Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Mazda on kiinnostava poikkeus, vaikka ratkaisujen edut ei ole yksiselitteisiä.
Iso vapaasti hengittävä bensakone jakoketjulla ja momentinmuunninautomaatti. Olihan Visakallon Mazda 2:n katumaasturiversiossakin 2 l moottori. Oliko se automaatti vai manuaali?
Iltalehdellä meni numerot sekaisin vääntömomentissa, 238 on oikea. 283 kuulostaa ahdetun moottorin lukemalta. Sama moottori on Mazda 3:ssa ja CX30:ssä. Iltalehti moittii kulutusta, mutta oikeasti kone on taloudellinen. Adac on testannut CX30 manuaalina ja saanut hyvät lukemat. Automaattina se vie 0,5-1 l enemmän eli vaihteisto on tuossa murheena. Toki varmasti kestävämpi kuin Bemarin, Fordin, Nissanin, Volkkarin yms. katastrofilaatikot.
CX5:n vetokyky on hyvä, 2000 kg. Miksi CX30 samalla tekniikalla saa vetää vain 1300 kg?
Käyttö ei ole monimutkaista, vaan helppoa ja miellyttävää. Siihen tuotekehityskin on tähdännyt.
Satulasta ei lennä turvalleen, jos osaa ajamisen alkeet. Laadukkailla mekaanisillakin jarruilla pyörä pysähtyy, nestejarruissa yleensä tuntuma on parempi eli jarruvoiman säätely helpompaa. Tehon puute ei siis toimivissa jarruissa ole pointtina. Jopa vannejarrujen teho on riittävän hyvä, jokin dh-pyörä ehkä poikkeuksena. Suurin ero levyihin on toimivuus märkänä.
Tehokkaat jarrut pyörässä on aihe, josta syntyy mitä erikoisempia ajatuksia. Moni haluaa varsinkin lapsille jalkajarrullisen pyörän, ”koska se on turvallinen”.
Käsi ylös, joka osaa tehdä hallitusti täysjarrutuksen pyörällä, jossa vasen käsi jarruttaa etujarrua ja polkimilla takajarrua. Polkimet saattaa olla missä asennossa tahansa jarrutuksen alussa. Käytännössä jalkajarrullisissa usein etujarru ei toimi, kun sitä ei käytetä. Jarrutus tapahtuu vain takajarrun avulla. Moniko uskaltaisi ajaa autolla, jossa on jarrut vain takapyörissä. Tehoa ehkä 30% verrattuna molempien akseleiden yhteistoimintaan.
Tangon yli lentäminen on sen tason legenda, ettei tällaista pelkäävä ole tainnut pyörällä koskaan ajaa. Se ei estä vahvan mielipiteen muodostamista. Käsijarruilla kun molemmat kädet säätelevät jarruvoimaa, ihmisen koordinaatio riittää helposti etu- ja takajarrun tasapainon säätämiseen. Eri asia on, kun otetaan mukaan toinen käsi ja sattuman varaisesti toinen jalka, kumman puolen poljin sattuukaan olemaan takana valmiina jarruttamaan. Toki ongelmaa tästä tuskin tulee niille, jotka eivät ole polkupyörällä oppineet ajamaan.
Polkupyörien osat toimii tosiaan halvemmissakin malleissa nykyään hyvin. Itse hyppäsin 90-luvun alun runkoputkeen kiinnitetystä vaihdevivusta suoraan jarrukahvoihin yhdistettyihin vipuihin, joissa toimintaperiaate on erilainen. Jarruvipujen muotoilu ja rakenne on myös parantunut, joten jarruihin saa tehoa mekaanisissakin levyjarruissa. Käyräsarvisessahan hydrauliset yleistyivät kohtuuhintaisissa malleissa myöhemmin kuin suoratankoisissa.
Toisaalta täytyy muistaa pyörien komponenttien laaja haitari. Toiseen pyörääni uusin vannejarrut. Toimivuus nousi mekaanisissa vannejarruissa huimasti, kun vaihdoin Shimano Altus-sarjaa olevat Shimano Deoreen. Jossain halvemmissa malleissa ero on uusissakin vielä suurempi, länget joustaa ja keskitys takertelee.
Kolmanteen pyörään vaihdoin alkuperäiset nimettömien 2010-luvun hydraulisten levyjarrujen tilalle mekaaniset Avid BB7 levyjarrut. Aika pieni ero tavanomaisiin hydraulisiin jarruihin. Tässä tapauksessa vakiojarrut olivat lähes kelvottomat. Hämmästyttävää, että Trek oli siihen pyörään niin huonot jarrut valinnut.
Satulat ovat henkilökohtaisia. Ei ole hyvää tai huonoa, on vain itselle sopiva tai sopimaton. Omissa pyörissäni ei ole geelipehmusteita. Tällaisia on ilmeisesti vain halvoissa pyörissä, joiden pitää sopia jollain tavalla mahdollisimman monelle.
