Käyttäjän ate kirjoittamat vastaukset
-
Normandy, jos ennakkoraivauksessa kuviolle jää 20-30 cm kantoja, niin ei haittaa ja ihmettelen jos konekuski siitää ryhtyisi kimpoilemaan. Sanot vaan, että raivasit talvella ja kannot voi siksi olla paikoin pitkiä ja sillä hyvä. Kannon pituudesta koituvan tappionhan kärsit sinä metsänomistajana saamatta jääneinä puukauppatuloina.
Paljon enemmän kuskia haittaisi, jos raivaus olisi kokonaan tekemättä.
Itse hoidan verokirjanpidon myös excelillä ja ”arkistoinnin” olen hoitanut seuraavasti:
Yhteen mappiin olen sijoittanut kiinteistöiden omistukseen ja hallintaan liittyvät asiakirjat tiloittain (esim. tilan kauppakirja, maanmittauslaitoksen asiakirjat, mets.vuokrasopimukset, tiesopimukset jne).
Puukaupan asiakirjat on omassa mapissaan, niin että kaupan päätyttyä samassa nipussa on kaikki paperit ( esim. mk-ilmoitus, sopimus, mittaustodistus, tukkitaulukot). Samalla kauppakirjalla kun voi olla ostettuna puuta useammaltakin tilalta.
Verokirjanpidossa jokainen vuosi on omassa mapissaan verolajeittain (metsä, maatalous jne) kaikkine tositteineen ja muistiinpanoineen. Yleensä kirjaan tulot ja menot sitä mukaa kun ne tapahtuvat, niin käytännössä veroilmoitus olisi valmis aina tammikuun ensimmäisenä päivänä. Mutta tärkeämpänä pidän sitä, että näin pystyy reaaliajassa seuraamaan eri tulojen ja kustannusten kehittymistä vuoden mittaan.
Metsätaloussuunnitelmille, kemeroille yms.on oma mappinsa.
Metsäyhtiöiden tarjoamiin ”pilvipalveluihin” en ole tallentanut mitään. Teen kauppaa monien eri yhtiöiden kanssa, niin on parempi, että kaikki on ns. omissa näpeissä, eikä ripoteltuna eri paikkoihin.
Jos jotain voisi tehdä uudestaan alusta alkaen, niin valokuvat olisin tallentanut tiloittain ja vuosittain. Mukaan vielä jokin tunniste josta selviää mistä ja miksi kuva on otettu. Kuvien arvohan tulee esiin vasta vuosien kuluttua, kun tilanne maastossa on muuttunut.
Juttelin tänään tuttavan taksikuskin kanssa. Kahteen kuukauteen oli suhannut 20 tkm uudella taksikäytössä olevalla sähköautollaan. Ei kuulemma ole enää palaa takaisin be /dsl kalustoon. Ainoana miinuksena piti sitä, että latausten kanssa pitää ennakoida ja olla tarkkana mistä autonsa lataa, ettei sähkön hinta pääse yllättämään.
Tolopaiselle tiedoksi, että nainen on palvellut hävittäjälentolaivueen komentajanakin pari vuotta. Taitaa nyt olla opettamassa ilmasodankäyntiä. Että se siitä väitteestä.
Nuorten pysyvyyteen alalla voi vaikuttaa sekin, että moni on tehnyt valintansa peruskoulun päätteeksi. Ei ole realististakaan odottaa, että jokainen osaisi tuossa iässä juuri sen itselleen sopivimman ammattinsa. Työelämän todellisuus saattaa osoittautua joksikin ihan muuksi, mitä valintahetkellä on kuvitellut.
Kmo! Ainakin itäisessä Suomessa metsäautotien risteykseen on tapana jättää puukuormaa hakiessa varoituskolmio, jossa lukee kuljetusliikkeen nimi ja kuskin puhelinnumero. Toimii samalla hyvin myös varoituksena tavalliselle autoilijalle.
Aiemmin oli viittailuja Pohjois-Karjalassa perustettuun toimikuntaan, joka haluaa muutosta hirvilupiin.
Kysymys on saamani tiedon mukaan siitä, että hirvikannassa on pitäjien sisällä suurta vaihtelua. Esim. Pielisen rantamailla hirviä on runsaasti ja salomailla taas niukemmin. Keskiarvolla tarkasteltuna pitäjän hirvikanta näyttää olevan sovitulla tasolla, mutta osassa pitäjää on melkein tyhjiä alueita ja toisaalla elukoita on ”reilusti liikaa”.
