Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
On se avohakkuu ongelma vanhojen metsien lajistolle.
Olen kaulannut yhden haavan. Kuusessa on ohuempi kuori, joten onnistuisi varmaan moottorisahalla helposti.
Ei vanhaa suojelumetsää kannata harventaa kauttaaltaan, eihän se sen jälkeen ole enää suojelumetsää. Poistaa/kaulaa niitä puita, joihin kuoriainen on laskenut munat. Avohakkuu on turhan järeä toimi tuohon kohteeseen, joka on vain pieni osa koko perintömetsästä eli muutama hehtaari. Lisäksi saataisiin kokemusta siitä miten suojelukohteita kannattaa käsitellä. Yleensä kuusipora ei leviä niistä vaan talousmetsistä, joissa on tasaikäistä ja -kokoista kuoriaiselle sopivaa kuusta.
Nuo uutiset EU-parlamentista antavat toivoa, että se osaa tehdä järkeviäkin linjauksia. Moni muu jäsenmaa Suomen lisäksi tuskailee nyt hiilinielutavoitteiden kanssa, joten politiikan muutoksille olisi tilausta. Maailma on nyt eri asennossa kuin siihen aikaan kun EU:n hiilineutraaliuspolitiikka muotoiltiin: alkoi Ukrainan sota ja Trumpin toinen kausi.
Nyt voisi olla viisasta luopua EU-jäsenmaita sitovista neutraaliustavoitteista ja tavoitevuodesta, ja pyrkiä sen sijaan alenevaan päästökehitykseen. Aikajanalla siintelee hiilineutraalius – sillä tarkkuudella kuin asiaa pystytään mittaamaan, kun osa mittareista on epätarkkoja ja lisäksi tuonti ja vienti hämärtävät kokonaiskuvaa.
Meidän mepeille hommia?
Lintujen linjalaskennoista: niitä on lukijan mukaan tehty vakiolinjoilla vasta vuodesta 2006. Samoja linjoja on kyllä laskettu toistuvasti aiemminkin, mutta se on totta että aiemmalta ajanjaksolta eri vuosilta yhdistetyt havainnot voivat olla eri sijainneista. Aineistoista pystyy kyllä tarkastelemaan yksittäisiä linjoja ja lintuyhdistyksiä, jolloin saa paremman kuvan jonkun pienalueen paikallisesta kehityksestä.
Kommentti Timo Korhonen HS:
”Luonnontieteellisen keskusmuseon laskennat ulottuvat 50-luvullen osoittaen kannan tasaista laskua” Luomus ei lintuja laske vaan lintuharrastajat, mutta ehkä se ei ole olennaista.
”.. mutta voi olla että laskennat eivät ole tilastollisessa mielessä kattavia.” Kun Luomusin esiintymistietojen yhteydessä kirjoitetaan seuraavaa, on aika selvää etteivät ne ole kattavia edes optimistisimpien tulkitsijoiden mielestä.
”Huomaathan, että ennen 1980-lukua laskentoja tehtiin vähän. Varhaisimpien vuosikymmenten voimakas vaihtelu paritiheyksissä aiheutuu siitä, että eri vuosina linjoja on laskettu erilaisissa elinympäristöissä.” Tähän voidaan vielä laventaa, ettei ilman vakioituja linjalaskentoja saada mitään populaatiota edustavaa otosta. Ja niitä on tehty vasta vuodesta 2006, eivätkä nekään niitä tekevien ornitologiystävieni mukaan ole mitenkään yksiselitteisiä.
”Täsmällistä kantalaskentaa on vaikea saada paikkalinnulle, jonka tiedetään tekevän vaelluksiakin, joten lienee tyytyminen olemassa olevaan dataan.” Kyllä niitä pareja voidaan linjoilla suhteellisen luotettavasti laskea ja niin tehdäänkin. Vaihtelu ei suuriltaan osin voi selittyä vaelluksilla. Näin ei vain olla tehty kuin alle 20 vuotta, joten edeltävästä ajasta ei valitettavasti voida sanoa mitään.
