Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Minäkään en allekirjoita, että autot olisivat kehnompia. Valinta ei vaan ole osunut tarpeita vastaavaan malliin, jos uusi auto tuntuu huonolta. Kannattaa nähdä vaivaa sopivan mallin etsintään. Edes myyntilistan top 3 ei ole tae itselle sopivista ominaisuuksista.
”15v sitten kävin autokaupoissa useasti, katselemassa ja vaihtoa harkitsemassa- nykyään en ole käynyt kolmeen neljään vuoteen.”
Minullakin on parempaa tekemistä kuin käydä potkimassa renkaita vaihtoa harkiten. Toki kun vaihdon aika on, sitten potkitaan huolella. Välissä ehtii ajaa satoja tuhansia kilometrejä eli vaikka kilometrejä reippaasti vuosittain kertyykin, muutaman vuoden välein ei ole tarvetta vaihtaa.
Uusien autojen kauppa on niin hiljaista, että se väkisinkin vaikuttaa myyjien kiinnostukseen asiakasta kohtaan. Tarjouksen odottelu on toki poikkeuksellista, yleensä sitä suorastaan tyrkytetään.
Katsastustilastoissa katselen mieluummin Traficomin mallikohtaisia tilastoja kuin yleistyksiä käyttövoiman perusteella. Sieltä saa tulokset vuosittain ja kun vertaa kunkin mallin keskimääräistä mittarilukemaa, saa aika hyvän käsityksen ongelmien kertymistahdista. Adacin tiellejättötilasto on toisenlainen otos aiheeseen ja kun eri tilastojen tietoja yhdistelee ja sen jälkeen alkaa kaivella kiinnostavaksi haarukoituneesta mallista vikatietoja, saa varsin hyvän ennusteen aiheesta. Tietenkään uusien mallien osalta tällaista ei ole, mutta yleensä samaa tekniikkaa käytetään muissakin malleissa, joten sieltä voi jotain päätellä.
60 vuotta pitkän tutkimuksen tärkein tulos on tietysti lannoituksen vaikutus kasvuun. Metsätalouden harjoittaja tekee päätöksen arvioimillaan kustannuksilla ja oletuksillaan lisäkasvulla saavutetusta puun hinnasta. Faktaa näistä ei ole, joten ei tutkijoiden tehtävänä ole niitä lähteä arvailemaan. Siten MT:n metsäpolitiikka on tältä osin ok.
Linjaukset julkaistavan kolumnin sisällön suhteen vetää Yle. Kun vielä moderaattori estää kolumnin sisällön kyseenalaistamisen, peli on selvä.
Itsekään en ole lukenut kommentteja alkua pidemmälle, kun määrä jälleen kerran räjähti käsiin. Viestini kanssa samaan aikaan Murmeli47 pommittaa keskenään kolme saman sisältöistä susikommenttia klo 9:47-9.51:
– Jos muka se massiivinen peräti 430 suden määrä on niin suuri uhka tai vaara meille niin kerro toki milloin viimeksi susi on hyökännyt ihmisen kimppuun? Jotenkin tämä petopelko tuntuu sairaalta.
– Jep. Suomen susikanta on peräti 430 yksilöä ja se muka on Essayhin ja monien muiden mielestä joku uhka ihmiselle.
– Kerro sitten miten vaikkapa Suomen n. 430 suden kanta on muka uhka ihmiselle?
”Mitä asiatonta tuossa artikkelissa oli?”
Aloitetaan tästä: Määrittelemme helposti muut reviirillemme tulijat hävitettäviksi haittaeläimiksi….
Jos ei puhuta haitallisista vieraslajeista, kuten ei Miakaan puhu, mitään lajia ei yritetä hävittää. Ei susia tai merimetsoja. Vain pitää niistä aiheutuvat haitat siedettävinä kannan elinvoimaisuus säilyttäen.
