sellainen pääkonttori? Pyysivät ottamaan yhteyttä riistanhoitoyhdistykseen. Soitin sinnekin ja joku johtaja sieltä selitti, että he eivät anna lupia, ne antaa joku riistakeskus. Tässä vaiheessa luovutin, sillä se pääkonttori, jos sellainen yleensä on olemassa, näkyy karkaavan yhä kauemmas horisonttiin.

    Tiekokouksen jälkeen otin hihasta erästä tieosakas-metsänomistajaa ja kyselin häneltä mielipidettä. Hän sanoi, ettei metsänviljelyyn ole paikkakunnalla järkevää enää panostaa, ainoastaan luontaisesti uudistumiseen. Jos teet aukon, jätä jäljelle harvakseltaan koivuja ja mäntyjä, jotka siementävät aukon. Maaperästä riippuen voi olla järkevää antaa jonkun paikallisen kaivinkonemiehen raapia maanpintaa rikki, jolloin siemenille tulee hyvä kasvualusta. Yleensä syntyy erittäin tiheä koivikko ja piempiä kuusia. Kymmenenen vuoden kuluttua pitää alkaa seurata mitä taimikkoon jää jäljelle ja miten edetään. Ennen kuin taimet alkavat yltää viiteen metriin, ei saa mennä harventamaan niitä. Jos koivut harventaa ennen sitä ne menetetään. Kun viiden metrin pituus on saavutettu, hoidetaan taimikko kuntoon raivaussahalla tai kasvatetaan hiukan lisää ja myydään enegiapuuharvennus, joka voidaan tehdä koneella.

    On tämä ihmeellistä. Olen teettänyt kalliin metsätaloussuunnitelman, miten metsiä hoidetaan parhaan käytettävissä olevan tiedon mukaan. Sitten ilmeneneekin, että käytännössä metsää ei voidakaan hoitaa sen mukaisesti. Suunnitelma oli turha ja jopa vahingollinen. Eikä edes kukaan neuvontaorganisaatioiden ”asiantuntijoista” pysty antamaan ohjetta, mitä pitäisi tehdä. Paikalliselta metsäomistajalta sen sijaan saa ilmaiseksi ohjeita, jotka ainakin hänen tapauksessaan näyttävät toimivilta. Ovatko metsäalan neuvontaorganisaatiot täysin turhia ja jopa vahingollisia?

    Tällaisia kaupunkilaisia metsänomistajia tulee koko ajan lisää ja hyvät neuvot olisivat tarpeen. Selkeitä ohjeita ei kuitenkaan saa mistään, pompotellaan paikasta toiseen ja vältellään vastaamasta. Suomi on huippuosaajien maa, mutta nyt tuntuu, että huippuosaajat ovat jossain muualla kuin metsäalalalla. Tuli mieleen opiskeluaikaisen tyttökaverin kommentti tansseissa, että hän yrittää vältellä maa-ja metsätieteen opiskelijoita, koska sinne ovat jääneet ”pahnanpohjimmaiset”, jotka eivät ole muualle päässeet. Pidin sitä silloin vitsinä, mutta onko siinä kuitenkin perää, vai mistä tässä on kysymys, pelkästä rahastamisestako?

  • Per Ä Reikäs

    Ompa muutoin sellaisetkin tuholaiset nähty,kuin naapurin vekarat kaatelivat kaikki pysty kuivat pikku hongat maahan mätäneen,satuin käveleen vastaan kun tiimi vesureineen tuli vataan,ensin meinasin heti soittaa poliisin.

    Mutta kun selvis että naapurin työläis nuoret asialla annoin asian olla.

    Selittivät vain etteivät tienneet kenen metsässä ovat.

    Gla Gla

    Mikä olisi ollut vaihtoehto männylle aloittajan tapauksessa?

    Anton Chigurh Anton Chigurh

    Metsiemme pinta-alasta 40% on kuivia tai kuivahkoja kankaita joilla menestyy vain mänty. Taimet istuttanut metsäyhtiö olisi osoittanut täydellistä holtittomuutta ja heikkolahjaisuutta, jos se olisi istuttanut jotain muuta kuin mäntyä.

    Loput metsäpinta-alastamme (12 miljoonaa hehtaaria) on tuoretta kangasta tai vieläkin satoisampaa. Oma henkilökohtainen kokemukseni on, että noilla mailla (keskellä maata, kuopion korkeudella) rauduskoivu on paras vaihtoehto. Muutaman kerran olen onnistunut kasvattamaan (aikaa istutuksesta 15-vuotta) rauduskoivikon ensiharvennusvaiheeseen, jolloin olen jättänyt 1000 runkoa hehtaarille. Olen mitannut tuollaisen rungon parametrit, jotka ovat: kasvuvaippa luokkaa 5 neliömetriä, lustonohuus välillä 5-10 millimetriä. Kasvu tuossa vaiheessa on minimissään 25 kiintokuutiometriä hehtaarilla. Tarkoittaa sitä, että holtittoman sorkkaeläinlaidunnuksen puuntuotantoa alentava vaikutus on vähintään 200 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa.

