Käyttäjän hemputtaja kirjoittamat vastaukset
-
Täällä on ansiokkaasti kerrottu kuinka paljon pitää olla lahoa metsässä, jotta monimuotoisuus säilyy. On myös arvioitu vanhojen aikojen lahopuu määriä ja runsaiksi päätetty.
Noita määriähän voi suunnitella miten vain. Ne eivät kuitenkaan kerro sitä onko lahopuu metsässä tarpeen vai ei.
Olenkin päättänyt omalta osalta, että koko lahopuusouvi perustuu mielipiteeseen. Sen ovat alkujaan kehittäneet jotkut risupartaiset luomuvillasukkahiipparit (lainaus: Aku Ankka). Näytöt lahon hyödyistä tai vahingoista puuttuvat täysin.
Väitän, että lahon suosijat pärjäävät ihan hyvin hakkuutähteiden ja karikekerroksen varassa eikä siinä massassa muutamalla maapuurungolla ole merkitystä.
Olen ollut huomaavinani, että täällä keskustellaan lahosta metsässä.
Mietinpä, että mistä on oikein kysymys tuossa lahossa. Ötököiden, mikrobien ja sienien kärsimykset tuntuvat olevan etulinjassa. Tirpatkin on mainittu.
Olen varma, että jos Pyynikin harjulla jätetään kaatunut puu paikoilleen se lahoaa pois, vaikka metsissä ei lahoa näytä olevan.
Tutkijat väittävät, että useita (satoja?) vuosimiljoonia sitten noita lahon hyödyntäjiä ei juuri ollut ja puita ja kasveja oli. Se mikä kuoli ei lahonnutkaan ja elävät kaverit tuottivat happea yli tarpeen. Arvelevat tutkijat, että lopulta kertynyt kuiva biomassa kärähti ja koko maapallo oli yhtä metsäpaloa.
Sittemmin tilanne on parantunut, mutta nämä lahon lisääjät taitavat muistaa miten kävi ja tahtovat lisää lahoa. Eivät huomaa millään lahon määrää riittäväksi eikä sitä, että toisen viherkirveen eli monimuotoisuuden kanssa hommalla on varsin vähän tekemistä.
Unohtavat senkin, että laho palauttaa ravinteet kiertoon, mihin hakkuutähteet riittävät oikein hyvin. Asiaa on jopa selvitetty eli hakkuutähteiden poisto hidastaa taimien kasvua.
Gla: ”Ellette pysty, esitän toisen kysymyksen: Miksi luotte ikiomassa päässänne kuvitelmia, jotka julistatte järjettömiksi ja sitten syytätte muita näistä ikiomista kuvitelmistanne?”
Mitäspäs tuohon sanoisi. Kuka kuvittelee ja mitä?
Gla: ”Lahopuusta riippuvaiset eliöt ovat sukupuuton partaalla.”
Tyypillistä lahosektion jargonia. Eivätpä ole tähän mennessä hävinneet. Jos loppuvat haetaan Siperiasta lisää ja tulee niitä tuosta suunnasta hakemattakin.
A.Jalkanen: ”suuri osa metsänomistajista ei vieläkään pidä monimuotoisuutta tärkeänä”.
Kyllä pitää. Vihreiden propaganda-monimuotoisuus on täysin eri asia kuin todellinen monimuotoisuus. Hommaa toukitaan koko ajan asian vierestä. Toistaiseksi metsätalous on lisännyt monimuotoisuutta ja maatalous vähentänyt. Mm. salaojituksen mukana vähenivät luhrikat ja ahomansikka melkoisesti. Maaseudun autioituminen on hiukan tilannetta korjaamassa kun vain muistaa olla tippumatta aution pihan vanhaan kaivoon.
Ehdotus/ reservuaari-indeksi: ”Voisit Hemputtaja aluksi lähteä kävelemään vaikkapa Hangosta Petsamoon ja otat kilsan välein kolmen aarin koealan. Saataisiin vähän tarpeellista mittakaavaa noihin havaintoihisi. Ja sitten vertaat lahopuumääriä aikaisempaan dataan jne.”
Mielenkiintoinen ehdotus vailla tarkoitusta. Miksi hemmetissä kävelisin koealoja tekemässä läpi Suomen ja vielä Venäjällekin.
Onhan noita lahomääriä jo selvitelty. Se on selvittämättä, että mitä helkutin hyötyä on lahon lisäämisestä.
Ja kyse ei ole pienistä lahottomista alueista. Perinteisesti hakkuujätteitä ja kuivaa maa- pystypuuta on kerätty polttopuuksi. Pääkaupunkiseudun virkistysmetsät, muut metsät ja pääkaupunkiseudun lähimetsät olisivat puutonta aroa, jos lahomeuhkaajien puheet olisivat totta. Sama pätee monen muunkin kaupungin lähimetsiin.
Tämä lahopäinen vänkäys tarpeettoman lahon tarpeellisuudesta jatkuu. On siinä järkeäkin. Päätösten ja toimien syntyminen perusteettomien mielipiteiden on vaarallista eikä pelkästään metsätaloudessa.
Kerroin jo, että – ihme kyllä – mm. Punkaharjun ja Pyynikin metsät voivat hyvin vaikka lahopuuta ei ole ja hakkuutähteetkin on kerätty pois vuosikymmenien ajan.
