Nyt kun minun osaamisen taso laskennossa on todettu, on hyvä jatkaa harjoituksia.

Raportissa oli arvioitu kustannusten haarukan keskiarvoksi 151 miljoonaa € / vuosi. Oletetaan, että kustannukset ovat jotakuinkin suorassa suhteessa hirvikannan kokoon. Koska kustannukset oli arvioitu siis suurimman kannan mukaan (suuruusluokkana 140 000), nyt ollaan n. 40% tuota alempana. Tällöin 151 milj. € kustannukset pitäisi olla pudonnut n. 92 miljoonaan. Jos oletetaan, että realistinen kompromissi kannan suhteen olisi 60 000 yksilöä eli n. 30% nykyistä alempana, putoaisi kustannukset vastaavassa suhteessa n. 65 miljoonaan.

Nyt tarkkana, että menee nollat oikein. 65 000 000/7 000 000 000 x 100 = melkein 1%.

Kuka vielä valtiovarainministerin housuissa (tai oikeastaan hameessa) etsisi ratkaisua valtiontalouden ongelmiin hirvistä?

Tällä kaikella en edelleenkään tarkoita, etteikö hirviongelmaa pitäisi ottaa vakavasti. Syy sen hoitamiseen on kuitenkin ihan jossain muualla kuin valtion budjetin miljardiaukossa.

VTV:n raportin liitettä 1 katsomalla näkyy selvästi, mistä pääasiassa kustannukset johtuvat. Liikennevahingot (keskiarvo 130 miljoonaa) edustavat kustannuksista (keskiarvo 151 miljoonaa) n. 86%. Liikenteen puolelta tiedämme, että hirvivahingot korreloivat suhteellisen hyvin hirvikannan mukaan, joten hirvikantaa vähentämällä vahinkosummakin vähenee. Arvioitaessa potentiaalia vaikuttaa asialla valtiontalouteeen, ei pelissä ole tältä osin 130 miljoonaa, vaan vähemmän. Tämä johtuu siitä, että hirvikannan ajaminen sukupuuton partaalle ei ole realistinen vaihtoehto. Minun käsitykseni asiantuntijoiden arvioimasta kestävästä minimikannasta on 40000-60000 yksilön suuruusluokassa, eli 30-50% nykyisestä alemmas.

VTV:n raportti on tehty ennätyssuuren kannan perusteella, josta ollaan nyt tultu alas n. 40%. Tuosta voi haarukoida säästöjen suuruutta muistaen myös sen, että raportissa käsitellään sekä valtiontaloudellisia, että yhteiskuntataloudellisia asioita. Syytä on myös muistaa, että tänä vuonna valtio velkaantuu 7 Mrd €. Kun on laskenut tämän hetken tilanteen mukaisen vahinkosumman, voi jakaa 7 Mrd tuolla summalla ja kertoa luvun sadalla. Näin saadaan selville hirven merkitys valtiontalouden budjettivajeelle.

Taneli: ”Täällä Länsi-Suomessakin on laajoja alueita joilta marjat jäisivät poimimatta, jos ulkomaisia poimijoita ei olisi.”

Vaikka ihmiset ei kaikkia marjoja poimikaan, joku muu niitä kuitenkin poimii.

Yhtään väheksymättä hirvien metsätaloudelle ja muille toimialoille aiheuttamaa ongelmaa, en yhdistäisi muutamassa vuodessa kuralle mennyttä valtiontaloutta hirviin.

Vaikka hirvien aiheuttamat laskennalliset vahingot ovatkin miljardiluokkaa, ei nämä päädy valtion budjettiin sellaisenaan missään tilanteessa. Valtiontalouden ongelmien ratkaisemista hirvipolitiikalla en toivo metsäpuolelta esitettävän. Se söisi metsäalan toimijoiden uskottavuutta ja siten hankaloittaisi hirviasian käsittelyä jatkossa.