Käyttäjän hemputtaja kirjoittamat vastaukset
-
Oli hyvä kirjoitu välipalaksi, vaikka siinä ei tukkeja leikeltykään. Kaiken siinä kerrotun olen valmis allekirjoittamaan. Kuitenkin tuli ontelo olo koska luontoväen asennevammaista soopaa on tullut kuunneltua niin kauan.
Hyvä esimerkki on julkaisu ”Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja”. Opus osoittautui mielenkiintoiseksi näytteeksi siitä kuinka ns. luontoväki sotkee sinänsä asiallisen selvityksen asennevammaiseksi sopaksi. Jo nimikin piti vetää hälytysmerkiksi.
Mettämies kertoi tarinan tästä metsiemme suurmiehestä.
Muistanpa kanssa tapauksen, joka kertoo Lähteen ylivertaisista taidoista. Liekö tapahtunut tuon ”kääntymyksen” jälkeen.
Kauan sitten tapasin metsäläisen, joka kertoi kuinka professori määritti puun terveyden. Näytti myös. Avokämmen piti lähestää varovaisesti puun runkoa ja sillä konstilla voi terveyden kertoa.
Kokeilin ja kas perhanaa. Sopivalla etäisyydellä tuntui jotain, mutta terveydentilan määrittely olisi ilmeisesti vaatinut lisää pätevyyttä.
Olen tuota joskus tuuminut, että oliko rofessori tuossa hommassa vähän piruilu mielessään vai uskoiko tosiaan löytäneensä puun ”auran”. Hommassa kun on kyse lämpöisestä kännystä ja sopivalla etäisyydellä rungosta tuntuu pieni viri kun lämmin ilma alkaa virtaamaan nopeammin.
Rankkaa jatkuvaa kasvatusta se tosiaan oli sodan jälkeen Lapin metsissä.
Kun tie Utsjoelle asti valmistui tuli ajeltua (kyydissä) sitä suht. tuoreeltaan. Molemmin puolin tietä makaili oksillaan (karsimattomina) harmaita mäntyjen latvuksia. VAPO oli käynyt hakemassa liipit pois ja pinotavaramitta oksineen oli jätetty metsään.
Myöhemmin (-70 -luvulla) niistä kyllä keiteltiin sellua.
Jäi vielä kaivelemaan tuo Antonin lainaama Kanavan teksti/Lähde. Siinä oli käytetty suht. yleistä käsitettä ”puupelto”.
Puupeltohan on propagandatermi, jota käytetään vihjailuna metsänkäsittelyn kurjuudesta. Tavoite on luoda kielteisiä mielikuvia ja vihjata homman olevan ihan pyllystä.
Mitähän sitten ovat luontaisesti syntyneet yhden puulajin kuviot, joita riittää? Lapissa niiden koko voi olla kymmeniä hehtaareja. Miksi ne eivät ole tuhoutuneet, mutta metsänkäsittelyn tulos on sitten tuhoaltis.
Luulisi metsänhoitotieteen emeritus proffan tietävän paremmin mitä tulee puhuneeksi.
Anton oli lainannut Lähteen tekstiä. Muuta kohdat hän jo käsitteli, mutta lause: ”…Kerralla on suosittu vain yhtä havupuulajia: mäntyä tai kuusta. Sen seurauksena tuhoriskit ovat kasvaneet.” jäi osittain käsittelemättä.
Tuo väite on varsin yleinen erityisesti kultivoituneiden kaupunkivihreiden suusta, mutta kyllä siihen joku metsäläinenkin joskus retkahtaa.
Taannoin väitteen esitti Tiede -lehdessä joku WWF:n supertietäjä, mutta onneksi emeritus prof. Erkki Annila oli huomannut ja pisti vastineen, joka myös julkaistiin.
Aika vakuuttavasti ja esimerkein hän osoitti, että väite ns. puupellon suuremmasta tuhoherkkydestä on todistamaton mielipide. Tosin hän ei ottanut huomioon Antonin hirvikarjaa.
Valitan, että en enää löytänyt kyseistä Tiede -lehteä. Jos löydän pistän tiedoksi vähintään numeron.
Jatkanpa vielä.
V. 1985 herra professori oli jo viisastunut ja ryhtyi tuhon profeetaksi. Esim. Helsingin Sanomat 5.5.1985. Prof Erkki Lähde: Metsä tuhoutuu, miten käy ihmisen.
Kuten tiedämme tuhoutunut on metsä.
Pahasti on tosiaan mennyt pieleen kun 1970 -luvun metsien n. 1 500 milj. m3 on karsunut 2 500 milj. m3:ksi. Liekö osansa Lähteen muokkaustutkimuksilla.
Vuosikymmeniä sitten lopetin Suomen Kuvalehden tilauksen kun sen metsämielipiteet menivät ihan sekuliksi. Erityisen innokkaasti oli mukana ”Suurina Metsätuhon” vuosina. Näkyy linja jatkuvan.
YLE:n uutisvahdissa oli tänään tänään uutispätkä, jossa oli kerrankin kerrottu miten asia oikeasti makailee. Tunnustettiin, että päästöjen suurin syyllinen on ihmispaljous, joka jatkuvasti kasvaa. Lisäksi ruotsalaiset olivat tehneet laskelman, jonka tulos oli, että lapsen teko se vasta ympäristöä kuormittaakin.
Suomen metsistä tuossa ympyrässä on aika turha vaahdota. Unohdetaan nätisti myös miten metsä ovat turvonneet. Vuonna 1976 puuta piti löytymän Suomesta 1 500 milj. m3 ja satsi oli turvonnut n. 2 300 milj. m3:n vuoteen 2013 mennessä.
Noissa kahdessa luvussa pitäisi olla miettimistä hiilen nielijöille ja miksei myös jatkuvan kasvatuksen autuutta ylistäville ja metsänhoitomenetelmien moittijoille.
Hiukan häiritsee, että tiekuntaa pidetään jotenkin ulkopuolisena elimenä, mitä se ei ole. Tien osakkaathan sen pistävät pystyyn ja valitsevat toimihenkilöt eli se on osakkaiden yhteisten asioiden hoitaja ja lisäksi aikalailla vapaaehtoisen työn varassa.
Vaativaan sävyyn ”valmiiseen pöytään” tulo ei oikein tunnu kivalta hommalta.
Lainaus A.Jalkanen: ”Erikoisempiakin tapahtuu: YLE uutiset kertoo mökkikiinteistöstä jonka oikea omistaja ilmestyi vuosikymmenten jälkeen ja vaatii rakennusten siirtoa. Ilmeisesti välittäjää ei oltu käytetty kaupassa kun lainhuuto jäi tarkistamatta.”
Sattui simmuun sama juttu. Kurja tapaus. Saatan erehtyä – enkä viitsi tarkistaa – eli jäi käsitys, että edellinen ostaja ei ollut hakenut lainhuutoa, mutta kauppa oli kunnossa, mikä raastuvassa vahvistettiin.