Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
metsäkasvatusideologian välisiin vertailuihin täysin toisistaan poikkeavissa kohteissa
Jos metsänomistajalla ei ole henkilökohtaista antipatiaa avohakkuuseen eikä kohteessa ole muitakaan syitä olla avohakkaamatta, ja lisäksi metsikössä on kumpi tahansa vaihtoehto sääntelyn (lakien, sertifikaatin) kasvupaikan ja metsän tilan puolesta mahdollinen, vain silloin on kyseessä aito valintatilanne. Itselleni ei ole tällaista tullut vielä vastaan omalla metsäpalstalla. Rannat ja monimuotokohteet jäävät pysyvästi hakkaamatta ja Natura-kallioaluetta hoidetaan peitteisenä suojuspuumännikkönä.
Kaikenlaista sitä! Nuori taimikko ei taida olla ydinhabitaatti hömpälle, joten ei myöskään olennaisesti vaikuttane sen menestymiseen alueella. Voi tietenkin pesiä alueella tekopökkelöissä, mutta jos tämä raivausten kieltolinja yleistyy, pökkelöiden jättäminen ei niin kovasti innosta.
Yritän osallistua Ruotsin susikeskusteluun facepuukissa ryhmässä Vilda djurens skydd. Kankeaa on ruotsin kirjoittaminen…
Kun aiemmin on meillä ojitettu liian karuja soita, niin siinä on selkeä yli-investointi tehty. Tapion metsänhoidon suositukset lähtevät nykyään kannattavasta metsätaloudesta, mutta ne ovat varmaan jonkinlaisen keskitien kulkijan mukaan viritetyt. Vähemmän tai enemmän voi halutessaan panostaa.
Itse en ole lähtenyt esimerkiksi typpilannoituksiin, vaikka niitä pidetään kannattavina. Ne lisäävät rehevöitymistä ja vesistöpäästöjä, lannoitteiden raaka-aineet tulevat ulkomailta ja ne kannattaisi typen osalta keskittää ruuan tuotantoon. Metsätalouden päätöksissä on muitakin huomioitavia näkökohtia kuin kannattava puuntuotanto.
Olen ymmärtänyt (tai väärinymmärtänt) että RR ja Perko ovat siinä mielessä samalla karttalehdellä, että metsään kannattaa investoida mahdollisimman vähän. Parhailla paikoilla parhaisiin tuloihin tarvitaan investointeja muokkaukseen, taimiin, heinäykseen, Tricoon ja raivauksiin. Jos tämän kaiken teettää ulkopuolisella, kyllähän se vaatii uskoa ja toivoa. Nuori metsänomistaja voi vielä ehtiä itse korjata sadon, mutta varsinkin varttuneempi ja lapseton omistaja voi ajatella, että ei kannata. Jos panostukset jäävät metsän tarpeeseen nähden kovin vähäisiksi, voi olla parempi myydä metsät muille.
Onko kasvanut K liian tiheänä? Meillä kävi työtapaturma, kun taimikonhoitaja jätti lehtikuusikon liian tiheäksi ja koivu otti lekut kiinni. Strategiset mitat varmaan pienemmät meillä mutta on ikääkin vähemmän.
Leku kannattaisi varmaan viljellä harvana (vaikka 500-1000 runkoa) ja antaa tulla sekaan koivua ja kuusta. Poistaa sitten harvennuksissa huonoja ja jättää parhaat varttumaan tukeiksi.
Saattoihan se Paasilinna noin sanoa mutta opetettu pohja auttaa kovasti siinä itseopiskelussa.
Nettonykyarvon lisäksi voi käyttää muita tunnuslukuja, kuten esimerkiksi koko metsätilan vuotuinen tuotto sijoitetulle pääomalle eli arvokasvu prosentteina. Tai yhden metsikön arvokasvu kun mietitään uudistamisajankohtaa. Metsikön uudistaminen tehdään tietenkin halvimmalla omistajan haluaman tuloksen antavalla menetelmällä.
Eteen tai taakse katselu on vähän vaikeaa. Toki toteutuneen kasvun saa mitattua, mutta rahan arvon muutos pitäisi osata ottaa huomioon taaksepäin katselussa. Eteenpäin katselussa epävarma on rahan arvon muutoksen lisäksi puun hinta tulevaisuudessa, mutta jos olettaa puun reaalihinnat ennallaan pysyviksi niin se on kai ihan hyvä arvaus. Pitkällä aikavälillä reaalihintojen kehituksen pitäisi kattaa metsänhoidon ja muiden kulujen kuten sertifioinnin kustannusten lisäykset.
Ei se puusto Jovainillakaan ole koko ajan 200 kuutiossa, vaan vaihtelee jossain rajoissa, eli olisiko sitten tilavuuden vaihteluväli 150 – 250? Sauli Valkosen kokeessa se oli 100 – 200 videossa Lapinjärveltä. Olisi kyllä mukava seurata jonkin Perkon ja Jovainin metsiköiden kehitystä – jos päästäisivät vaikka Metsälehden kuvaamaan ja mittaamaan.
