Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Olisit toki voinut sanoa asiaan vaikuttavat jutut, kun totesin ettei 0,3 ha muokkauksen takia kannata konetta lavetilla ajattaa.
En nyt löydä kohtaa, missä tuo keskustelu käytiin. Tyhmintä tekoa koskevassa keskustelussa totesit kyllä päinvastaista kuin nyt suunnittelet:
”Mutta olen tässä miettinyt että olisiko sittenkin kannattanut vain pitäytyä tässä omassa maalaisjärjessä edelleen täydelleen. Kun mietin miten olen saanut ilman muokkausta ja suurempia rahallisia uhrauksia aina nopeasti kasvavan metsän vanhan kuusikon nurin kipattuani.. Ja nyt ne ovat erittäin miellyttävän näköisiä kun ovat alustaltaan lähes puhtaita.”
”En ole mistään saanut vastausta, kuinka monta 0,3 hehtaarin pienaukkoa voisi tehdä esim. 10 hehtaarin alalle?”
Ei lakityöryhmälläkään ole tuohon vastausta. Onneksi ongelma on kuitenkin tiedostettu ja Annelin kommentin perusteella sille ehkä jopa jotain tehdäänkin.
Täältä voi seurata lain käsittelyn etenemistä:
http://www.eduskunta.fi/
triphome/bin/vex4000.sh
?${APPL}=veps8999&$
{BASE}=veps8999&$
{THWIDS}=0.6/13800
20826_36265&${TRIP
SHOW}=html=vex/vex
5000+form=vex5000&$
{THWURLSAVE}=6/13
80020826_36265&${sa
vehtml}=/thwfakta/vpasi
a/vex/vex.htmIstuttamisessa ei ollut viimeksikään puhuttaessa ongelmaa. Sen sijaan koneen tuominen 0,3 ha aukon muokkausta varten ei ole kannattavaa. Hoito pitää junailla siten, että kerralla tehdään kohtuullinen määrä konetöitä. Aina tietysti on poikkeuksia kuten koneen tulo naapuriin tai yksityistien ojia perkaamaan, mutta sinun esimerkissäsi ei niin ollut.
Jos itse istuttaa, kuten laskuesimerkissäni, silloin ei tietenkään ole kustannusten kannalta väliä, onko työmaan koko 0,3 vai 3 ha. Ajan käytön suhteen voi jo olla.
Mutta ei muokkaus kaikkein huonoin vaihtoehto ole. Se on aukon jääminen heinittymään. Silti kun kokonaisuutta katsotaan, logiikkaasi en ymmärrä. Uhraat uudistamiseen huikean yksikköhinnan, mutta silti kasvatat vesakkoa tiheänä, jotta pääset korjaamaan energiapuuta 15 vuoden kuluttua sen sijaan, että tekisit normaalin ensiharvennuksen 5-10 vuotta myöhemmin. On minullakin edelleen kohteita, joista korjataan muutaman vuoden kuluttua energiapuuta, mutta runkoluku on niissä vain hiukan päältä 2000.
Ja kun siementen tulo kestää kolmekin vuotta, alkaa olosuhteet taimettumiselle olla heikot heinittymisen takia. Tilanteen kruunaa se, jos seuraavan kohtuullisen siemenvuoden jälkeen tuleekin esimerkiksi kuiva kausi, jolloin itävyys jää heikoksi.
Jos ihan oikeasti on tarkoitus saada aikaa uusi puusto, istuttaminen vaikka muokkaamattomaan maahan on monin verroin parempi vaihtoehto. 0,3 hehtaarille menee n. 500-600 tainta, jotka maksaa ilman verovähennysten vaikutusta reilun satasen. Kun putken saa lainaksi ja työ kestää päivän, ei ainakaan kustannukset tai aika ole esteenä kellekään.