Lisäänpä vielä ihmeellisesti säilynyttä metsäalaa.
Pääkaupunkiseudun ja sen ympäristön metsät ovat myös säilyneet. Silti niistä on suurilta aloilta kerätty kaikki hakkuutähde polttopuuksi. Eräskin tuttu kertoi, että hallinnoimansa metsän hakkuujätteet piti palstoittaa kerääjille koska tuppasi tulla tappeluita. Otti jopa pientä maksua niistä. Espoossa tuttu omakotilainen oli sopinut kaupungin kanssa, että saa kerätä hakkuutähteet polttopuukseen ja keräsikin kasalle tien varteen. Hyvin onnistui homma, ei tarvinnut edes kuljettaa varastoon kun joku oli yöllä kasat varastanut.
Kyllä, olkoon Matti sitten myös kirottu, jos on sortunut lahohömppään. Muuten kyllä ihan laatuisan viisas, mutta iän mukana tulee kaikenlaisia oireita.
Pökkelöt nyt ei välttämättä tarkoita lahopuun, vaan tikkojen suosimista.
Kovasti lahosta vängätään. Kerroin tuolla edellä, että Punkaharju on kansallispuisto.
Heitin sekaan lahoon liittyvän huomautuksen, jota ei huomattu.
Punkaharjua on hoidettu ainakin 150 vuotta ja periaate on ollut, että komeata tukkipuuta pitää oleman. Ja onhan siellä, mutta ei näy lahoa – ei. Elleivät ole viimeaikoina viisaiden luonnonsuojelijoiden vaatimuksesta niitä sinne hankkineet.
Kysymys kuuluukin, että miten helkutissa harju on säilynyt puustoisena kun lahot on korjattua aina pois. On siellä tosin yksi nurkka joka on täysin ”villi”.
Sama koskee esim. Pyynikkiä ja muita vastaavia kaupunkien alueita.
Olkaatten kirottuja te laholla ilman perustetta ratsastavat ja huom. luulo ilman tietoa ei ole tietoa.
Gla: ”Joku Punkaharju tai Ruissalo halutaan museoida, kun on kasvamassa umpeen ja pitää raivata, mutta ne ei ole kansallispuistoja.”
Kylläpä taitaa ainakin Punkaharju olla virallisesti kansallispuisto. Sitä se ei tainnut olla n. 150 vuoteen. Oli vain vanha määräys, että sitä hoidetaan Aleksanteri ekan muistoksi ja toivomuksesta.
Se taisi muuttua kansallispuistoksi kun ympäristöministeriö huomasi, että sillä ei ollut siellä sananvaltaa. Homma hoiteli Metsäntutkimuslaitos ja tempulla harju siirtyi ympäristöministeriölle, jota Metsähallitus sitten siellä edustaa. Yksinkertaista ja luonnonsuojelullista – eiköstä.
Lahopuita, pökkelöitä ymv. siellä ei ollut kun viimeksi kävin eikä sitä ennenkään. Miten lie sitten säilynyt? Hakkuita ja muuta hoitoa siellä luultavasti tehdään nykyäänkin. Puuston pitää hiljakseen uudistua. Eräänlaista jatkuvaa kasvatusta luulen.
Tuolla edellä taitettiin vesuria Linkolasta. Omistan Esko Pakkasen ja Matti Leikolan kolmiosaisen teoksen Suomen metsähistoriasta. Sen eka osa on Metsää, puuta ja kovaa työtä. Sen nimiöaukeamalla on aloitukseksi kopio vanhasta vanhasta kauppaan liittyvästä metsäarviosta. Se on tehty 1890 luvulla Linkolan talosta Sulkavalla. Olen huvikseni mietiskellyt, että ovatko laittaneet sen näkyviin piruuksissaan.
Ovat muuten erittäin hyviä teoksia. Pelkästään kuvien katselussa kuluu aika mukavasti. En tiedä toista historiateosta, jossa tavallisten suomalaisten elämä olisi tullut esiin yhtä hyvin. Antaa myös mahtavan kulman meidän muuhunkin historiaan ja siitä kuinka perusteellisesti se nojaa metsään.
Mistä tämä ero johtuu?
Johtuisko epäluottamuksesta. Maatalouspuolen tutkijat eivät ole onnistuneet pöhlöilemään julkisuudessa yhtä hyvin kuin muutamat metsäalan tutkijat.
Kuuluisaa jatkuvan kasvatuksen rohveettaahan taidetaan vieläkin mainita aviiseissa ja on pitänyt paljon mainostilaisuuksia. Alkoi kunnolla jakaa tietoa jo 5.5.1985 Helsingin Sanomissa. Otsikko oli ”Metsä tuhoutuu, miten käy ihmisen”. Juttu herätti huomiota valtionvarainministeriössä asti.
Toinen esimerkki ja usein asiantuntijaksi valittu on eräs T:llä alkava, jonka tutkimusten tuloksen tietää jo otsikosta.
Vennamo sanoi aikanaan, että ”kyllä kansa tietää” ja oli oikeassa. Aikaa siihen menee, mutta lopulta falski huomataan falskiksi.