    Jean S

    No ammatillisista syistä katson näitä kertomuksia tietynlaisten lasien läpi, mutta:

    – miksi ihmeessä metsäalan henkilö alkaa söpöttää jollekin naisihmiselle jostain metsästysseurasta? Onko se ammattimainen tapa toimia vai yritetäänkö sillä vaan päästä eroon kyseisestä ihmisestä ja hänen sinänsä asiallisesta ongelmastaan? Jokainen skeneä vähänkään tunteva tietää, että hirvenmetsästys on ihan sattumanvaraista puuhastelua, jossa hirviä ammutaan omaksi huvikseen sieltä, mistä niitä helpoimmalla saadaan. Ei se mikään metsänhoitajan ystäväkerho ole.

    – taimikon istuttajaa on turha syyttää, koska taimet on istutettu ja vauriot eivät johdu istuttajasta. Ihan sinänsä selvää, mutta eri asia on sitten, miten paljon Suomessa ylipäätään on paikkoja, mihin mäntyä kuuluu nimenomaan istuttaa. Käsittääkseni niitä on aika pieni %, koska pääasiassa mänty kylvetään tai tulee itsestään.

    – tässä tarinassa pääosassa on Metsäkeskukselta tai Otsolta tilattu metsäsuunnitelma, johon perijätär on paremman puutteessa luottanut kuin vuoreen. (Allekirjoittaneella ei ole tiloillaan metsäsuunnitelmia paria Arvometsältä tilattua lukuun ottamatta, koska pitää niitä tyhjänaikaisena rahanhuijaamiseena.) Se, mistä voidaan ja kannattaisi keskustella tässä viestiketjussa, on se, että pitäisikö metsäsuunnitelman laatijan olla tietoinen hirvikannan tyyppisistä paikallisista olosuhteista, vai voidaanko suunnitelma alan perinteiden tapaan laatia esimerkiksi ylimalkaisten maasto- ja puustotietojen perusteella? Mikä on riittävä laatutaso ja mistä asiakas maksaa? Milloin metsäsuunnitelman laatu on virheellinen ja milloin siitä pitäisi saada korvausta? Ei koskaan?

    Yleensähän suunnitelma laaditaan sen mukaan, että sama toimija pääsisi myöhemmin myymään mahdollisimman paljon erilaisia palveluita tilaajalle, ts. mahdollisimman kallista metsänhoitoa. Ihan jo esimerkiksi Metsäverkossa muutamalle omistamalleni aika kuivallekin paikalle suositellaan automaattisesti kuusen istutusta – paikalle, jossa nykyisen männikön alla ei edes ole alikasvoskuusia.

    Jean S

    Aloittajan tapauksessa todennäköisesti paras vaihtoehto olisi ollut jättää joku vaatimaton siemenpuuryhmä ja mahdollisesti äestys, ja sitten olisi jääty katsomaan mitä tulee vai tuleeko mitään.

    Muistutan edelleen siitä, että kaikki metsätalouden kannattavuuslaskelma tällä hetkellä nojaavat siihen, että tukin tuottaminen keinollisella uudistamisella on toistaiseksi kannattavaa, kuidun tuottaminen on käsittääkseni tappiollista. Jos tukin hinta vielä vähänkin laskee, luontainen uudistaminen jää ainoaksi kannattavaksi tavaksi kasvattaa yhtään mitään.

    Arjan iästä ei ole tässä tarinassa tietoa, mutta käytännössä Arjat ovat yleensä siellä 50-60v kerhossa, eli Arja ei tuosta istutetusta metsästä tulevaa tukkitiliä tule koskaan näkemään, ellei elä japanilaisiin ikälukemiin. Viisainta tällä hetkellä on, että Arja antaa metsänsä kasvaa rauhassa mitä sinne sattuu siunaantumaan, eikä enää hassaa rahojaan lipevien metsämiesten kotkotuksiin.

    Per Ä Reikäs

    JS ynm.kyllä luonto korjaa asia totta.

    Se on vain ajan kysymys.Tsernobyl hyvä esimerkki.

    Gla Gla

    Arja: ”En tarvitse metsänhoito-ohjeita ja vielä vähemmän sijoitusohjeita tai myy mettäs pois ohjeita. Hämmästelen vaan metsäalan neuvontaa ja ohjeita.”

    Nuo eivät ole erillisiä asioita. Kun taloudellisen toiminnan ratkaisut on konsulttien varassa, lopputulos on huono. Siksi neuvontaa ja ohjeita on turha hämmästellä. Sama pätee mihin tahansa toimintaan. Jos konsultteja käyttää ydinliiketoiminnan päätöksenteossa, on vähintään annettava tälle riittävät lähtötiedot ja vaadittava, että ne tulee huomioitua. Tässä tapauksessa näin tuskin on tapahtunut. Lähdetään nyt liikkeelle vaikka metsätalouden keskeisimmästä asiasta eli laskentakorosta. Siksi konsultti on suosituksensa antanut tekemiensä olettamusten perusteella.

