Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Minua ei keskiarvot kiinnosta. Jos joku ostaa Dacian, sen premiumversion Nissanin tai joku rikas jopa Mersun, sillä on harvinaisen vähän tekemistä oman autoni elinkaaren kanssa.
En kyllä usko, että vanhemmat Daciat yhtään uusia parempia olivat. Aika tehokkaasti näyttää väyrysetkin liikenteestä kadonneet. Maaseudulla latojen takana niitä varaosa-autoina pukeilla tai peltoautoina vielä on.
”Kuinkahan niitä ” Ei paskoja” on huomattavasti enemmän tuossa korjaamolla kuin näitä ”tosi paskoja”.”
Keskimääräinen romutusikä on vähän päälle 20 vuotta. Neljännesvuosisadan ikäisistä suurin osa on paalissa ja liikenteessä olevilla ajetaan paljon vähemmän kuin uudemmilla.
”Olen korjaamon omistajan kanssa keskustellut ja hänen mielipiteensä on vähän toinen kuin Mojitolla. Uusissa on hankalia vikoja, joita ei saa aina tietokoneohjelmiallakaan selville tai se ehdottaa useampaakin vikaa. Ja kalliita korjata.”
Varmaan joku nyrkkipaja.
Itselläni 6-vuotias ja 280 tkm ajettu, kerran pyöränkulmat säädetty ja kaksi alta 100 euron vikaa merkkiliikkeessä korjattuna. Jarrupalat ja levyt kerran vaihdettu, molemmat yli 200 tkm ajettuna. Siinä kaikki, todella hankalaa.
”Eikä tarvitse sen polttimon vaihdon takia purkaa koko keulaa.”
Mikä on polttimo ja miksi niitä pitää vaihtaa?
”Minäpä ajelen paskoilla niin kauan kuin niitä vielä rahalla saa.”
Minä ajan nykyisellä niin kauan kuin se kohtuukustannuksilla pysyy luotettavana. Vaihtotarvetta ei ole onneksi näköpiirissä.
”sertifikaatin rikkomisesta ei joudu käräjille, enkä oikein edes tiedä, millä tavalla rangaistaan, jos on liittynyt tiettyyn sertifikaattiin, mutta ei noudata sen vaatimuksia, tuskin noiden vaatimusten noudattamista mikään taho edes valvoo?”
En tiedä, miten fsc toimii. Yleensä sertifiointi auditoidaan määräajoin. Siinä tarkastetaan, toimitaanko sertin mukaan. Mutta huom. Tämä ei tarkoita virheetöntä toimintaa, vaan järjestelmän mukaista toimintaa. Virheitä saa tehdä, kunhan ne tunnisteyaan ja käsitellään oikein. Käytännössä dokumentoidaan ja esitetään, miten virhe korjataan ja miten toimitaan jatkossa, ettei virhe toistu. Näin ainakin omissa töissä, jossa dnv auditoi ISO 9001 ja 14001 sertejä.
Jos toiminta ei ole sertin mukaista, auditoinnissa tehdään havaintoja tai poikkeamia, joiden vakavuus tietysti vaihtelee. Poikkeamiin pitää esittää korjaavat toimenpiteet. Törkeissä tapauksissa voi menettää sertin.
Tällä ei siis ole mitään tekemistä lain kanssa. Serifikaatti on kahden osapuolen välinen sopimus.
Minä en tiedä, onko nuo hakkuut ok vai ei. Mutta taas asetelmana on se, että toiset yrittää tehdä ja toiset estää tekemisen. Jos tekevän osapuolen toiminta halvaantuu, tappiota kertyy heti. Estäjälle estämisen epäonnistuminen ei aiheuta vahinkoa. Estäjälle kaikki estetty toiminta on plussaa, mutta konkurssia ei tule, vaikka mitään ei saisi estettyä.
Asetelma on sairas.
Anneli: ”Raaka-ainetta riittää muualla maailmassa vaikka meillä tuotetaan vähemmän.”
