Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Hesarissa ei ainakaan opita mitään. Sama vanha jankkaaminen hiilen sitomisesta joka ikisessä metsäaiheisessa jutussa, nyt myös siinä joka kertoi metsäkoneopinnoista. Jos käytettäisiin täsmällisiä termejä ja yhteisesti hyväksyttyjä tutkimustuloksia niin päästäisiin jankkaamisesta politiikkaan!
Minusta tällainen kommentointi on törkeää. Mitä helv….?
”Surullista, että pojat eivät ole koulunpenkillä oppineet, että vanha metsäkin lahopuineen sitoo hiiltä. Eikö ammattikoulutuksenkin pitäisi perustua ajantasalla olevaan tutkimustietoon, joka artikkelissakin on mainittu, vai onko kyseessä liian suuri paradigman muutos?”
”Kannattaa Timo ihan nöyrästi ottaa se kirja käteen ja opiskella luonnontieteitä metsäteollisuuden pamflettien sijaan ni saatat oppiakin jotain.”
AJ:
”Kiitos HS kivasta metsäalaa käytännössä käsittelevästä jutusta.
Ei ole asiallista keskustelua arvostella haastateltujen tai toisten kommentoijien tietotasoa. Kommentoidaan sen sijaan mieluummin itse asiaa.
Kommenteissa sekoitetaan taas kerran (!) kaksi hiilen sitomisen käsitettä. Vanha ja luonnontilainen puusto on suuri hiilivarasto. Nuoressa ja keski-ikäisessä puustossa on puolestaan vahva varaston kasvunopeus eli hiilinielu, koska puiden vuotuinen kasvu on suurimmillaan keski-iässä. Hiilitaseessa ovat mukana myös muut kasvit kuin puut ja maaperän hiilivarasto, eli se voisi kuvata ekosysteemin hiilen kiertoa kokonaisuutena. Hiiltä varastoivat metsät ovat samalla monimuotoisuuden lisääjiä.
Ei ole lainkaan selvää kumpaa hiilen sidonnan tapaa ilmastopolitiikassa tulisi painottaa. Luultavasti molempia yhtä aikaa. Hyvää kasvua painottava tapa auttaa taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä, ja hyvää varastointia painottava tapa ekologista kestävyyttä. Näitä kaikkia tarvitaan, mutta kohteet tulee eriyttää ajallisesti ja alueellisesti, kun yhdellä hehtaarilla ei voida tuottaa kaikkia hyötyjä yhtä aikaa.”
Hesari oli käynyt tutustumassa metsäkonekouluun Oulun seudun ammattiopiston yksikössä Taivalkoskella. Hyvä! Tuskin pysyvä muutos lehden linjassa mutta piristävä poikkeus.
YLEn uutisissa kello 14 naudanlihan tuottaja: ei tuotanto jatku enää montaa vuotta kun markkinatalous ei toimi.
Vaan ei ole koko totuus. Hankkeessa on ainakin neljän kerroksen väkeä: voimalatontin omistajat, tuulenottoalueen omistajat (voivat olla samat kuin edelliset), voimalinjojen pohjien omistajat ja kauempana asuvat. Ryhmillä on eri korvausperusteet. Hankekehittäjät jättävät pahimmillaan omistajat keskenään riitelemään korvauksista, kun alaa ei ole laeilla säännelty.
En tiedä miten hallitus eduskunnassa puolustautuu kun en ole seurannut keskusteluja, paitsi Orpon maininnan ’jään murtamisesta talouskasvulta’ huomasin. Voisi vaikka mainita, että persujen kritisoima viime vuosien reipas maahanmuutto ja Ukrainan sotapakolaiset ovat iso osa työn tarjonnan kasvua. Periaatteessa työn tarjonnan kasvu on hyvä asia, mutta lieveilmiöitäkin on. Nyt monet tosiasiallisesti työkyvyttömät joutuvat kirjautumaan työnhakijoiksi saadakseen tukea. Tällaisia henkilöitä voisi siivota työttömyystilastoista pois.
Lisäksi voisi yrittää poistaa yrittämisen esteenä olevan tiukan jaon palkkatyön ja yrittämisen välillä. Nyt jos erehdyt yrittämään edes sivutoimisesti, siitä rangaistaan vuosia työttömyystukien menetyksellä. Jos verotus näyttää edellisen vuoden kohdalla plussaa, kela joutuu lain mukaan laskemaan, että tänä vuonnakin tuloja on laskennallisesti sama määrä vaikka todellisuudessa ei olisi. Ilmeisesti yrittäjien työttyömyysturvajärjestelmä ei toimi, vaikka sitä kovasti mainostetaan että kympillä kuussa hyvät edut.
Reaaliaikainen tulojen laskenta ja eri tulojen asettaminen samalle viivalle tukia harkittaessa olisi askel parempaan, ja silloin uskaltaisi ryhtyä pienyrittäjäksi.
Susi ei ole vieraslaji (ihmisen tuoma) eikä tulokaslaji (itse rajan yli kävellyt), vaan Suomen alkuperäisluontoon kuuluva laji. Ei varmaan ole ollut koskaan täysin sukupuutossa Pohjoismaissa. Ennen suurporonhoitoa geenivaihto lienee onnistunut Lapin kautta Norjaan ja Ruotsiin. Poromäärät kasvoivat voimakkaasti 1800- ja 1900-luvuilla.
Erittäin hyvä kysymys Rahmametsurilta.
Kiinteistöverotuksen kannalta metsien verovapaus vaikuttaa tosiaan aukolta, mutta vain siksi että metsätila on hallinnollisesti kiinteistö. Metsä on verottajan ja verotuksen kannalta osaksi elinkeinotoimintaa ja osaksi sijoitustoimintaa, kiinteistöverotus ei ole kumpaakaan. Taajamissa kiinteistöveroja ja tonttivuokria voidaan perustella infrastruktuurin rakentamisen ja ylläpidon perusmaksuna. Haja-asutusalueella tätä perustelua ei voida käyttää silloin jos yhteiskunta ei ylläpidä infraa, vaan se maksetaan omasta pussista.
Kestävä maankäyttö on hankala kysymys. Mennään nopeasti heikoille jäille määrittelyssä ja nykyistä yksityiskohtaisempaan maankäytön sääntelyyn. Siihen riittänee työkaluksi nykyiset, eli maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava. Ainut mikä ansaitsisi selvästi nykyistä tarkempaa sanktiointia, on maankäytön muutos metsästä rakennetuksi maaksi tai viljelymaaksi. Ennallistamisessakin kannattaa välttää metsämaita mahdollisuuksien mukaan, jos ja kun metsien kasvu ja metsämaan pinta-ala halutaan ylläpitää.
Jos laitetaan sanktio että maankäytön muutos tulee kompensoida suojelemalla muualla vastaava määrä metsää, aletaan olla kestävän maankäytön äärellä. Esimerkiksi suurjännitevoimalinjojen rakentamishankkeista kertyisi tällä keinoin paljon suojelumetsää.
