Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Jos jokin taloustarkastelu tunnistetaan selkeästi virheelliseksi niin sellainen on kyllä syytä ampua alas. Pätevämpiä saadaan aikanaan tilalle kun on enemmän käytännön näyttöä kasvusta ja tuotoista jiikoossa.
Jokainen voi nykyään valita kasvattaako vai uudistaako ja millä menetelmällä, kunhan noudattaa metsälakia. On ainakin kolmenlaista jatkuvan kasvatuksen päätyyliä, ehkä keksitte muitakin: 1. avohakkuuton alkuperäinen jk-apostolien Lähteen ja Norokorven tyyli, 2. metsälain mukainen tyyli, johon kuuluvat pienaukot, ja 3. Pukkalan ”vapaa kasvatus” tai opportunistinen, eteen tarjoutuvia mahdollisuuksia hyväksi käyttävä, jk-tyyli, jossa tehdään myös isompia aukkoja. Tyyleistä 1 ja 2 voidaan myös päätyä avohakkuuseen, mutta sitä vältetään mahdollisuuksien mukaan. Käytännössä ei olla puhdasoppisia, kyllä ”apostolitkin” sallivat pienaukon jos metsässä on juurikääpä tai kaarnakuoriaisia.
Suomen kesä pitenee kuukaudella: ”tutkimusten mukaan Suomen terminen kesä pidentyy 2040–2069 mennessä miltei 30 päivää suhteessa 1971–2000 vuosien keskiarvoon”.
Kurki arvelee että ilmastonmuutos ei heikennä ihmisten elinoloja. Mutta jos pahimmat ennusteet toteutuvat, ihmislajille soveltuva elinalue planeetta Maassa kutistuu olennaisesti. Keskileveysasteeet päiväntasaajan molemmin puolin käyvät liian kuumiksi ja aavikoituvat. Ruuan tuotanto ei enää onnistu kuin osassa alueita ja kalastus ei tuota saalista.
Hyvä kysymys mehtäukko; ehkä ei pitäisi hivuttaa. Toisaalta on ehkä hyvä kertoa niistä tilanteista, joissa avohakkuun järkevänä vaihtoehtona on jatkaa kasvatusta. Tällöin ei ole kyseessä puhdasoppinen jatkuva kasvatus. Tästähän Jovain on inttänyt toistuvasti, että ei eriytetä menetelmiä vaan yhdistellään hakkuutapoja joustavasti tilanteen mukaan. Samaan tapaan kuin Timo Pukkala tekee.
Kerrataan vielä että tullaan varmasti ymmärretyksi oikein.
Jos jatkuvasta kasvatuksesta jättäisi uudistamisen yritelmät ja pienaukot pois, se voisi olla melko hyvä. Siis kasvatushakkuun yhtenä alalajina. Erityisesti turvemaan korvessa.
Tässä pitää huomata, että suosittelemassani mallissa ei tarkastella taimettumisen edellytyksiä ollenkaan eikä niitä edistetä mitenkään muuten kuin jättämällä sekapuustoisuutta, jota nykyään suositellaan muutenkin. Tarkastellaan vain jäljelle jäävän puuston määrää ja laatua – onko se kehityskelpoista.
Pelkästään talouden kannalta tarkasteltuna jk:ta voi käyttää missä tahansa metsässä sen aikaa kuin sen edellytyksiä on. Jos otetaan tarkasteluun muita näkökohtia kuten vesistöpäästöt ja kasvihuonekaasujen päästöt erirakenteisilla turvemailla, käyttötilanteiden määrä laajenee. Lisätään vielä maisemallisesti tärkeät metsät ja vesistöjen suojakaistat metsäsertifioinnin mukaisesti. Eikö tuossa ole jo tarpeeksi?
Jos Puuki katsot lukuja YLE-esimerkissä, mille summalle laskisit korkoa? Minä laskisin erikseen metsään sijoitetulle pääomalle ja muualle sijoitetulle. Esimerkin poimintahakkuun tuotto on noin kolmannes päätehakkuun tuotosta, joten metsään jää edelleen hyvin kasvavaa puustoa.
Jos metsässä on kovin vähän puita tai heikkoja puita, sieltä ei tule euroja, vaikka prosentit olisivat hyvät. Lisäksi maapohja voi jäädä vajaatuottoiseksi pitkiksi ajoiksi, jos taimettumista joutuu odottelemaan. Siksi keskittyisin kasvattamiseen enkä uudistamiseen. Sen verran uudistumista voi huomioida, että jättää kuusen lisäksi koivua, haapaa ja mäntyä.
