Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Oikea tiheys riippuu puulajista. Kovin harvassa kasvatuksessa on oksikkuusriski, tuhoriski ja särkymävaran puute. Yleensä muokattu alue saa luonnontaimista melko varman täydennyksen, jolloin alempi tiheys riittää. Pienellä alueella kokeilussa ei suuria menetä.
Tiheydet taimikosta enskaan: koivulla 1200 – 1400 > 700 (600-800), kuusella 1500-1600- > 900 (800-1000), männyllä 2000-2200 > 1000 (900-1100). Tässä tavoitteet ovat hiukan korkeammat kuin Vessillä tehokasvatuksessa. Kommentteja???
Keskimäärin ehkä sopivat, mutta kasvupaikan mukaan voi hienosäätää; rehevään paikkaan mahtuu enemmän kasvamaan ja tiheämmässä kasvaneiden rehevän paikan puiden oksat pysyvät ohuempina. Kuusikoissa pieni lehtipuusekoitus auttaa sivuoksien säilymiseen vihreinä tiheämmässäkin kasvustossa, jolloin enskan ajoituksessa on enemmän pelivaraa.
Raudusketjussa mainittiin että koivu ei karsiudu. Pitäisi karsiutua ilman vesakkoa, jos tiheys on riittävä. Vaihtoehto on varmistaa se karsinnalla. Ehkä Sahalan alhainen koivun tiheys 1200 vaatiikin ketjuun mukaan karsinnan???
Toinen joka on lähellä vhh:n ideaa on paleoruokavalio.
Onko Hesari on jo kääntänyt kelkkansa ampumahiihdon suhteen, vai eikö vieläkään pysty? Sehän on metsästyksen ja ampumaharrastusten ohella hyvä keino ylläpitää ampumataitoa.
*
Kommentti em. videoon.
Lihan ja voin syöntiä suositellaan videolla, paitsi ei tehotuotettua possua. Lihan ja varsinkin leikkeleiden syöntiä on virallisissa ravitsemussuosituksissa vastikään kehotettu vähentämään, ja ne on liitetty syöpiin. Kasviöljyistä ollaan myös montaa mieltä. Kotimaisissa kasviöljyissä on omega-3:sta, joka ilmeisesti suojaa linoleenihapon eli omega 6:n haitallisilta vaikutuksilta. No, ehkä terveystiede kertoo aikanaan, miten kannattaa lihan ja rasvan toimia. Itse käytän oivariinia (sis. kasviöljyä) sekä rypsiöljyä ja myös lihaa.
Suomalainen ravitsemussuositus on aineenvaihdunnan puolesta terveitä varten. Jos on jo diabetes tai painonhallinnan ongelmia, niin ravintopyramidi ei enää sovi ohjenuoraksi. Ruuasta on karsittava leipää, pastaa, riisiä ja muita viljatuotteita. Perunaa voi syödä kohtuullisesti. Tämä on ehkä aika lähellä sitä uutta amerikkalaista suositusta. Ultraprosessoidun ruuan välttäminen lienee joka tapauksessa järkevää.
Terveyttä edistäväksi muutokseksi voi siis riittää, että vähentää hiilihydraatteja eli siirtyy VHH-ruokavalioon. Ei tarvitse välttämättä siirtyä tiukkaan ja varsin rajoittavaan runsasrasvaiseen ketogeeniseen ruokavalioon. Ruokavalion ohella videolla suositellaan pätkäpaastoa, jossa kaikki ravinto nautitaan 8 tunnin aikana ja loput 16 tuntia ollaan ilman, jolloin elimistö siirtyy rasvanpolttotilaan eli käyttämään rasvavarastoja energian lähteenä.
Itse olen saanut hyviä tuloksia painonpudotuksessa VHH:lla. Siinä ruokavalion runkona ovat kasvikset, vihannekset ja proteiinin lähteet (maustamaton jugurtti, juusto, munat, pähkinät, pavut, kala, vähärasvainen liha, kana). Nautitaan kohtuullisesti leipää ja perunaa. Yritän pääosin välttää rasvapommeja kuten pekonia, meetvurstia ja muita runsasrasvaisia ja suolaisia makkaroita. Joskus kyllä herkuttelen jäätelöllä, suklaalla, laskiaispullalla tai sinisellä lenkillä!
