Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Minä lisäisin: Yrjö Kokko.
Tiedot löytyivätkin taustamuistiosta. Tuo luku 24 koostuu 3 nautavahingosta, 9 koiravahingosta, 8 lammasvahingosta, jne. Myös korvaussummat on mainittu, eli onko kuitenkin niin että muistakin kuin poroista saa korvauksen? Tämähän ei poista mielipahaa mutta on elinkeinonharjoittajalle tärkeää.
Asetusluonnos susikannan aiheuttamien vahinkojen vähentämisestä lausunnolle (27.9.2012), MMM tiedote, tietää että suden aiheuttamiksi arvioituja (mukana ahma?) porovahinkoja on tänä vuonna tullut tietoon tähän mennessä 559 kpl ja muita kotieläinvahinkoja 24 kpl.
Jälkimmäinen luku tuntuu tosi pieneltä. Onkohan tuossa mukana kaikki tapetut lampaat, vai onko yksi hyökkäys laskettu yhdeksi vahingoksi vaikka uhreja olisi useita?
Muuten aivan kelvollinen esitys. Riistaosastokin huomauttaa, että suden suojelun hyväksyttävyyden lisäämiseksi häiritsevät susiyksilöt tulee voida poistaa joustavasti.
Kiitos puolukkatyyppiä ja hallanarkoja uudistusaloja koskevasta täydennyksestä. Puolukkatyyppi on usein niin vahvasti heinittyvä että männyn istutus voi olla tosiaan tarpeen kylvön sijaan. Entä hallanarat uudistusalat? Jos mikään istutus ei tule kyseeseen, ainut keino lienee muokkauksen kautta luontainen tai kylvetty lehtipuusto. Vähiin menee vaihtoehdot.
E-h, onko kyseessä ns. jatkuvan kasvatuksen hakkuu, kun poistuman arvio on noinkin muhkea?
ACtä voitanee luonnehtia samaan tapaan kuin Halonen Tuomiojaa: fiksu ja älykäs, mutta seuraelämässä joskus hieman kulmikas. Nalle Wahlroosin kanssa myös jotain yhteistä: tuntee olevansa oikeassa, ei ymmärrä miksi ei tule ymmärretyksi.
VMI inventaario tuottaa tosiaan metsätuhoille jossain määrin aliarvion, koska kullekin metsikkökuviolle merkitään vain pahin tuhonaiheuttaja, vaikka niitä olisi päällekkäin useampia. Lisäksi lieviä tuhoja on runsaasti uutisoitujen ”laatua alentavien” tuhojen lisäksi. Niin tai näin, antaa inventointi ainakin suuruusluokan, ja sen mukaan hirvieläimet ovat taimikkovaiheen metsien ylivoimaisesti merkittävin puuntuotannollista laatua alentava (lue: metsänomistajan euroja syövä) tekijä.
Kuusen suureen suhteelliseen osuuteen uudistusaloista kiinnitti huomiota hiljattain myös VMIn johtaja Kari Korhonen. Osa kehityksestä on luonnollista, eli männyn istutus on vähentynyt, mutta osa epäluonnollista, eli koivua ja haapaa ei istuteta juuri lainkaan. Merkittävin uudistamisen ongelma-alue ovat eteläisen Suomen juurikääviköt.
Toinen tapa jolla hirvi tosiaan ”syö” monimuotoisuutta, on sen ruokavalio. Luonnossamme on hirven takia vähemmän haapaa, pajunsukuisia ja pihlajaa. Samat lajit joita myös taimikonhoitaja poistaa mieluiten, mutta jos monimuotoisuutta halutaan edistää, näitä olisi saatava kasvamaan myös vanhoiksi järeiksi puiksi. Onhan raidalla ja erityisesti haavalla suuri merkitys uhanalaisille lajeille, nimenomaan vanhoina yksilöinä.