Jatkuu: Luonnon- ja eläinsuojelijan silmin vuosi on ollut surullinen… tavoitteena on puolittaa villisikakantamme.
Mian käsitystä tukee sialihan tuotannon lopetus Suomesta. Ilmeisesti mieluummin ruttoisia villisikoja kuin tuotantosikoja.
Tappotalkoiden takana on ajatus, että maailma on vain ihmisiä varten.
Mia värittää oman asenteensa perusteella toisten mielipiteitä.
Pidämme tiukasti kiinni määrittelemästämme reviiristä: kotipihasta, mökkirannasta, marjametsästä…
Nyt ohjataan mittakaavavirheellä asiat sivuraiteelle. Elinkeino, kuten lammastila, unohtui. Metsästys ja sen koiravahingot on vaikeampi aihe, kun osa siitä on hiljaisesti hyväksyttyä (vhp, srva, haitalliset vieraslajit), loput ei-hyväksyttyä, tosin siinäkin osan välttämättömyys tiedostetaan. Jos osasta pitää luopua, häviää edellytykset esim. srva:sta, eikä siihen ole luonnonystävällä tarjota ratkaisua.
Muunlajisen eläimen luokittelemme itsellemme hyödyksi, haitaksi tai riskiksi.
Ihminen elää luonnon ehdoilla. Asfaltti- ja betoniviidakossa asuvalta ilmeisesti unohtunut juttu.
Suurpedot säätelevät esimerkiksi kauriskantaa. Hirvieläinkantojen kasvaessa tulee enemmän liikenneonnettomuuksia ja taimikkovahinkoja.
Pitääkö siis noiden määrän kehitys jättää suurpetojen tehtäväksi? Ei ole toiminut täällä, jossa susikanta on Suomen tihein. Moderaattori ei sallinut kysyä, paljonko susia pitäisi olla. Toisaalta miksi suden tappama eläin on ok, mutta ihmisen tappotalkoot ei.
Taimikkotuhot on kiinnostava kortti. Hyväksyykö eläintenystävä tasarakenteisen metsänkasvatusmenetelmän, mikä tuottaa ravintoa hirvieläimille yllin kyllin. Veikkaan, että toisaalla tämä kortti pelataan toisin.
Kaakkois-Suomessa sikarutto leviää juuri siellä, mistä sudet voisivat villisikoja harventaa ja karkottaa, jos vain olisi tarpeeksi susia.
Ensin harmiteltiin villisikojen vähennystavoitetta, nyt itse toivookin samaa.
Itämeren ympäristöongelmat ja niiden vaikutukset kalastukseen eivät ratkea merimetsoja tappamalla. Ilmastonmuutoksen vaikutukset elinkeinoihimme eivät ratkea villisikoja jahtaamalla.
Kukaan muu kuin Mia ei ole ottanut puheeksi asiaa, jonka mukaan nuo ratkaisisivat nämä ongelmat. Silti hän antaa ymmärtää, että väitteitä olisi esitetty.
On muitakin keinoja ratkoa ihmisen ja muiden eläinten hankauksia. Voimme monin tavoin välttää ei-toivottuja kohtaamisia, suojata kotieläimemme, pihamme ja omaisuutemme.
Mia siis väittää, että lammastiloilla ei ole tehty tarpeeksi susivahinkojen estämiseksi. Ei kuulosta lammastilojen arjelta.
Voisimme oppia näkemään muunlajisen eläimen tärkeänä luonnon osana, ei vain kokemamme harmin tai haitan kautta.
En tunnista tuollaista maailmankuvaa, jonka Mian mielikuvitus tai agenda on rakentanut.
Kirjoitus on siis täynnä virheitä tai muunneltua totuutta. Tunnen Mian, minua paljon fiksummalta ihmiseltä tuo ei ole kirjoitustaidon puutetta. Näkemyksiä ohjaa ihan joku muu kuin kapasiteetti korvien välissä.
