Käyttäjän derHorst kirjoittamat vastaukset

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 229)
  • derHorst

    Elämme mielenkiintoista aikaa. Jos teollisuus pystyy korvaamaan venäjän tuonnin loppumisen ilman merkittävää puun hinnankorotusta, niin kyllä se todistaa että joku asia markkinassa on pielessä. Markkinataloudessa kysynnän lisäys kun tuppaa nostamaan hintaa. Vuoden päästä viisaampia. Mutta veikkaan että hinta suht sama. Lippiksien menekki lisääntyy.

    derHorst

    Tämä puun hinnan kehitys on Suomessa jatkunut metsänomistajan näkökulmasta negatiivisena pitkään eikä muutosta ole näköpiirissä. Tästä pitää huolen kilpailuviranomaisten hampaattomuus. Ostajilla ei ole mitään pidäkkeitä pitää hinta suunnilleen samana ja käytännössä laskea reaalihintaa vuosi toisensa perään inflaation tahtiin. Suomi on tässä kuitupuun hankinnassa vähän kuin kehitysmaa, jota suurteollisuus kauppaa, tosin vähän banaanikauppaa hienostuneemmin.

    Se mikä itseäni ihmetyttää on, että metsänomistajat kaikesta huolimatta ovat valmiita investoimaan mm. metsänuudistamiseen aika isoja summia, vaikka jokainen näkee kehityksen. Kyllä ne luontaisestikin aukot uudistuisivat. Teollisuus lopettaa investoinnit heti, kun tuotti laskee liian alas, mutta metsätaloudessa ei tuollaista rajaa taida olla. Metsänomistajien laskutaidottomuus on yksi metsäteollisuuden tärkeimmistä luonnonvaroista Suomessa.

    derHorst

    Minä ilmoittaudun kemeran kyseenalaistajaksi, kun sitä joku tuolla kyseli. Se taas perustuu ihan siihen, että elinkeinon pitää itse pystyä elättämään itsensä ollakseen elinkeino. Puhtaasti markkinoilla esim. puunhinnan kautta hoidettava juttu, ei valtion tuettava.

    derHorst

    Olen antanut itselleni ymmärtää, ettei tuo ratkaisu, jolla Helsinki joskus luopuu kivihiilestä perustu nykyisenkaltaiseen järjestelyyn. Kivihiilen poltto parissa isossa voimalassa on aikansa lapsi. 1960-70-luvun maailmassa ihan hyvä keskitetty järjestelmä, jolla pystyttiin mm. parantamaan ilmanlaatua kaupungin sisällä huilaamalla savut parista paikasta pitkällä piipulla korkeampaan ilmanalaan. Kivihiilessä on myös verrattain hyvä lämpöarvo tilavuutta kohti, mikä on helpottanut sen varastointia ja liikuttelua tuhansien kilometrien päästä. Sittemmin toki on herätty kivihiilen haittapuoliin.

    Ymmärtääkseni Helsingin tulevassa ratkaisussa kaksi kivihiilivoimalaa korvataan sillä yhdellä puuta tms. polttavalla Vuosaaren voimalalla. Sen teho ei ole lakkautettavien suuruusluokkaa, vaan loppu hoidetaan hajautetusti ympäri kaupunkia erilaisilla lämpöpumppujärjestelmillä. Eli tuleva ratkaisu ei ole jonkun aineen polttaminen, vaan esim. maaperään tai meriveteen sitoutuneen lämmön hyväksikäyttö. Sitähän riittää. Järjestely tietysti vaatii sähkönsä, mutta siihen on sitten omat ratkaisunsa.

    Energiapuun poltto ei siis liene ainakaan kaikkien fossiilivoimaloiden korvaava menetelmä, joten ei kivihiilen korvaaja tule kokonaisuudessaan puusta tai turpeesta. Veikkaisin, että puunpoltto on muutaman kymmenen vuoden mittainen siirtymäkauden järjestely ja pienempien yksiköiden kuin suurkaupungin juttu.

    derHorst

    Vaikka runkohinta teknisenä ratkaisuna alkuun. Mieluummin kuitenkin aito kilpailu, kun tuo edellinen on johdannainen nykykäytännöistä. Tai korjuun ja käytön eriyttäminen lainsäädännöllä. Kaipa tietäjät keksivät lisääkin vaihtoehtoja.

    Mutta hei, MTKin lukee palstaa:

    Jospa nostaisivat kissan pöydälle ’maan tavan ’suhteenkin (puukaupassa).

    derHorst

    Onhan tuo suomalainen puukauppatapa aika poikkeuksellinen: ostaja kertoo hinnat, millä on valmis itse korjaamaan puuta parhaaksi katsomallaan katkonnalla myyjän omistamalta kohteelta. Ei tuota puunmyyjän intresseistä ole rakennettu. Ulkomailla vallitseva tapa taitaa olla vähän toinen. Ei itse asiassa oikein tule helposti edes mieleen vastaavaa muiltakaan aloilta. Tai mansikan itsepoiminta voisi olla sellaista, paitsi siinäkin myyjä asettaa hinnan marjoille.

