Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
”Metsästysharrastus ei pidä olla syyllistävää saati velvoittavaa. Järjestelmä ei vain toimi esim. petojen, niiden suojelulakien ja uhkien/tuhojen osalta. Koska laki ja säädökset ovat muiden hallussa, esim. metsästysseurat eivät voi mitenkään olla syytettyn penkillä.”
Metsästys harrastuksena on hieno asia. Pitää vaan tässäkin pitää puurot ja vellit erillään. Politiikka on yksi ja hirvijahti on toinen. Toki moni hirvijahdissa olevista edustaa poliittisesti eri linjaa kuin metsätaloudesta, liikenneturvallisuudesta ja luontoarvoista kiinnostuneet, mutta ei se metsästysharrastukseen liity mitenkään. Onhan jääkiekon pelaajissakin narkkareita ja väkivaltaan taipuvia tyyppejä, silti jääkiekko on hieno urheilulaji.
Suorittava antoi esimerkin siitä, mitä seuraa puurojen ja vellien sekoittumisesta. Ratkaisu saattoi tosin olla kypsynyt jo päässä pitkään, mutta nyt siitä vastuun voi kätevästi ulkoistaa muille.
”Risukoiden penkominen motolla on suurta tuhlausta.”
Eroaako tuo jotenkin Trico-käsittelystä tai taimikoiden aitaamisesta?
Metsuri motokuskin ajattelutapa, jossa turhat kulut taloudellisessa toiminnassa kuuluvat asiaan, edustaa syytä Suomen jatkuvaan ylivelkaantumiseen. Tuottavan toiminnan edellytyksistä ei ole väliä, kun rahaa saa pankista. Vielä kun hoksattaisiin, että motoon saa pensaa letkusta, niin kaikki olisi hyvin.
Numppi vastasi mettämiehen kysymykseen, mutta turhan varovaisesti.
10 litraa Tricoa maksaa n. 50 e, riittoisuus keskimäärin 1 ha (pienet taimet vähemmän, isot enemmän). Levitysaika 5-10 vuotta, koivikot 2 krt vuodessa, männiköt 1 krt. Aikaa en ole mitannut, mutta olisikohan pari tuntia/ha. Lasketaan siis keskim. 9 käsittelyä/ha = 90 l + 18 h, yhteensä 450 + (35×18) = 1080 €/ha.
Hajontaa voi tulla metsurityön hinnasta ja ajasta, mutta suuruusluokka on tuo.
Metsästysharrastuksen hinta ei liity tähän mitenkään, joten marttyyriasenteen voitte jättää toiseen yhteyteen. Hintaa ei vuokranantajat päätä, kuten hirvituhoilta suojautumisen hintaan vaikuttaa hirvikannan koko.
Jos johonkin pitää verrata, niin motokorjuutyön kustannuksiin. Suorittavan valitus huonojen leimikoiden tehottomuudesta on turhaa. Tonni turhia kuluja/ha lisää on ihan ok.
”Olisiko kaikkien luovuttava koko harrastuksesta ,kun se aiheuttaa niin paljon harmia?”
Kuten Visakallo sanoi, artikkelissa sanottiin kuten asiat on. Esimerkiksi jos esittää metsästysharrastukseen muutoksia, nousee p-myrsky. Suorittava osoitti tämänkin todeksi heti kommenttinsa ensimmäisessä lauseessa.
”Yksittäisen viljelykoivikon tuhot ovat ikävä asia ,mutta niiltä ei voi kokonaan välttyyä ennen ,kun hirvet on ammuttu viimeistä sorkkaa myöten .”
Edelleenkään ongelma ei koske yksittäistä koivikkoa, vaikka artikkeli sitä käsittelikin.
”Kannattaa kuitenkin tuhojen osalta suhteuttaa asioita oikein. Koivuvesakko tuhoaa havupuutaimikoita moninkertaisesti hirvivahinkoihin verrattuna.”