Välialueita koskevan puuston vaatimus on tietysti hyvä parannus, mutta turhan monimutkainen tapa. Uudistamisvelvollisuus aukon koosta riippumatta olisi paljon yksinkertaisempi tapa. Lain ei pidä kannustaa pienaukkojen tekoon, koska kyseessä on huonoin mahdollinen tapa käsitellä metsää. Poikkeuksena on vain jokin pellon ja/tai tien reunassa oleva kuvio, jossa reunametsän vaikutus puuttuu. Tosin viljelemällä sekin yleensä kannattaa uudistaa.
Energiapuun korjuussa tosiaan maksetaan sama hinta kaikesta, kun unohdetaan korjuun edellytykset eli kustannustaso. Mutta elämä jatkuu energiapuun korjuun jälkeenkin, joten eroja alkaa syntyä. Tuo oli syy siihen, miksi itse raivasin oman energiakohteeksi ajattelemani 02-rajaa lähestyvän taimikon harvaksi. Lehtipuuvaltaisessa tiheikössä kasvamaan jätettävän puuston laatu olisi kehittynyt huonoon suuntaan, lisäksi harvennuksen jälkeistä kasvupotentiaalia olisi hukattu. Tilalle olisi saatu hoikkia, tuhoille arkoja runkoja, eikä valinnanvaraa olisi ollut läheskään niin paljon kuin nyt. Ei tosin ollut liikaa nytkään, vaan piti jättää useita ensiharvennuksessa poistettavaksi tuomittuja kuitu/energiarunkoja. Tuolla kuitenkin varmistin sen, että mahdollisimman suurella osalla rungoista on mahdollisuus kasvaa a. mahdollisimman nopeasti, b. tukkipuuksi ja siten jyrkentää arvokasvun kulmakerrointa merkittävästi seuraavan kvartaalin aikana ja tietysti siitä eteenpäinkin.
Toki järjen käyttö on sallittua. Minun järkeni sanoo, että ensin kannattaa selvittää, mitä tutkimus on aiheesta saanut selville.
Pyörän keksijän ura on kovin ohdakkeinen. Metsäekonomian kirjassa on useita esimerkkejä siitä, kuinka erilaisia teorioita on kehitelty ja kuinka ne ovat menneet pieleen.
”Kyllä 0,3ha aukko yleensä taimettuu, vai monestiko olette nähneet eteläsuomessa puuttomia aukeita metsässä joka on hakattu 20 vuotta aikaisemmin?”
Jos tätä asiaa voisi tarkastella yksittäisen aukon tasolla, ongelmaa ei olisi. Kyllä aukko aikanaan taimettuu, ellei satu heinittymään pahasti. Tässä vaiheessa voidaan varmaan jättää puheet jääkauden jälkeisen ajan metsittymisestä väliin ja tarkastella vähän kohtuullisempaa aikajaksoa. Toisaalta, ei 0,3 aukko puuta kasva viljeltynäkään, jos ympärillä on varttunutta metsää. Reunoille jää n. 5-10 m kitukasvuinen vyöhyke ja se edustaa helposti valtaosaa koko aukosta.
Esitetty huoli perustuu siihen, että pienaukkoja tehdään aluksi useita ja vuoden tai parin päästä hakataan välialueetkin pois uusina pienaukkoina. Tuloksena on heinittynyt raiskio, joka ei puuta kasva ilman poikkeuksellisen järeitä viljelymetsätalouden menetelmiä. Ja kun Suomessa metsän on vuosikymmenien työn tuloksena saatu kasvamaan puuta ja näin tuottamaan kenties merkittävintä uusiutuvaa raaka-ainetta, tällainen pitkäjänteisen työn tuloksen hukkan heittäminen on asia, jota on useimpien vaikeata sulattaa. Jessen mulletilinytheti-kasvatus on harmitonta tämän rinnalla.
”Jos metsästään aikoo saada koskaan rahallista tuottoa, on pakko siirtyä luontaisen uudistuksen suuntaan. Laitetaan ensin vaikka kuusikon uudistukseen 900e ja sitten taimikonhoitoon 400e, noille jos laskee koron, niin ei paljon tuottoa tule näillä puunhinnoilla tulevaisuuden hakkuista.”
Asia ei ole ollenkaan noin yksinkertainen.