Näiden tihentymien purkuun ei riistapuolella tunnu löytyvän keinoja tai halua.
Jean S ja Anneli! Tällä hetkellä jokaisesta pellosta, johon haetaan maataloustukea on oltava alle 5 vuotta vanha Viljavuustutkimus, jonka tekee erillinen tutkimuslaitos sinne lähetystä maanäytteestä. Siinä määritetään mm: Maalaji ja sen multavuus (esim. turvepelto vai ei?) ja tämän lisäksi selvitetään myös maaperän viljavuus (määrittää osaltaan lannoitusrajoja), kalkitustarve, hivenainepuutokset jne. Viljelijä ei siis itse todellakaan voi päättää onko pelto eloperäistä turvemaata vai ei, vaan sen tekee tutkimuslaitos.
Käytännössä kaikkien Suomessa viljelyksessä olevien peltojen maalajeista on siis jo olemassa ajantasainen ja jatkuvasti päivittyvä tieto, jos niitä haluttaisiin käyttää. Koko ilmastotouhuun sopii hyvin kaksi neuvostoliittolaista sananlaskua: ”Kun syyllinen on tiedossa, niin rikos kyllä löytyy” ja ”totuutta on kahta eri lajia, tieteellistä ja tarkoituksenmukaista”.
Omalla kohdalla eniten hyötyä mönkijästä on ollut taimenistutuksissa ja tuhopuiden raivauksissa sopivilla kohteilla.
Jo pidemmän aikaa olen merkinnyt päätehakkuun jälkeen maastoon ajourat, joihin maanmuokkaaja jättää 1,5 metriä leveän muokkaamattoman reitin mönkijälle. Pahimpiin paikkoihin on muutamalla kauhan liikkeellä tehty luiskaa tai muuta tasausta kulun helpottamiseksi. Istutettavat taimet olen ottanut kotipihaan, koska siellä ne ovat helpoiten varastoitavissa ja tarvittaessa kastelukin sujuu näppärästi.
Mönkijään ja kärryyn mahtuu helposti päivän istutusmäärä ja tasaisen ajoverkoston ansioista taimilaatikoita ei tarvitse maastossa kannella metriäkään, vaan konetta siirretään sitä mukaa, kun työ etenee.
Muutaman kerran tuhopuita kerätessä olen liikkunut aiemmin harvennetulla alueella mönkijällä sahojen ja muiden varusteiden kanssa, jolloin ”kohteelta” toiselle on ollut nopea siirtyä ja hyödyntää mönkijän vinssiä mm. konkeloiden purkamisessa. Hankalammassa paikassa olleita puita on vinssillä voinut juontaa helpompiin kohtiin ja sitenkin nopeuttaa varsinaista lähikuljetusta. Toki isommat tuhot ja hankalammat maastot on sitten hoidettu perinteisillä metsäkoneilla.
Jees, en yleistellyt mitään ja miten sattuu, vaan vastasin nimemerkille ”vmt”, joka pohti yksityiskäytössään olevan autonsa metsäkäytöstä aiheutuvien kulujen vähentämistä verotuksessa.
Ja kyllä auto voi kuulua metsätalouden kalustoon ihan verotuksessakin, kunhan vain Verohallinnon asettamat ehdot täyttyvät. Linkkinä Verohallinnon ohje, jossa käsitellään auton ja monen muun kamppeen hankinnan ja ylläpidon kulujen verovähennyksiä metsätaloudessa. Omassa taloudenpidossani luotan enemmän viranomaisten ohjeisiin, kuin keskustelupalstojen turinoihin.
VMT, omakohtainen verottajan tarkastelun kestänyt laskelma menee näin: Kaikki kustannukset laskun loppusumman mukaisesti+auton rahoituskulut+arvon alenema= auton todelliset kustannukset vuodessa.
Jos käytetään esimerkkisi ajomääriä ja oletetaan kustannuksiksi 600€/ vuosi, niin auton käytön todellinen km-kustannus on silloin 600 €/1000 km = 0,6 €/km. Ja metsätalouden verotukseen sitten 900 km x 0,6€= 540€.
Alv-laskelmaan ei kuluja auton kuluja laiteta, koska se ei kuulu verotuksessa metsätalouden kalustoon. Samasta syystä mitään erillisiä poistojakaan ei voi tehdä, vaan se sisältyy tuohon todelliseen vuotuiseen käyttökustannukseen arvon alenemana.