No suhteutetaan. Suomen yleisin ennenaikainen kuolinsyy on alkoholi ja liikkumattomuus. Silti liikenteessä kuolemia yritetään vähentää ajonopeuksiin vaikuttamalla. Ehkä turhaan. Jostain syystä liikenneturvallisuustyössä ei tällaista huomion ohjaamista muualle tapaa. Vain ne, jotka haluavat ajaa ylinopeudella, tätä harrastavat.
” Viljelykoivikko on kuitenkin suojattava tavalla taikka toisella.”
Rasti seinään. Suorittava myöntää hirvituhoriskin. Trico auttaa, mutta tuhoaa talousmetsässä kannattavuuden. Kunpa suhtautuminen kannattavuuteen olisi samaa kuin motoleimikoissa.
”Nopeita ratkaisuja hirvien vähentämiseksi tuskin löytyy.”
Neliraajajarrutus toki hidastaa ratkaisujen löytymistä.
”Ei löydy joka paikassa edes tekijöitä.”
Monessa paikassa kuitenkin löytyy. Ajatellaan niin päin eikä miksi joku ei onnistu.
Visakallon kommentti vakuutusyhtiön vallasta pitää paikkaansa. Tiedän vilkkaan risteyksen, jossa kolaroitiin paljon. Yhteydenotto vakuutusyhtiöltä kuntaan vauhditti kummasti risteyksen järjestelyjen parantamista.
Nuokaan kolarit ei valtion onnettomuustilastoissa näy, mutta vakuutusyhtiölle niistä tuli lasku. Julkisuudessa ei asiaa ole käsitelty.
Onhan meille erään pitkän linjan metsästäjän taholta toistuvasti uhkakuvat ja hirvikannan kasvun nopeus kerrottu. Toisaalta vastuun siirto julkiselle sektorille lakimuutoksineen ei ole ensimmäinen asia, mikä tulee muuttumaan. Mutta koska sisäpiiristä on niin vahvat ennusteet ongelmista osoitettu, muutosten ketju on odotettavissa.
Vaikeus saaliin saamisessa taitaakin liittyä siihen, että kauden alussa voi ampua mitä tahansa hirveä. Lopussa on vain esim. nuoren sonnin lupia jäljellä. Sellaisen löytyminen onkin vaikeampaa. Jos silloin saa ampua vasan tai lehmän, kiintiö saadaan helpommin täyteen.
Jos metsästäjät ei hirvikantaa saa pidettyä kurissa, joku muu ratkaisu on siihen löydyttävä. Se on itsestään selvä asia. Tätä hajota ja hallitse-taktiikkaa testataan parhaillaan srva-toiminnassa. Kannattaa miettiä kahteen kertaan, miten metsästykseen suhtautuu.
Iloinen lintu-uutinen: Toimittaja Yrjö Hjelt kertoo, miten Turussa Topinojan kaatopaikalla kattohaikarat oksentavat pesään poikasten kuoriuduttua.
Suorittavan kommenttiin vastauksena, että nykyinen kanta on päätetty monen eri tekijän summana. Se ei ole mikään absoluuttinen oikea kanta, josta poikkeaminen heikentäisi asioita. Nyt saaliin määrällä on suuri painoarvo ja jos hyväksytään saaliin vähentyminen muiden hyötyjen vastineeksi, silloin homma toimii. Toki ongelmana on se, että kyse on harrastuksesta ja jos harrastaja kokee menettäneensä valta-asemansa, tämä voi sanoa, ettei enää leiki muiden kanssa. Rengistä on tullut isäntä.
Miten tämä tilanne voisi muuttua, sitä en tiedä. En varsinkaan, kun tiedossa on metsästäjien suuri vaikutusvalta MMM:n hallinnossa.
Lupien käyttöaste ei ole mikään vakio, josta voisi laskea, paljonko on 80% 10 luvasta ja paljonko 10 luvasta on 70%. Käyttöasteella tehdään paikalliset ratkaisut, jossa jätetään hirviä ampumatta, jos tavoite tuntuu johtavan liian pieneen hirvikantaan. Eli ei sitouduta leikkaustavoitteeseen.
