Käyttäjän hemputtaja kirjoittamat vastaukset
-
Sitolkka puhuu asiaa. Olisi viisasta palata peruasioihin eli hiilidioksidi on elämälle välttämätön kaasu. Taitaa olla lisäksi niin, että sen vahingollisuudesta on enimmäkseen huhuja eikä pitävää tietoa.
Greta kyllä kuulemma näkee hiilidioksidin, mutta antaa lapsen nähdä.
Lainaus A.Jalkanen: ”Mielestäni vääryys että Metla sulautettiin Lukeen ennen kuin se ehti täyttää sata vuotta.”
Hilkulla piti juu. Taisi olla v. 1917 kun perustamispäätös tehtiin.
Kiinnostaahan se historia. Jatkoksi suosittelen teoksia.
Tapani Tasanen. Läksi puut ylenemähän. Metsien hoidon historia Suomessa keskiajalta metsäteollisuuden läpimurtoon 1870 -luvulla. Metsäntutkimuslaitoksen (= historian aaltoihin uponnut tutkimuslaitos) tiedonantoja 920.
Esko Pakkanen. Matti Leikola. Kolme teosta (paksuja):Puut perille ja käyttöön. Tervaa, lautaa ja paperia. Metsää, puuta ja kovaa työtä.
Avaavat näkökulman Suoman historiaan metsän kautta. Puuttuvat kyllä perinteiset ”sankarit” malliin ”Höykkäätte tuolle mäelle. Henkiin jääneet tuovat saaliskonjakin upseerikerholle. Lähtisin mukaan, mutta kerholla on valitettavasti tärkeä kokous, johon on pakko osallistua”
Satuin lukaisemaan Tieteen Kuvalehdestä jonkinlaisen kuvauksen tuosta Scientistin mainitsemasta (luulisin) Nasan tutkimuksesta.
Sen mukaan viherala (pellot ja metsät) on viimeisen 20 vuoden aikana lisääntynyt n. 5 %:a. Pinta-alana vastaa Amazonasin aluetta.
Parhaiten viherrystä ovat lisänneet Kiina ja Intia. Kiinassa taisi taannoin jopa rampata suomalaisia metsäasiantuntijoita hommaa auttelemassa tai sitten muuten kuikuilemassa.
Ja huom. viherrys on siis paljolti toiminnan seuraus ei pelkästään hiilidioksidin ansiota. Asialla ovat metsäläiset ja viljelijät – eivät cityvihreät huuharit.
En myöskään ymmärrä homman juonta, ellei kysy ole avustusten hausta.
Eivät ainakaan vihreät haistelukoiraa tarvitse. Haistavat Helsingistä Utsjoen luonnon monimoisuuden. Jos kysyt, nostavat nenän pystyyn ja kertovat että pahasti on siellä monimuotoisuus uhattuna.
LainausTimpalta: ”Huonosti ovat tutkineet. Selvää on, 30 vuoden kuluttua uudistamisesta mustikkaa on vähän. Silloinhan metsä on tiheimmillään.”
Tiedä tuota miten tutkittu, mutta noinhan se on. Täytyy kyllä myös pitää erillään mustikan marja ja sen varpu. Varjoisessakin metsässä on usein peittävä mustikkavarvusto, mutta ei marjoja.
Jatkuvan kasvatuksen metsiköissä taas mustikka ei marjo juuri koskaan (ei ole tutkittu, mutta ei juuri jk:takaan). Kaikkihan tietävät (heh, heh), että jatkuvan kasvatuksen metsikössä on tiheänä turkkina taimia ja kaikenikäistä puuta. Miten siellä täysvarjossa mustikka jaksaisi marjoja tehdä.
Vahvistan Timpan kertoman. On tullut kerättyä useita ämpärillisiä mustikkaa nimenomaan hakkuaukoilta. Viimeksi laikutetulta. Sitä ennen useampana vuonna aurausalueelta. Aurausalueelta oli erityisen mukavaa. Käveli vain auran jälkeä ja napsi mustikat ämpäriin.
Tiedä sitten marjooko mustikka hyvin hakkuuaukolla vain pohjoisessa. Tässä tapauksessa Koillismaalla. Epäilen myös, että muokkaus on parantanut satoa melkoisesti.
Emeritus roffamme on taas saanut läpi mielipidekirjoituksensa Helsingin Sanomissa. Kertoo, että avohakkuu ei lisää monimuotoisuutta. En viitsinyt pilata päivääni juttua lukemalla, jo otsikko ärsytti riittävästi.
Veikkaan tekstin hyvin asiantuntevan oloiseksi, vaikka valhetta onkin ja se tulee menemään pureksimatta läpi – joissain piireissä.
On myös taattua Helsingin Sanomien epävirallisen linjan mukaista tekstiä. Povessorihan on ollut Hesarin mielitiedemies vuosikymmeniä. Toistanpa taas vanhimman tiedossani olevan Hesarin uutisen. Siinä Lähteen (5.5.1985) rupsut on otsikoitu ”Metsä tuhoutuu, miten käy ihmisen”. Juttua pidettiin erheellisesti asiantuntijan lausuntona ja huomattiin jopa valtionvarainministeriössä.
Oho. Hymiö muuttui tilaamatta ihan hirmu kokoon. Ettei vain epäilyni osunut.
Lainaus A.Jalkanen: ”On tämä ihmeellistä. Kuin rikkinäinen puhelin -leikki. Ketju alkaa Eki Lähteestä ja päätyy kissanruokaan.
”Olen kuullut huhun, jonka mukaan kyseinen henkilö olisi maininnut omaavansa kaukoparantajan lahjan.
Lienee huumoria, mutta jos on tosi niin äkkiä hän muuttaa jatkuvan kasvatuksen moittimisen kissanruoka aiheeksi.