    Tilanne on sama kuin kunnan ulkoistaessa hoivapalvelut Esperi Carelle luottaen siihen, että alan ammattilaisten käsissä homma hoituu. Maailma ei ole täydellinen.

    ”Kaikilla oli sama sanoma, että männyn istutus on tuhoon tuomittu yritys ja metsänhoitoyhdistyksen neuvojakin sanoi, että tilanne on kestämätön. Miksi sitten kuitenkin metsätaloussuunnitelmassa on merkitty useaan kuvioon uudistuksen jälkeen ”istutus mänty”. Mikä ihmeen järki siinä on?”

    Tiedämme olosuhteista vain sen, että Mhy:n mukaan maaperä on routivaa ja Metsäkeskuksen mukaan aivan liian karua kuuselle (ja silloin tietysti myös koivulle). Noiden tietojen perusteella on käsitykseni, että jos kyse on vt-kankaasta tai sitä vastaavasta turvamaasta eikä olla kovin pohjoisessa, ohje on ollut oikea. Ei metsäaloussuunnitelmaan voi kirjoittaa sitäkään, että hakkuita ei liiallisen hirvieläinkannan takia voi tehdä. Jos päätehakkuuikäistä metsää tavalla tai toisella hakataan, pitää sen jälkeen uusia taimia alkaa tulla. Joko luontaisesti tai keinollisesti. Muuten alasta tulee vajaatuottoinen.

    Jos ala on kasvupaikaltaan sellainen, että uudistaminen on perusteltua, eikä kyse ole esim. ennallistettavasta suosta, jokavuotinen käsittely syönninestoaineella on käytännössä ainoa keino saada taimikko kasvatettua hirvieläimiltä karkuun. Mitä se vaikuttaa kannattavuuslaskelmiin, se riippuu taas mm. laskentakorosta. Konsultit ja muut metsästyksen edunvalvojat saattavat neuvoa vetämään keltaista muovinauhaa taimikkoon, mutta sen tehosta ei ole näyttöä. Mielestäni sillä lähinnä pestään metsästyksen käsiä, kun voidaan sanoa tehdyn asialle jotain. Lopputuloksesta ei kannata keskustella eli kuuluu samaan sarjaan kuin luonnonsuojelijan lomalennosta maksama päästövero. Toki sitäkin voi kokeilla, kun merkittäviä kustannuksia siitä ei välttämättä tule.

    Tolopainen

    Suomessa ei ole koskaan ollut niin suurta hirvimäärää ja niin pitkään kuin viimeisen 50v aikana.  On menossa kokeilu, mitä tällainen maksaa. Sitä voidaan kokeilla sen takia että laskun suuruutta ei tiedetä. Maksajilla ei ole valitusoikeutta.

    Gla Gla

    Jean S: ”Arjan iästä ei ole tässä tarinassa tietoa, mutta käytännössä Arjat ovat yleensä siellä 50-60v kerhossa, eli Arja ei tuosta istutetusta metsästä tulevaa tukkitiliä tule koskaan näkemään, ellei elä japanilaisiin ikälukemiin. Viisainta tällä hetkellä on, että Arja antaa metsänsä kasvaa rauhassa mitä sinne sattuu siunaantumaan, eikä enää hassaa rahojaan lipevien metsämiesten kotkotuksiin.”

    Jos ottaa lähtökohdaksi tavoitteet alittavan tuoton, on todellakin syytä miettiä niitä kuuluisia vaihtoehtoisia kohteita rahoillensa.

    Metsätalouden kannattavuus ei ole yksin tukkipuissa kiinni. Metsällä on aina jokin markkina-arvo. Nuoressa puustossa tulevien tuottojen osalta se voidaan huomioida odotusarvokertoimella. Erään myytävän tilan kohdalla totesin arvon olevan negatiivinen, kun päätehakkuun jälkeen (suurin osa tilasta) ei oltu tehty juuri mitään. Tuossa vaiheessa uudistaminen olisi ollut liian kallista, eikä heinikkoon itsestään kasvatuskelpoista puustoa ollut kohtuullisen ajan kuluessa tulossa. Viittaukset Tsernobylin asfaltin halkeamiin 30 vuoden kuluessa kasvaneisiin pusikoihin eivät liity tähän. Sen sijaan joka kerta edes jonkinlaista puustoa sisältävien kohteiden kohdalla voin vain hämmästellä toteutuneita kauppahintoja.

    Jos nyt kasvattaa metsää vaikka 25 vuotta ja saa aikaiseksi kunnollisen hoidetun puuston, uudistaminen voi hyvinkin olla kannattava toimenpide. Lainsäädännöstäkin tulee omat reunaehtonsa, mutta ei huomioida nyt niitä. Ne ovat politiikkaa, jolla ei ole mitään tekemistä metsätalouden harjoittamisen kanssa.

     

    Tolopainen

    Meilläpäin noita kannikoita  saa optiona ilmaiseksi, jos ostaa tilalta  muutaman hehtaarin metsälön osallistumalla tarjouskilpaan maksamalla itsensä kipeäksi.

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 299)