Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Työryhmän esitys, 85 sivua kevyttä iltalukemista:
Linkitys ei näköjään vieläkään toimi, mutta googlella löytyy, kun kirjoittaa metsätuholakityöryhmän muistio.
Itselläni ei pihapuista ole varsinaisesti kokemusta siinä mittakaavassa kuin jollain ammattilaisella, mutta muutamia sentään on tullut onnistuneesti kaadettua, vaikka isoja puita on ollut vääräänkin suuntaan kallellaan. Niin, ja epäonnistumisia ei ole vielä yhtään.
Pullotunkin kanssa en lähtisi kikkailemaan hankalien puiden kanssa ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että tarvittavat voimat ovat valtavia. Saranakohtaan vaikuttava momenttihan on käytetyn voiman ja varren pituuden tulo. Kun tunkin laittaa koloon, varsi on n. 20 cm. Taljan olen laittanut tikkailla n. 5 m korkeuteen, jolloin puhutaan jo ihan eri tason momentista. Periaatteessa ero on 25-kertainen, mutta käytännössä taljan venyminen hiukan pienentää hyötyä. Mutta suhtellisen venymättömällä narulla tai sitten vaijerilla homma toimii riittävän hyvin.
Ei voimassa periaatteessa mitään pahaa ole, mutta lipsahduksen riski on aina isompi, jos ei hyödynnetä fysiikkaa. Asiaa voi havainnollistaa vaikka tiukan mutterin avaamisyrityksellä. Ehkä siksi pullotunkkiin verrattuna kömpelö kaadonsuuntaajakin on kehitetty ja saavuttanut ammattilaisten suosion, eikä pullotunkkia ole hyväksytty turvalliseksi kaatovälineeksi.
Käytännössä taljaa ei aina saa kiinni, mutta eiköhän suuntaajan saa jostain lainaksi.
Tamperelainen: ”Kun olette osallistuneet metsäpalstan tarjouskilpailuun,niin oletteko yleensä saaneet tietää;myytiinkö palsta ja mihin hintaa.Joskus havaittavissa että välittäjät salailevat myyntihintaa;yrittävät ilmeisesti tällä tavoin ylläpitää korkeampaa hintatasoa.”
En ole törmännyt salailuun, mutta tässä tapauksessa otanta johtopäätösten tekoon on aivan liian pieni. Silloin, kun arvioin tilan, mutten kuitenkaan jätä tarjousta, selvitän toteutuneen hinnan ja ostajan nimen maanmittauslaitokselta. Mappiin kertyy vuosittain aiheesta sen verran aineistoa, että tuntuma markkinoihin säilyy ilman, että tarvitsee arvuutella välittäjien tarkoitusperiä.
Vierailija: ”Ongelmana arvioissa näyttää olevan, että osa arvioi vain puhtaasti metsätaloudellisen arvon, kun osa sisällyttää tila-arvioon muita arvoja ja myös markkinatilanteen vaikutuksen hintaan. Tästä toivoisinkin keskustelua, kumpi on mielestänne ”oikeampi” tapa arvioida?”
Se, joka arvioi tilan arvon korkeimmaksi, saa tilan. On siten ostajan asia, vastaako mahdolliset muut kuin metsätaloudelliset arvot tilasta maksettua ylimääräistä hintaa.
Muutaman kerran välittäjä on puhunut mahdollisuudesta tehdä palstalle lampi. Itse en tuollaisesta ole kiinnostunut, mutta jos joku näkee metsätilassa tällaisen mahdollisuuden myötä tontin arvon, tottahan tämä on tarjouskisassa etulyöntiasemassa. Siinä ei ole minusta mitään ongelmaa. Ongelma saattaa syntyä vain myyjälle, koska harvempi ostaja hakee tonttia. Tälläkin hetkellä kotikulmillani on eräs myyjä kaupitellut liki vuoden muutaman hehtaarin maapalaa tontiksi, mutta ei vaan mene kaupaksi. Asiaa ei helpota kunnan nihkeä suhtautuminen haja-asutusalueen rakennuslupiin.
Vierailija: ”Itse olen sitä mieltä, että tila-arvio summa-arvomenetelmällä on vain metsätaloudellinen arvio ja muut hintaan vaikuttavat tekijät pitää arvioida erikseen ja kertoa niin myyjille kuin tarjoajillekin.”
Siinä tapauksessa kyllä, että myyjällä on selkeä näkemys arvoa kohottavista tekijöistä ja siten hintaodotus perustuu muuhun kuin pelkkään metsätaloudelliseen arvoon. Toisaalta nämä arvot, esim. ilmoitettu mahdollisuus soran ottoon tai kallion murskaukseen asettaa myyjälle velvoitteita arvojen hyödyntämisestä. Jos käyttökelpoista soraa ei olekaan, voi ostaja riitauttaa kaupan.
Vierailija: ”Silloin kun kysyntä ylittää selvästi tarjonnan, on turha asettaa pyynti- tai pohjahintaa, jos tila-arvion tiedot ja arvioitu hinta on kerrottu.”
Näin, kunhan tilaa ollaan tosissaan myymässä eikä vain hinnoittelemassa. Korkeimman tarjouksen tekijän kanssa syntyy siis kaupat, ellei hinta ole jostain syystä selvästi alakanttiin. Nykyisessä markkinatilanteessa ei tällaista vaaraa ole.
Vierailija: ”Jos taas myyjän hintaodotus on jo valmiiksi epärealistinen, mielestäni pyyntihinta tulee kertoa (tai välittäjän pitää harkita, ottako lainkaan välitykseen).”
On vain pieni ongelma. Jos odotus on epärealistinen ja tarkoituksena on hinnoitella tila, ei pohjahinnan paljastamisella hintataso selviä. Jos taas myyjä on vilpittömällä, mutta ahneella mielellä liikkeellä, ei pohjahinta ole tämän mielestä epärealistinen. Välittäjä onkin ainoa taho, joka voi auttaa tässä tilanteessa. Toisaalta välittäjäkin kuittaa palkkionsa, vaikkei kauppoja syntyisi. Onkin ihmeellistä, jos tila annetaan välittäjälle ilman, että sitä on tarkoitus myydä.
Yleiset ajonopeudet pääteillä ovat vuoden 2010 tilaston mukaan n. 1 km/h kovemmat kuin 90-luvun alussa. Viime vuosina suuntaus on ollut alaspäin (liikenneturvallisuussuunnitelman mukainen tavoite rajoitusten laskuun ja voimakkaasti lisääntynyt kameravalvonta lienevät syynä), joten todennäköisesti nyt ollaan samalla tasolla kuin 90-luvun alussa.
Kaikki muu kirjoittamasi on puhdasta spekulointia, johon en osaa ottaa kantaa.
Suorittava porras: ”Nyt ollaan jo monin paikoin alitettu 90-luvun alun todelliset hirvitiheydet . Tämän voi päätellä jo pelkästään siitä , että liikennevahingot ovat liikennesuoritemäärään suhteutettuna huomattavasti ko ajankohtaa alemmalla tasolla.”
Tuo päätelmä ei kyllä kovin kriittistä tarkastelua kestä. Liikennesuoritteen kasvun lisäksi tiestön turvallisuutta on parannettu monin tavoin. Esimerkkejä tästä ovat reunametsien raivaus, nopeusrajoitusten lasku vaarallisimmilla tieosuuksilla, tehostunut nopeusvalvonta, valaistuksen rakentaminen jne. Lisäksi 90-luvun alun jälkeen on avattu satoja kilometrejä moottoritietä, jossa turvallisuus on ihan eri tasolla kuin tavanomaisella päätiellä.