Maailmassa käytetään kestämätön määrä uusiutumatonta. Tarve korvata sitä on niin suuri, ettei maailmasta sellaista tuotantomäärää löydy. Lisäksi velkaantuvaa Suomea ei auta se, että venäläiset ja muut Brics-valtiot tuottavat uusiutuvaa raaka-ainetta, kun me ei niin voida tehdä.
Toki peurojen vähentyminen varmasti lisää susivahinkoja. Milloin ravinnon eli peurojen määrä vähenee niin paljon että se vähentää susikantaa, se onkin eri asia. Onhan täällä kauriita, hirviä, kettuja, supikoiria ja rusakoita yllin kyllin susille tarjolla, ei kanta hetkessä ala nälkiintyä. Ja tulossa on mm. saksanhirvi, jonka kanta saa lisääntyä melkoisesti ennen kuin sitä saa alkaa metsästää. Ja kun SLL esitti saksanhirvien kannan vahvistamista, kuka tietää vaikka yhtä erikoisia tapahtumaketjuja kuin suurpetojen osalta (esim. Turun ahmafarssi) alkaisi täällä ilmetä.
Kuusipeuratkin oletettavasti lisääntyvät muutamien sankareiden suosiollisella avustuksella. Kuuluuko sakaali ja villisika suden ruokavalioon, sitä en tiedä.
Todennäköisesti Hermanssonin agendalla on hillitä valkohäntäpeurakantojen leikkausta. Metsästäjien parissa alkaa olla huolta mukavan riistalajin puolesta (joo, toki suureen joukkoon mahtuu muitakin mielipiteitä). Suden metsästys puolestaan on tavoitteena ja koska suuri yleisö haluaa leikata peurakantaa, nyt on keksitty hyvä tarina palvelemaan tätä tavoitetta.
Kallen ja Kahlsclagin jutut ei kaipaa tuon enempää huomiota.
”Tosin voisiko aukealla paikalla kasvavan kuusen pystykarsinta voimistaa pituuskasvua? Ilman karsintaa tulee ranteen paksuisia alaoksia.”
En usko sen voimistavan pituuskasvua. Elävien oksien karsinta vie yhteyttävää pinta-alaa, mikä tuskin kasvua parantaa. Runkomuotoon karsinta vaikuttaa, koska ylöspäin mentäessä rungon poikkileikkaus pienenee aina oksien kohdalla niiden paksuuden verran. Luultavasti rungon paksuuskasvu on suht tasaista oksattomalla osuudella.
Tiheässä kasvaneista puista voisi niiden hoikkuuden takia luulla puiden pituuskasvun olevan hyvä ja siitä ehkä syntyy ajatus pituuskasvun parantamisesta pystykarsinnalla. Todellisuudessa ahtaasti kasvaneet ovat ainoastaan hoikkia, ei pitkiä.
”Jos autossa on maavaraa reilusti ja neliveto niin hyvin harvoin tulee vastaan tilanne jossa tarvitaan manuaalivaihde? Sen 99,9 prosenttia ajasta hämmentää sitten aivan turhaan vaihteita.”
Varmaan näin. Tai sitten olla oikeasti jumissa.
Harmi, että hyviä automaatteja on markkinoilla vähän. Kaksoiskytkimet hajoaa, momentinmuuntimet vie bensaa. Onkohan Toyotan cvt ainoa hyvä. Qashqain automaatti lienee markkinoiden heikoin, ellei sitten Fordin powershit… anteeksi powershift ole vielä huonompi.
”Olen minäkin autoja katellut 90 luvun toijotan maasturia. Mutta se ku tyhjällä lompsalla hieroo niskaa niin menee ohi. Hinnoissaan ovat kunnon vanhat autot.”
90-luvulla kauhisteltiin, kun autoihin tuli elektroniikkaa. Hajoaa, eikä voi itse korjata. Toista se oli 70-80-luvuilla, öljynvaihtovälikin 5-10 tkm. Siinä on tekemisen meininkiä, kun saa vaihtaa öljyt joka toinen kuukausi.
Ihan hyvin tuntuu nykyisetkin kestävän, vaikka huolto tehdään kerran vuoteen. Toki jos uuden Nissanin ostat, voi tulla ikävä 80-lukua.
