Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Jees: ”Lähes mimmoinen härveli vain jalkamiehen aina voittaa. Puuta kaatuu ja ei tule edes hiki.”
Hiki tuleekin tuon koneen omistajalle, jos tekee laskelmia pääoman kuoletuksesta.
AMMATTIMIES: ”TULEVAISUUTESSA NE TAMIKOTKIN TEHTÄÄN JO PERUSTAMIS VAIHEESSA SELAISIKSI ETTÄ,NE VOITAAN HOITAA KONEELISESTI.”
Tuohon minäkin uskon. Tottahan puustoa pitää kasvattaa hoitomenetelmät huomioiden. Kiinnostavampi kysymys on se, millainen kone taimikoita tulevaisuudessa hoitaa ja millainen taimikon pitää olla, jotta koneellinen hoito on mahdollista. Tällä hetkellä uudistettavat alat todennäköisesti ja pääsääntöisesti hoidetaan vielä perinteisellä tavalla, mutta tulevaisuutta ajatellen olisi ihan aiheellista aloittaa totuttelu uusiin menetelmiin jo nyt. Koneiden tuotekehityskin saisi vauhtia, jos toimintaympäristö sitä tukisi.
Minusta on vain positiivista, että tuista marmatetaan. Ilman tukea tuotanto joutuu hakemaan entistä tehokkaampia toimintatapoja. Silti kemeran merkitystä valtiontalouden pelastajana tai tuhoajana ei pidä lloitella. Tällaiset uutiset ovat hyviä sikäli, että ehkä päättäjienkin silmät aukeavat, kun hattu kourassa maailmalla velkarahaa kiertävät pyytelemässä.
http://yle.fi/uutiset/yritystuet
_taas_vanhoille_tutuille/6837238Nyt se siis on tullut myyntiin. Kelle riittää pienemmät tilat kuin farmarissa, tuo voi olla ihan hyvä vaihtoehto.
http://www.suzuki.fi/Mallisto/
SX4SCross/Esittely.aspxSuzukin sivustoa kun lukee, Grand Vitara silti enemmän houkuttelee. Mutta ne kustannukset…
Paljon helpompaa kuin kokeilla, toimisiko uusi järjestelmä ja mitä ongelmia se aiheuttaisi, olisi jatkaa nykyistä systeemiä ja määritellä tavoitekanta sellaiseksi, että kaatolupien määrässä monimuotoisuus, puuntuotanto ja liikenneturvallisuus otettaisiin huomioon. Tuire Nygrenin väitöskirjan mukaan 50 000 yksilön talvikanta ei aiheuttaisi ongelmia kannan hoidossa, joten siinä olisi hyvä tavoite seuraavalle 5-vuotiskaudelle.
Jesse, vaihtoehdotonta taimikonhoitoa käsittelevässä keskustelussa kävi ilmi, ettei mitään vaihtoehdotonta mantraa ole olemassa missään muualla kuin sinun mielikuvituksessasi. Samassa yhteydessä 23.7.2013 sanoit, ettet ole perehtynyt Metlan ohjeisiin männyn ja koivun kasvattamisesta. Oletan saman koskevan myös kuusta, joten varsin kevyellä pohjalla aiheesta väitteitä esität.
Metsalehti/Keskustelut/
Aihe/Viestiketju/?topicId=1320Minulla on pinta-alasta vähän yli puolet koivuvaltaista ja käsittääkseni Puun takaallakin merkittävä osa. Seuraavan 10-15 vuoden aikana päätehakkuuseen tulevista kuvioista yhdellekään en näillä näkymin ole kuusta laittamassa pääpuulajiksi. Lisää kuusta kasvatan tuolla ajanjaksolla vain sekapuustona tai alikasvoksena, ellei tilakaupat tai hirvipolitiikka sitä ennen suunnitelmia muuta. Jos siis jostain vaihtoehdottoman mantran hokemisesta on kyse, tilanne kääntyy täysin päälaelleen siihen verrattuna, mitä meille yrität sanoa.
Mitä tarkoitit ajankäytöllä?
Kasvatat Jesse lehtipuuta, jottei tarvitsisi kohtuuttomasti käyttää aikaa kasvatukseen.
Mitä tarkoitat? Omaa aikaasi puuston hoitoon vai aikaa uudistamisesta hakkuuseen?
Oli määritelmä mikä tahansa, käytetyn ajan määrä pitää suhteuttaa tuotetun puun määrään ja siitä saatavaan hintaan. Tällöin havupuut ovat täysin kilpailukykyisiä lehtipuihin verrattuna, eikä minusta minkäänlaiseen ehdottomuuteen kannata pyrkiä.
Metsuri motokuski kyseli ensimmäisellä sivulla seuraavaa:
”Kertokaapa mitä tuolla koivulla tehdään ? Minusta siitä ei ole kuin vanerin ja huonekaluteollisuuden raaka-aineeksi. Huonekaluihin vain silloin kun laatu on tarpeeksi hyvää. Se että laatu saadaan tarpeeksi hyväksi niin se ei ole ihan jokapojan kasvatettavissa.
Venäjältä tulee laadukasta koivua pilkkahintaan tänne ja hinnalla kotimainen koivu tuskin pärjää. Koivua siellä piisaa.”
Otsikkoon sovellettuna tuo on tietysti asia, mikä uudistamisvaiheessa tulee mieleen. Kysymykseen kannattaa ottaa minusta hiukan maanläheisempi suhtautumistapa. Kuusikon jälkeen (etenkin jos lahoa on) välttämättä ole viisasta kasvattaa uutta kuusisukupolvea. Vaikka koivun tuottavuus nykyisillä hinta- ja laatukriteereillä on kuusta heikompi, laho ja muut toistuvista kuusisukupolvien kasvattamisesta kenties seuraa, saattaa kääntää tilanteen päinvastaiseksi. Lisäksi meidän on täysin turha spekuloida sillä, mitä nyt uudistettavan alan puille vuosikymmenien päästä tehdään. Minä en ota kantaa edes siihen, mitä Jessen suosimalle energiakasvatusmenetelmälle kuuluu 15 vuoden kuluttua. Parasta on siis vain keskittyä kasvattamaan kohtuu laadukasta puuta mahdollisimman tehokkaasti ja taloudellisesti. Vastaus taimikon kasvattajan mielessä pyörivään kysymykseen kyllä saavat ne, jotka riittävän kauan elävät. Varmaa on vain se, että uusiutuvalle raaka-aineelle, tässä tapauksessa puulle, käyttöä löytyy.
Minä en ollenkaan ole varma siitä, etteikö ongelmiin löytyisi ratkaisuja. Puutteellinen kosteudenhallinta on vakava ongelma betoni- tai tiilirunkoisessakin talossa. Johan koulut, päiväkodit ja virastot tuntuvat lehtijuttujen mukaan olevan järjestään homeessa. Eikä niihin ole tarvittu mitään narkkareita hamppuineen. Useissa tapauksissa korjaaminen ei enää kannata, kuten viimeisimmässä silmiini osuneessa tapauksessa Kauhavan kunnanvirastossa.