”vaikka vähähiilihydraattinen ruokavalio ei välttämättä johda ketoosiin tai vieroita sinua pitkällä aikavälillä hiilihydraattien käyttämisestä energianlähteenä, se on silti hyvä keino pitää insuliinitasot alhaalla ja auttaa säätelemään näläntunnetta ja mielihaluja niin, että painonpudotus helpottuu ajan mittaan – erityisesti yhdistettynä ajoittaiseen paastoon”
Nostin Hesarissa kissaa pöydälle eli moitiskelin mediakeskustelua epäreiluksi metsäalan toimijoita kohtaan.
KT:
”neuvotteluiden toinen osapuoli on äänetön, ihmiskyvyin korvaamaton, elämää ylläpitävä järjestelmä ja toisella puolella rahan ahneus”
AJ:
Tässä on hyvin kuvattu luonnonvarapolitiikan päätöskehikko. Kritisoitavana on Suomen metsätalous YK:n luonto- ja ilmastopolitiikan toteuttajana. EU haluaa olla hiilineutraali maanosa vuonna 2050, jolloin metsänielujen tulee olla vähintään yhtä suuret kuin muiden sektorien päästöt. Optimointiongelma ei kuitenkaan ratkea Euroopan omin toimin, kun ilmasto on maapallonlaajuinen. Biodiversiteettihaaste on enemmän paikallinen.
Jos lähentää kuvaa metsiin, metsänomistaja ja metsäammattilainen on syytettyjen penkillä. Omistajia moititaan tuottotavoitteesta (lue: ahneudesta). Todellisuudessa me metsänomistajat olemme moniarvoisia ja monitavoitteisia – emme yhtenäinen ryhmä. Tietenkin omistaja toivoo jotain tuottoa sijoitukselleen. Vaatia ei oikein voi, kun myydyn puun hinnat määräytyvät puumarkkinoilla. Meidän kanssa samassa veneessä on muitakin: puun korjuusta ja jalostuksesta elävät yrittäjät ja paikkakunnat, loppupäässä kaikki suomalaiset veronmaksajat.
Metsänomistaja on puun ja kuoren välissä: toisella puolella metsäteollisuus, toisella puolella hallinto, joka lisää sääntelyä ja kolmantena ympäristöjärjestöt. Uusimpana asiana tulee keväällä voimaan lintudirektiiviä soveltava lintujen pesimäaikaisten hakkuiden ennakkoinventointi. Se lisää kustannuksia puun hankintaan ja pienentänee sitä kautta puusta saatavaa hintaa. Sijoittajalla on aina riskejä, mutta jossain kohtaa kulkee raja, jonka jälkeen metsän omistaminen tai metsänhoitoon panostaminen ei enää kannata. Maalla on sitten elettävä jostain muusta, kuten luontoarvojen markkinoista ja matkailusta.
Jatkuva ympäristörikollisiksi leimaaminen heikentää metsäalan työhyvinvointia ja myös metsänomistajien hyvinvointia. Julkisuudessa pitäisi kertoa enemmän siitä mitä metsissä jo tehdään ja mitä pitää tehdä enemmän.
Lisää aiheesta blogikirjoituksessa ”Metsäala mainekriisissä”.”
Ohjetiheydet ovat ensiharvennuksen jälkeen ko 700, mä 900, ku 800.
https://www.sahalankartano.fi/tehokasvatuksen-harvennushakkuuohje
Ei ole Vessi päivittänyt vielä koivulle 600:aa. Mutta jos näihin enskassa pyritään, istutustiheydeksi riittää periaatteessa hyvissä oloissa ja hyvällä kuumalla hoitoketjulla: koivulla 1200, kuusella 1600 (ml. pieni lehtipuusekoitus) ja männyllä rapiat 2000 (rehevällä paikalla enemmän, karulla paikalla vähemmän ja vaihtoehtoisesti kylväen). Tässä pitää huomata, että Sahalassa ei ole hirviongelmaa.
