Käyttäjän derHorst kirjoittamat vastaukset
-
Noista mönkijän tunneista verotuksessa itse ymmärtäisin ja olen soveltanutkin, että sen ajan minkä kone on puun ajoa varten metsässä, niin se on sen tuntikustannuskin, aamusta iltaan. Raivaukseen ajossa sitten ne matka-ajat, kun ei sillä vehkeellä raivata.
Mönkijän käytön kalliista harrastuksesta tuossa joku mainitsi. Voi olla, mutta sillä ajamalla ei mene ensiharvennuksessa se neljännes pinta-alasta ajourien alle. Saa kasvatella täystiheänä kakkosharvennukseen, jolloin ajokoneen urilla ei juuri tule tuotostappiota. Työvaltaistahan tuo tietysti on, eikä hikoileminen tietenkään kaikille sovi. Oikea kone työn mukaan, ei hammaslääkärikään vetele katuporalla, vaikka olisi tosi tehokas.
Katsoin vähän viiveellä tuon a-talkin Areenasta. Kotiahon kommentti oli kyllä hilpeä: jos vapaaehtoiset toimet suojelutoimissa ei riitä niin otetaan pakolla. Hänelle kyllä kannattaisi myöntää mtk:n kultainen mitali, eihän kukaan muu pysty tekemään tuollaista propagandaa ennallistamisasetusta vastaan. Täysin omassa liigassaan tämä kaveri.
Mutta tässä esimerkki kuinka saadaan sinänsä hyvä tavoite luonnontilan parantamisesta vesitettyä, kun ei ymmärretä kokonaisuutta.
Jos tuo on metsätalouden maata, olkoonkin sähkölinjan pohjaa, niin ei se kiinteistoverolain mukaan ole kiinteistöverotettavaa. Se ei kuitenkaan verottajaa estä tulkitsemasta kohdetta tontiksi, jos alle 2 ha. Tässä on erityisesti Itä-Suomessa verottaja kunnostautunut esim. pienten suopalstojen kauppojen osalta. Saa sen sieltä verotuksen piiristä pois, mutta oma kirjeenvaihtonsa siinäkin.
Mutta alkuperäiseen kysymykseen. Jos kohde on tosiasiallista joutomaata, niin ei sillä kummoista arvoa ole, kymppejä hehtaari ja sekin lähinnä metsästysoikeuden tms. perusteella. Jos taas kohteeseen kohdistuu tiemaksuja, niin arvo saattaa olla negatiivinen. En ostaisi, ellei olisi omissa maissa kiinni ja vaikkapa kulkuyhteyden kannalta oleellinen palanen.
Viron ja Suomen kuitupuumarkkinoiden ero on yksinkertaistettuna kilpailu. Ensimmäisessä sitä on käytännössä ja jälkimmäisessä paperilla. Kun Suomen markkinaa hallitsee suvereenisti kolme toimijaa, niin ei siinä paljon tarvitse kilpailla. Pikemminkin historian saatossa on luotu menettelyitä, joiden avulla kuitupuun hintaa pidetään tehokkaasti kurissa.
Lohdutukseksi voi toki todeta, että Suomessa tuo markkinan keskittyminen (=kilpailun puute) on aika yleistä: pankit, päivittäistavarakauppa, vakuutukset, yksityinen terveydenhuolto, energia eli oikeastaan kaikki ison rahan alat noin niin kuin esimerkkinä. Suomalaiset ovat tässäkin asiassa olleet vähän lepsuja. Kilpailuviranomaisetkin katselevat toiseen suuntaan.
MG positiivinen tulosvaroitus selluliiketoiminnassa. Lieneekö suomalaisen kuitupuun hinnan ansiota? No, tuplabonukset ja lippis niin meno jatkuu edelleen.
Hatun noston arvoinen suoritus Versolta. Yrityksen tehtävä on tehdä voittoa ja onnistuivat hyvin.
Kysymys kuuluukin, onko metsänomistaja yrittäjä vai ilmaisen raaka-aineen tuottaja. Sahoilla suhdanne toistuu harvoin, mutta kuiduttavalla teollisuudella lottovoitto tulee joka päivä näillä hinnoilla.
