Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Melkoisia vieroitusoireita hirven metsästyksen lopettaminen aiheuttaa, kun hirvet näyttää alkavan leijua jälkiä jättämättä teiden yli.
Suorittava: ”[Hirvi]Havaintoja on näyttänyt kertyneen tähän mennessä vain yksi metsästyspäivää kohti/ 7pv. Normaalitilanteessa havaintoja pitäisi olla vielä tässä vaiheessa päivässä yli kolminkertainen määrä.”
Sama laulu kuin viime vuonna, jolloin kaikki kuitenkin kaadettiin.
Velkaantuva valtio säästäisi paljon, kun ulkoistaisi oikeuslaitoksen hommat kenttäoikeudelle.
Edellisen sivun juttu, jossa jokainen tekee ratkaisut rengaskaupassa ja metsässä omista lähtökohdistaan. Onko osaaminen oikeasti sillä tasolla, että näin tapahtuu ja mikä on tiedotuksen rooli? Esimerkki renkaista: suositus on laittaa paremmat taakse, koska huonommat takana voi tehdä autosta yliohjautuvan, mikä voi olla vaarallinen käytös äkkitilanteissa. Moniko noudattaa ohjetta?
Annelin linkistä: ”Luonnonperintösäätiön hallituksessa jatkavat Kytömäen lisäksi ympäristöasiantuntija Matti Aalto, maantieteilijä Hannu Linkola, näyttelijä-kirjailija Reidar Palmgren, toimittaja Minna Pyykkö sekä filosofian tohtori ja Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry:n toiminnanjohtaja Heli Jutila, joka valittiin varapuheenjohtajaksi. Uusina mukaan valittiin metsänhoitaja ja metsäekologi Petri Keto-Tokoi sekä hallintotieteiden tohtori ja ympäristöpolitiikan dosentti Minna Santaoja.”
Minna Pyykkö on Ylen luontotoimittaja. Hyviä ohjelmia luontonäkökulmasta, vaikka aloittaakin ohjelmaan soittaville kuuntelijoille näiden esittäytymisen jälkeen normaalin puhelinkeskustelun sijaan ”joo”. Tulee silti mieleen, voiko tällä taustalla toimia vastuullista journalismia tuottavana toimittajana.
No, itsestäänselvyyksien pohdintahan on turhaa.
Timppa: ”Mitä mieltä olette, kun Kotiliesi julkaisi hakkuuaukkoja vastustavan Anni Kytömäen ”tiedot”:
”Hakkuuaukoissa kasvaa kuusta”
”Avohakkuut aloitettiin 1950-luvulle” (P V. Hasnnikaisen Metsänhoitio-oppi tunsi ne ainakin v 1903)”
Mistä jutusta nyt puhutaan? Löysin Kotiliedestä yhden Annia käsittelevän artikkelin, mutta ei siinä noin sanota.
Artikkelissa muutamaa kohtaa viisi kyllä taivastella, mutta syynä voi olla toimittajakin, ei pelkästään Annin näkemykset.
”Parhaiten välttyy hankalilta remonteilta, kun valitsee auton, jossa on takuu. Sellaisiakin autoja onneksi löytyy. Eikä noihin takuukorjauksiin ole edes tarvinnut turvautua.”
Harvoin takuuaikana isompia remontteja tarvitsee tehdä. Kiankin luotettavuus alkaa heikentyä vasta takuun jälkeen.
”Tuossa on kyllä Kalle varmaan oikeassa. Nyky autot sisältää aika paljon elektroniikkaa ja niiden korjaus voi jatkossa olla hankalaa. Varmaan uusien autojen järkevä ikä on siinä 10 -13 vuoden paikkeilla jonka jälkeen paaliin. Onneksi nykyään auto kierrätetään jo yli 95 %. Jos ei enemmänkin.”
Mikä on nykyauton määritelmä? Noita kommentteja muistan jo 80-luvulta, kun moottoreihin alkoi tulla sähköisesti ohjattuja polttoaineen suihkutuksia, sähköikkunoita, keskuslukkoa ja loppuvaiheessa myös katalysaattoria ja sen ympärillä olevia antureita yms.
Taitaa epäluotettavan nykyauton määritelmä siirtyä vuosi kerrallaan vuoden verran eteenpäin. Nyt ollaan päästy jo 1990-2000-luvulle. Joissain kommenteissa jopa 2010-luvulle.
Jostain syystä autojen romutusikä ja keskimääräinen käyttöikä nousee jatkuvasti, vaikka autojen pitäisi olla vaikeita korjattavia ja elinkaari 10-13 vuotta. Mistään en huomaa, että autokanta silti huonontuisi, vaikka keski-ikä on jo tuon määritelmän mukainen romutusikä.
”Kannattaako 5000 euron autoon tehdä 2500 euron remontti? Minusta kannattaa, jos tuloksena on hyvä auto muutamaksi vuodeksi eteenpäin.
Mutta kuka tietää, ettei siihen tule vikoja muutamaan vuoteen?”
Kun on ajanut autollaan pitkään, vaikka uudesta saakka ja tuntee auton historian sekä kunnon, voi aika luotettavasti asiaa ennustaa.
