Tähän saakka teollisuuden lobbarit ovat onnistuneet päättäjien aivopesussa. Mistään muusta ei ole puhuttu kuin puun saatavuudesta eli keinoista lisätä puun tarjontaa eli metsänomistajien myyntihalukkuutta. Pahimmillaan on verovaroin sotkettu puumarkkinat ilman, että tuottajalle on siitä hyötyä koitunut. Metsälakiakin muutettiin hyvässä yhteisymmärryksessä, jotta avohakkuuta vieroksuvillakin olisi mahdollisuus myydä puuta.

Yhden IPCC-raportin myötä tilanne kuitenkin kääntyi päälaelleen ja teollisuus joutuu etsimään SDP:n ja sen vasemmalla puolella olevien puolueiden osalta uusia keinoja ohjata päättäjien ajattelutapaa.

Eikö olekin vähintään irvokasta, kun suomalaisissa metsissä on tehty nykymuodossaan pitkäjänteistä työtä liki 100 vuoden ajan niin, että puuston kasvu ja hakkuumahdollisuudet ovat jatkuvasti kasvaneet, nyt sen tulokset mahdollistavat puheet tuotannon rajoituksista? Ympäristön ja talouden näkökulmasta pitäisi kuitenkin keskustella siitä, miten hakkuumahdollisuuksia saataisiin kasvatettua. Mutta se ei kelpaa, sehän tarkoittaisi metsätalouden edistämistä. Viis veisataan työpaikoista, verotuloista, kauppataseesta ja kestävästä kehityksestä. Tätä yhtälöä saa vaalien alla useampikin ehdokas minulle yrittää selittää.

Minun metsieni hiilensidonta ei kuulu poliitikoille hevonp:tä enempää. Metsiäni haakkuutan tai olen hakkuuttamatta eikä sille puolueet voi yhtään mitään. Kestävyysvaje uhkaa ja eläkerahastot hupenee, ei ole varaa alkaa hakkuita rajoittelemaan eikä estämään uusia tehdasinvestointeja, jos niihin on pienikin mahdollisuus. Tehtaille kyllä löytyy ottajia. Nyt pitäisi kaikkien palkkoihin saada ylimääräinen vero, jolla rahoitetaan niin mitä.

Kun on eläkkeellä oleva metsänhoitaja, niin se tarkoittaa, että on pihalla kuin lumiukko metsätaloudesta ja iso osa vielä nuoremmistakin. Vasta viimeinen vuosikymmen on jotain valoa tuonut tunnelin päähän ja jonkun käsityksen reaalimaailmasta.

Jos on sovittu, että metsiä hoidetaan ilman päästöoikeuksien ostamista 2020 – 2030 samoin, kun niitä on hoidettu 2000 – 2009, niin se tarkoittaa vääjäämättä, että laskentakorko on 1,5% eikä 3,5% ja päästöoikeuksien hakkuumäärä on sen mukainen. Siitä tosiasiasta emme pääse tasan mihinkään, sanoo sitten LUKE:n tutkijat tai joku Simo Hannelius aivan mitä hyvänsä.

Tämä ei ole mikään kannanotto hiilen sidonnasta suuntaan eikä toiseen, vaan siihen, mitä on sovittu, jos ja kun on sovittu. Enkä minä edusta vihreää liikettä. Olen vain  metsänomistajana huolissani siitä, että tuollaisilla laskelmilla teemme itsemme pelleksi.

Jos jostain kannattaa luopua nyky yhteiskunnassa energiankulutuksen ja päästöjen vähentämiseksi, se on sanomalehti-ja painopaperi. Miksi emme dee digiloikkaa, kun siihen on hyvät mahidollisuudet, eikä se vaikuta mitenkään kenenkään elämisen tasoon. Turhaa paperinjakelua päivittäisten uutisten takia. Nuo tabletkokoiset paperilehdet on täysin turhia.

Kokonaisuutta tietysti haetaan. Metsä on vain yksi liikkuva osa kokonaisuutta. Ehkä AJ kerrot nyt, mitä sinusta LUKE ko. laskelmallaan osoitti. Jos laskelman vastaukseksi oli ennalta sovittu 80, niin kyllä uskottavampi tapa olisi pitänyt löytää. Olen erittäin huolissani päivän selvästä töppäilystä.