Käyttäjän ate kirjoittamat vastaukset
-
Eri maiden asevoimien mediaan välittämiä videoita katsellessa pitää muistaa, että ne ovat eräänlaista propagandaa, jossa esitellään niitä parhaita suorituskykyjä ja pelkkiä onnistumisia. Ja vieläpä niin, että sitä parasta rautaa olisi silmänkantamattomiin. Kun jaksaa youtubesta kaivella, niin sieltä löytyy rainaa, kuinka ne eri maiden ”parhaat ” kyvyt hyytyvät paraatikentälle tai ohjukset lentävät ihan minne sattuu, jos yleensä lähtevät edes kunnolla liikkeelle.
Mikä on liian iso ja mikä liian pieni kone? Minusta nämä ”tavalliset yleiskoneet” ovat aivan kelpo koneita harvennuksille ja niilläkin tehdään hyvää ja jopa erinomaista jälkeä kun: Puikoissa on ammattitaitoinen kuski, ollaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, niin maaston kantavuuden, kuin puustonkin suhteen. Turha on koneen kokoa syytellä, jos joku em. tekijöistä sakkaa.
Totta on, että pienenpi kone puikkelehtii ketterämmin, mutta entäs se ajokone, jonka pitäisi ajaa samaa uraa useammankin kerran? Iso kone tuo enemmän puita kerrallaan, mutta kun pienemmällä pitää ajaa useamman kerran, niin riittääkö maaston kantavuus sitten enää? Harvennukselle ottaisin mieluummin vähän isomman hakkuukoneen, koska voimakkaalla nosturilla saadaan saadaan ne ”ongelmapuutkin” nätisti kaatumaan ja kannateltua sinne minne halutaan. Voimaa ja ulottuvuutta on nosturissa harvoin liikaa hankalissa paikoissa.
Harvennustiheyteen on helppo vaikuttaa kirjaamalla asia kauppakirjaan. Omalla kohdalla ensimmäisellä tarkastuskäynnillä on aina kuskin kanssa tarkasteltu harvennustiheyttäkin ja yleensä se on kuski, joka kysyy, että miltä näyttää?
Kävin naapurissa kaatamassa muutamia pihapuita, joista osa oli sähkölinjan vieressä. Soitin sähköyhtiöön, että tuletteko kaatamaan vai miten tehdään? Sanoivat, että kaada itse ja korvausvelvollisuutta ei vahingosta tule, kun on lupa etukäteen annettu.
Ei Leninin sakki missään kännissä ollut, kun Suomen itsenäisyyden tunnusti. Leninillä oli nimittäin kansallisuusoppi, jonka mukaan kaikille pienille kansoille kuului itsemääräysoikeus (eritoten valtakunnan länsireunalla). Leninin vision mukaan kaikissa näissä maissa tapahtuisi vääjäämättä pian vallankumous ja sen jälkeen nämä pienet bolshevikkimaat ”tajuaisivat liittyä yhteen isoon” kommunistiseen jättivaltioon. Porvallisen Suomen tunnustaminen olisi siten vain väliaikainen ratkaisu jota seuraisi herkullinen voitto. No vihkoon meni ja pian tämä oppi haudattiinkin syvälle…
Yksi vähemmän tunnettu Suomen pelastaja voisi olla Ranskan pääministeri Daladier, joka talvisodan aikana osin sisäpoliittisista syistä ryhtyi ajamaan avustusretkikunnan lähettämistä Suomen avuksi. Britit koetettiin saada hankkeeseen mukaan ja Suomen auttamisen varjolla kaapata Ruotsin malmikentät pois Saksan teollisuudelta. Hanke meni lopulta niin pitkälle, että joukkoja oltiin jo laivaamassa Ranskassa ja tämän tiedon saatuaan päätti Stalin tehdä rauhan Suomen kanssa. ”Väliaikainen ja nolo rauha Suomen kanssa oli pienempi paha kuin joutuminen Ranskan ja Englannin kanssa sotaan.
Suomen kaltaisen maan kohtalon hetket on aina olleet osa jotain suurempaa myllerrystä. Ja näin tullee jatkossakin olemaan.
Panu! jokunen vuosi sitten, kun FSC:tä ryhdyttiin metsäyhtiöiden puolesta makkinoimaan metsänomistajille olin kiinnostunut asiasta. Olin yhteydessä henkilöön, jonka työkseen hoiti tätä asiaa ja keskustelimme sertifikaattiin liittyvistä asioista hyvän tovin.
Kysyin erikseen, että onko tämä sertifikaatti voimassa myös niissä kaupoissa, jotka mahdollisesti tulee tehtyä muiden kuin heidän kanssaan. Vastaus oli, että sertifikaatti koskee vain heidän kanssaan tehtyjä puukauppoja, koska kyseessä on heidän ”hallinnoima ryhmäsertifikaatti”.
Oliko kyseessä kaverin ihan oma tulkinta vai mikä, sitä en tiedä, mutta kannattaa ottaa selvää, jos nimen meinaa paperiin laittaa.