    Suomalaisen tavan hyvänä puolena kai voi pitää sitä, että kauppa käy edes kohtuullisesti suhdanteesta riippumatta. Joka paikassa ei matalasuhdanteessa ollenkaan. Mutta sitten se hintapuoli, onko taloudellisesta toiminnasta suurta iloa jos tuottaa vain liikevaihtoa:

    Hinnalla eivät suomalaiset raakapuumarkkinoilla siis revittele.

    Kannattavuuden näkökulmasta suurin uhka suomalaiselle metsätaloudelle on tuo pysyvältä vaikuttava puun reaalihinnan lasku. Se yhdistettynä jatkuvasti kasvaviin (huom ei jatkuvaa kasvatusta) kustannuksiin on aika tuhoisaa. Ei puun hinnan ja kustannusten nousun tarvitse repiä kuin pari prosenttia vaikka elinkustannusindeksiin vuosittain, niin 20-30 vuodessa aika siivu on menetetty. Tuolla yhdistelmällä on menetetty maailmalla kokonaisia teollisuudenaloja kannattavuuskriisin näivettämänä, ei metsätalouttakaan oikein pelasta tuolta muu kuin metsäomistajien laskutaidottomuus ja rahan aika-arvon kieltäminen.

    Mitä olisi tehtävissä? Hyvä kysymys, mutta kyllä ratkaisu liittyy vahvasti puumarkkinoiden toimivuuteen ja pelisääntöihin. Lisäkilpailu, vienti, kertaluokkaa lisääntyvä vaihtoehtoiskäyttö (energia, polttoaineet tms) tai kilpailuviranomaisten väliintulo. Muuten ostajapuolelle riittää, että nimellishinta pidetään pitkällä aikavälillä samana maailman tappiin ja inflaatio hoitaa kilpailukyvyn. Maksaja nykylystille sentään on tiedossa.

    derHorst

    Tein joku talvi sitten sukulaisen saaritontilla väljennyshakkuuta, jotta aurinko pääsisi jälleen paistamaan pihaan saakka. Noin 50-60 runkoa pääasiassa hieskoivua, ehkä vajaat parikymmentä mottia. Ajomatkaa moottorikelkalla puolitoista kilometriä mantereelle ja puut menivät itselle polttopuuksi. Sovimme, että vien puut, en koske risuihin kuin niiltä osin kuin jäälle kaatuvat, eikä laskua tule puolin tai toisin.

    Tuommoisen hakkaamisessa on omat haasteensa, kun rakennuksia on ympärillä, joutui välillä taljallakin varmistamaan kaatosuuntaa. Lunta oli hakkaajan kardaaniin saakka. Kolmena päivänä parikymmentä tuntia ja puut olivat mantereella. Tietysti päälle liikumiset työmaalle yms. Bensaa tuollainen ikääntynyt kaksitahtikelkka imee kuin vanha jenkkiauto.

    Tuli vaan siinä mieleen, että paljonkohan olisi yrittäjä hommasta laskuttanut? Jos sellaista olisi ylipäätään tuollaiselle työmaalle saanut. Ja jos siihen lisättäisiin risujen hävittäminen, joita omistaja kasaili ja poltteli kuulemma kolme-neljä päivää, niin työmäärä olisi tuplaantunut. Käsi pystyyn, kuka ammatikseen tekevä ryhtyisi tuollaiseen noin parinkymmenen koivukuitukuution hankintapuista saatavalla tulolla? Ei kukaan. Tuonnehan ei mitään muuta konetta olisi saanut jäätä pitkin kuin kerran kymmenessä vuodessa ilman tien jäädyttämistä (ja se vasta maksaisi). Kesällä lautalla olisi varmaan joku moto-ketju ohikulkiessaan (jonakin kesänä) tuon saattanut käydä tekemässä, mutta ajankohtaa ei varmasti olisi päässyt valikoimaan ja olisihan pieni mökkitontti ollut telojen tallaamana aika vinkeän näköinen.

    Alkuperäisestä tapauksesta pitäisi saada vähän enemmän tietoa kuin motit ja yksikköhinnat, että hommaa pystyisi arvioimaan. Jos toimeksiantona on ollut se, että puut (100 m3) poistuvat jälkiä jättämättä, risut kerätään ja varvikko kammataan, niin tuleehan siinä yrittäjällekin työtunteja. Ei sitä voi moto-ketjuun verrata.

    derHorst

    Niin, sopimus ehtoineen kannattaisi tehdä kirjallisena. Ottamatta kantaa yksityiskohtiin, kun ei tunne tapausta, niin kai voidaan kuitenkin sanoa, ettei tonttihakkuuta ja metsän hankintahakkuuta voi suoraan vertailla keskenään. Tontti usein siivotaan hakkuun jälkeen yms. ja se maksaa. Kaupungissa yksittäisen tonttipuun kaataminen maksaa satasia.

    derHorst

    Eipä ollut kovin yllättävä tutkimustulos. Samaa voisi sanoa valtaosasta metsätalouden toimihenkilöistä: ei mitään käsitystä eri toimenpiteiden vaikutuksista kannattavuuteen. Tuo epärationaalisuus ilmenee myös mm. ylisuurina uudistusinvestointeina (ts. säännönmukaisena kuusen istutuksena kohteesta riippumatta ilman taloudellista analyysiä). Mutta kukin tyylillään – pääasia, että omistaja itse on itse ratkaisuihinsa tyytyväinen.

    derHorst
Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 229)