”Oletus siitä että kannat ovat laskeneet ei ole kaukaa haettu kun tiedetään hömötiaisen viihtyvän parhaiten vanhoissa metsissä, joiden määrä on vähentynyt hiljalleen.” Laskentojen perusteella saadut populaatioerot eivät juuri tue tätä. Erot hömötiaisten määrissä talousmetsän ja lähes luonnontilaisen vanhan metsän välillä ovat varsin pieniä. Suojelualueilla niitä on jopa vähemmän kuin talousmetsissä.
Onko miten vaikea saada oleskelulupaa Argentiinaan? Tervemenoa vaan.
Suomeen perustetaan uudenlainen lakitoimisto, joka alkaa ajaa oikeudessa ilmaston ja luonnon etua. Lakitoimisto auttaa ilmaiseksi tahoja, jotka pitävät oikeudessa ja lupaprosesseissa ympäristön puolta.
Toimisto aloittaa toimintansa syyskuussa. Koneen säätiö on myöntänyt sille 1,4 miljoonan euron rahoituksen, jolla toimintaa pystytään pyörittämään ensimmäiset kolme vuotta.
Ilmeisesti EU-maissa ei tule olemaan kovin paljon kaupan päästöoikeuksia. Mittakaava on sen verran suuri, että tuo 15 prosenttia ei onnistu pelkästään suojelualueita perustamalla. Lisäavuksi tarvitaan metsien kasvua lisääviä ja turvemaan päästöjä alentavia toimia. Hallitushan lupaili niitä, mutta katsotaan mitä konkreettista tulee. Kolmas keino olisi hiilivuokra eli maan sisäinen hiilikauppa: suomalaiset yksityishenkilöt ja yritykset ostaisivat metsänomistajilta hiilen sidontaa; jolloin hakkuumäärät alenisivat samalla määrällä ko. vuonna. Saman tapaan toimii määräaikainen suojelu: alue on poissa puumarkkinoilta ainakin sopimuksen ajan. Jos kansalaiset haluavat hoitaa kuntoon hiilinielut ja suojelun, pitää rahat löytyä.
Kannoista saa mitattua kaadettujen puun läpimitan. Lähellä kasvavien puiden pituutta voi käyttää apuna pituuden arviossa. Puiden läpimitoista ja pituudesta saa laskettua tilavuuden yhtälöllä tai kartion tilavuutena. Kannosta näkee myös puulajin. Metsälehden tilastosta näkee puun hinnan puulajeittain kuitu- ja tukkipuulle.
Arvion voi tehdä itse, jos naapuri sen hyväksyy, näin säästää rahaa. Jos sitten vahinko maksetaan puiden kaatajan vastuuvakuutuksesta, vakuutusyhtiö varmaan vaatii että arvion tekee jokin asiantuntija. Paikallisen metsänhoitoyhdistyksen asiantuntija voisi ehkä tehdä arvion, ainakin sieltä voi kysyä jos homma tuntuu liian haasteelliselta. Myös joku paikallinen itsenäinen metsuri tai metsäpalveluyrittäjä osaa. Myös Maanomistajien Arviointikeskus.
Joskus näkee että vahinkopuista on pyydetty kaksinkertainen hinta normaaliin puukauppaan verrattuna. Sitä en tiedä onko tulo vahingonkorvausta vai puukauppatuloa, se selviäisi verottajalta kysymällä. Korvaussummaa tulisi korottaa verojen määrällä, jotta vahingon kärsijälle jäisi jotain käteen. Maiseman tärvelemisestä myös jokin korvaus lisäksi.
Pentin luvut ja samoin FGC:n laskelmat näyttävät että puhutaan isoista asioista. Metsänomistajat eivät suostu ilman kunnon korvauksia ja verorahaa ei kannattaisi laittaa tähän kun puun käytön väheneminen maksaa yhteiskunnalle muutenkin paljon. Rahoitus olisi saatava yksityiseltä sektorilta.