Kannattaa huomioida sekin, että jos lähtee yhtiön X tarjoamaan FSC-sertifikaattiin mukaan, niin sertifikaatti on voimassa vain ko. yhtiön kanssa tehdyissä puukaupoissa.
Mielenkiintoinen uutinen, mutta ei kannata vielä nuolaista. Metsäteollisuuden edustajan mukaan nyt määrätty vientikekielto koskee vain havukuitua ja -tukkia. Lehtipuut ja hakkeet jäävät kuulemma kiellon ulkopuolelle.
Lisäksi itänaapurissa on tavattu antaa hyvinkin jyrkkiä lakeja ja asetuksia jonkun vuoden siirtymäajoilla. Siirtymäajan ollessa lopussa asiat on keretty unohtaa tai muotoilla toisin. Jos ei muuten, niin jollain lisämaksulla kaikki sujuu, kuten ennenkin.
Tänään kävin suojaamassa 3 ha männyn ja sekametsän (ku/mä) taimikkoa Tricolla. Maasto oli hankalahkoa ja korkeuseroakin piisasi. Aikaa projektissa meni taukoineen ja reppuruiskun täyttöineen n. 1,5 tuntia / hehtaari. Olin vetänyt taimikoiden ympärille aiemmin RHY:ltä saatua keltaista nauhaa, mutta ”aitauksen” jatkuva tarkkominen alkoi tympästä, joten siirryin Tricoon, joka aiemmin toisaalla pelitti todella hyvin.
Mielenkiinnosta tutkailin muistiinpanoja viime talvelta verratakseni eri torjuntatapojen kustannuksia ja lopputulema oli seuraava: Viime talvena tein 11 tarkastuskierrosta ”aitauksilla”. Kilometrejä kertyi 510 km ja aikaa meni n. 20h (talvella osa matkasta hiihdettävä). Matkakustannukset km-korvauksella 127,50€ (ja tuntipalkkansa jokainen voi määritellä itse).
Tricoa meni 20l, eli 100€, matkoihin n.12€ ja työaikaa matkoineen n.5,5 tuntia. Käytännössä siis ainoa merkittävä säästö tulee ajansäästöstä (n.15h) ainakin tässä tapauksessa. ”Sähköaita” olisi varmasti keltaista nauhaa tehokkaampi torjuja, mutta niiden rakennus ja ylläpito olisi huomattavasti työläämpi hanke näillä kohteilla. Keltaisen nauhan kunniaksi on kuitenkin todettava, että ”sattumahirvet” se ehjänä ja oikealla korkeudella ollessaan ohjaa nätisti muualle.
Otsaan nousee arvatenkin patti, kun laskeskelee kuinka monta vuotta pitää torjuntatoimia tehdä ja mikä niiden lopullinen kustannus on.
Tiekunnat eivät yleensä ole alv-velvollisia. Niinpä minkäänlaista alv:n vähennysoikeuttakaan ei normaalisti tule. Eihän osakkaille tulevassa yksikkömaksussakaan ole erikseen alvia.
Pienessä tiekunnassa on joskus teetetty peruskorjaushanke urakoitsijalla, joka laskutti osakkaita suoraan näiden osuuksien mukaan. Tällöin osakkaat saivat vähentää alvin normaaliin tapaan. Laskun kiertäessä tiekunnan kautta alvin olisi mennyt verotuksessa normaalin poistomenettelyn kautta.
Kyllä tuo ”minkä irti saa” hakkaaminen näyttää onnistuvan ihan kaikilta omistajaryhmiltä, olipa kyseessä yksityinen, rahasto, yhtiö tahi metsähallitus. Muutama päivä sitten tälläkin palstalla vilahti uutinen metsätilojen kaupoista ja siitä, että Pohjois-Karjalassa julkiseen myyntiin tulevien metsätilojen määrä on pudonnut 50% Syyksi arvioidaan, että Tornator ostaa alueella paljon tiloja suoralla kaupalla maanomistajilta.
Paikan päällä asuvilta olen kuullut, että lähes kaikenlaiset metsätilat ovat kelvanneet, eivätkä vain sellaiset, joissa on runsaasti hakkuumahdollisuuksia. Muutamia tapauksia on ollut, joissa tarjouskilpailussa ”Torna” on tarjonnut selvästi kovempia hintoja, kuin muut ostattelijat. On siis selvästi käännetty kurssia ja ryhdytty hankkimaan teollisuudelle ”omia metsiä” tulevaisuutta silmällä pitäen.
Kun hinnatkin kuuluvat olevan ”kohdallaan”, niin mietityttää mikä on se strategia, jota tässä toteutetaan? Tuetaanko omaa puun hankintaa ja sen hinnan muodostusta omilla varannoilla? Odotetaanko metsistä olevan saatavissa tulevaisuudessa vielä jotakin muutakin rahan arvoista kuin puu raaka-ainetta? Mihin hinnoittelu perustuu, vai onko muiden arvioissa systemaattinen virhe?