Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Kiitos täsmennyksestä nimen suhteen. Löysin kaksi ko. sienestä kertovaa sivua:
http://www.metla.fi/uutiskirje/fen/2010-3/uutinen-2.html
http://www.metla.fi/metinfo/monikaytto/marjasieni/matsutake/
Tuo jälkimmäinen sivu on hyvä tietopaketti, sisältäen mm. pyynnön ilmoittaa esiintymät ja monenlaista muuta tietoa.
Jos lukijatapaaminen kestäisi viikon, voittaja olisi se joka viimeiseksi jää paikalle, kun muut ovat möksähtäneet.
Aiheellisia huolia esitätte. Yksi mahdollinen ratkaisu on metsänhoitopalvelujen kilpailutus metsaan.fi palvelussa ja puukaupan kilpailutus puumarkkinat.fi palvelussa. Tällöin mhy on yksi tarjoaja muiden joukossa. Lisäksi mo voi pyytää mhy:ltä puukaupan tarjousten vertailupalvelua ja valtakirjakauppaa.
Tarjaa kompaten, olisi tosiaan ollut eduksi jos muistettaisiin muutkin metsän tuotteet. Esimerkiksi koivunmahla, mäntyöljy, ja aika mielenkiintoisina uusina viljelykohteina arvosienet: pakuri, matsutake ja tryffeli. Näitä jos viljelee niin ne eivät sitten enää kuulukaan jokamiehenoikeuden piiriin.
Yritin selata ketjua taaksepäin, mutta ehkäpä ei ole tullut esille sellainen seikka, että Perhossa oli syntymässä lauma, eli oli susipari ja kolme pentua. Laumat ovat tehokkaampia hirvieläinten metsästäjiä kuin yksin tai parina liikkuvat sudet. Jos olisi maltettu vuoden, pari, niin kotieläinvahingot tms. haitat olisivat saattaneet loppua. Metsäpeuraa tämä ei tietenkään auta, mutta metsäpeura ei liene ollut syynä salakaatoihin?
Toinen epäloogisuus on mielestäni rauhoitettujen eläinten sakkomaksuissa. Eikö maksu pitäisi määräytyä lajin harvinaisuuden mukaan? Lehtitietojen mukaan esimerkiksi ahman sakkomaksu on paljon suurempi kuin saimaannorpan tai naalin.
Erona sekä puunostajiin että muihin yksityisten metsäpalveluyrittäjiin mhy-mallilla (osuuskuntana tai yhdistyksenä) on se etu, että valta on palvelun käyttäjillä itsellään, jos he sitä haluavat käyttää. Siis jäsenet määritelkööt itse kuinka paljon eri palveluista laskutetaan ja kuinka paljon puskuria vaikkapa huonoja vuosia varten pitää olla säästössä.
Osuuskunta muuten ei yleensä tuota palveluja itselleen, vaan asiakkaille, eli mhy-osuuskunnan muodostaisivat varmaankin nykyiset toimihenkilöt (vrt. Metsuriosuuskunnat) jos sellaiseen malliin mentäisiin.
Nurmitalous ok ok, joka vuosi muokattava viljelys vähemmän ok.
Minkähän kasvatusmallin? En ole esittänyt viime aikoina muuta kuin juurikääpäalueiden lehtipuuvaihetta.
Mihin tarkoitukseen haluaisitte turvemaita raivattavan?
Aivan viime aikoina on ilmeisesti päästy jonkinlaiseen sopuun turvetuotantoon varattavista ja toisaalta suojeltavista suoalueista.
Jos taas puhutaan viljelymaasta, sitä ei suositella raivattavan turvemaasta, koska turvepellon viljely aiheuttaa suuret hiilipäästöt, aivan kuten soiden uudisojituskin. Jo raivatut viljelystä poistuvat turvepellot kannattaisi joko ottaa turvetuotantoon, metsittää tai perustaa energiaviljelmiksi.
Älkää nettikiusatko, tulee lisää ”möksähdyksiä”.