Olisko aika kertaluokkaiselle hinnan ostolle? Pohjahinta tarjouspyyntöihin muuttaisi pelitilanteen.
Jos Hesarin toimittaja on referoinut EUn päätöstä puun polttoon liittyen oikein, niin siellähän on oikeastaan kolme pääpointtia, mikä on merkityksellistä energiapuun nykykäyttöön verrattuna: 1. Valtio ei saa tukea runkopuun polttokäyttöä kuin tietyin poikkeuksin (kemera) 2. Runkopuun polttoa ei saa laskea mukaan uusituvan energia tavoitteisiin (on siis uusiutumatonta) 3. Sivuvirtoja voi edelleen käyttää nykyiseen tapaan ja on uusiutuvaa.
Ensimmäinen kohta on mielestäni positiivinen. Homman täytyy kannattaa ja kehittyä markkinaehtoisesti. Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että polttoon menee nykyistä järeämpää tavaraa, koska kuitupuu on halpaa ja sen korjuukustannus on halvempi kuin ranteenvahvuisella rangalla. Tuohan siis voi toteutuessa nostaa puun kysyntää jossain kohtaa. Tässä todennäköisesti on taustalla metsäteollisuuden kova lobbaus, joka saattoikin mennä väärään maaliin.
Toinen kohta ei tarkoita puun polttamisen loppua. Sehän vain aiheuttaa vertailun halvimman polttoaineen suhteen. Väittäisin puun, ja varsinkin järeän kuitupuun, olevan tässä aika vahvoilla. Kannot ehkä heikoimmillaan. Valtio joutuu muuttamaan uusiutuvan energian tukemisen painopistettä puusta vaikka aurinko- ja tuulivoimaan. Päästökaupalla toki voidaan puun poltto lopettaa,mutta se lienee kansallinen päätös sitten.
Kolmas kohta on mielenkiinteoinen. Jos nykyisenkaltainen energiapuu ajetaan tehtaan portista sisään ja pienellä jalostuksella hakkeena viereiseen polttouuniin, niin tuleeko siitä uusiutuvaa sivuvirtaa? Onko tässä siis muutama toimija todellisuudessa kaappaamassa energiapuumarkkinaa itselleen kuitupuumarkkinan tavoin?
Ihminen kun on kekseliäs, niin väittäisin tässä tapahtuvan lähinnä energiapuumarkkinoiden uusjaon. Ei puun polttaminen itsessään lopu.
Lannoitusten tuotto esitetään kieltämättä aika erikoisella tavalla näissä artikkeleissa. Mallia voisi ottaa aika säännellystä pankkimaailmasta tai paheksutuista pikavipeistä, joissa on esitettävä todellinen vuosikorko. Niissä se menee oikein. Ei tekisi pahaa näille lannoituksen ”kannattavuuslaskelmillekaan”.
Seppo katsoo asiaa aika lyhyellä aikavälillä. Pitäisi nähdä oman aikamme ulkopuolelle. Sitä tulevaisuutta kai ilmastotoimilla haetaan. Jos onnistutaan niin hyvä. Jos ei niin, eihän siinä nykyiset yhteiskuntarakenteet enää päde. Muutokset voivat olla nopeita, kuten putte on osoittanut. Siitähän se tulevaisuuden solidaarisuus rakentuu. Mutta joka tapauksessa tuo fossiilisten poltto lienee asian ydin.
Hiilinieluilla tai hakkuilla ei ole isossa kuvassa mitään merkitystä, jos länsimaissa ihmiset eivät ole valmiita tinkimään kulutuksestaan ja fossiilisten energialähteiden käytöstä. Joku viisas sosiologi sanoikin, että kun tähän väistämättä liittyy se ajatus, että joku voittaa ja joku häviää, niin asiassa ei päästä yhteisymmärrykseen kuin tuhon kautta. Siltä se tosiaan vaikuttaa, ajatus jonkun toisen hyötymisestä itseä enemmän ja omien etujen tinkiminen tätä taustaa vasten on ihmisluonnon vastaista. Tuota voi jokainen miettiä omalta kohdaltaan. Tai miettiä päissään kuten pääministeri sanoisi.