Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
”En ole sanonut että uudet on vanhoja huonompia. Sanoin että vanhat on luotettavampia.”
Pidin itsestäänselvyytenä, että luotettavuudesta puhuttaessa luotettava on hyvä ja epäluotettava huono.
”Kyllä luotettavimmat autot on tehty jo ja niitä romutetaan paraikaa kun ei ymmärretä.”
Hienoa, että joku tietää uusien autojen olevan vanhoja huonompia. Tosin ainahan näin on ollut. 2000-luvun alussakin moni tiesi kestävimpien autojen olevan 90-lukulaisia. Nyt niiden tiedetään olevan 2010-luvun tuotteita.
Onhan markkinoilla pommeja, joihin ei pidä koskea. Mutta niin on ollut aina. Kuluttajan rooliksi jää tunnistaa ne, joita kannattaa välttää ja toivoa, että valinta osuu oikeaan.
”Vaikuttaa siltä että muutamat jotka joutuu olosuhteiden pakosta ajamaan vanhoilla autoilla yrittää esittää että paremmat autot hankitaan ympäristön vuoksi joksikin elvistely välineeksi. Eihän se niin ole läheskään aina.”
En tiedä, kuulunko Konstan mielestä noihin ”muutamiin”.
Mikä on parempi auto? Iso, kallis, neliveto ja paljon kromia? Vai riittävän tilava, riittävä vetokyky, kaksivetoisuudestaan huolimatta riittävä etenemiskyky, kohtuullisen kokoisena helppo käsiteltävyys ja kohtuulliset kustannukset. Itse olen noudattanut tätä linjaa ja taatusti autoni ei herätä kenessäkään ihailua tai kateutta. Silti valintani on taatusti hyvä. En tiedä, mikä voisi olla minulle parempi auto, kun viimeiset 300 tkm on mennyt lähes viattomasti, korjauskulut marmorilla n. 250 e. Kulutusosia vain jarrupalat ja -levyt sekä tietysti renkaita useampi sarja. Niissäkin maltillinen koko, joten merkkirenkaat (Conti, GY, Nokian jne.) saa n. 600 eurolla sarja.
Luulen tietäväni, miksi kalliimpia hankitaan. Ei näyttämisen takia, vaan kuvitellen saatavan laadukkaampi auto. Fakta kuitenkin on se, että tavalliseen oikein valittuun keskiluokan autoon verrattuna kalliimpi vaihtoehto ei ole yhtään kestävämpi. Jos kalliin auton fiilis ja tunnelma riittää laadukkaamman kriteeriksi, silloin se on ok.
Jep, pituudella ei ole merkitystä, juuripaakun koolla ja kunnolla on. Mutta se siitä tämän otsikon alla.
”Viime vuosikymmeninä tilanne on varmasti muuttunut, sitä en kiellä. Mutta alkuvuosikymmeninä metsäntutkimus oli pelkkää politiikantekoa. Sille politiikalle oli selkeä maksaja ja edunsaaja. Metsänomistaja ei aina ollut isäntä omalla maallaan eikä ainakaan välttämättä edunsaaja.”
Nyt siis kun yksi taho on parantanut toimintaansa, toinen on ottanut nämä vanhat virheet käyttöön. Toki ajoittain metsäntutkimuksen nimissä, kuten jaksollisen ja jk-metsien vertailusta tiedämme.
