Käyttäjän husse kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä tiedossa on. Ja ne olisi ihanteelliset mallit ja tilanteet.
Mutta puunoston puolella on kyllä jätetty relaskoopit ja mittailut pois. Katellaan vaan että voihan tästä ottaa pois, perustellaan metsänomistajalle että kattelehan latvoja, koskettavat oksat toisiaan, pitäisi jo harventaa. Sitten toki koitetaan myös harvennusmetsä ostaa aukoksi, että saisi enemmän puuta. ”Pilalle jo mennyt, ei enää tokene latvukset, aukoksi joutaa”
Mopokuskit kyselee leimikoita ja tarvitsee katkeamattomasti työtä.
Hommaa on jo lyspsää metsänomistajalta muutenkin puuta, niin ei siinä enää jouda odottelemaan milloin metsikön ppa osuu käyrille.
Jos noudatettaisiin pelkästään noita metsänhoitosuositusten runkolukukäyriä, että odotellaan harvennus vasta kun 30ppa, ei nykyiset hakkuumäärät olisi mahdollisia. Puuta pitää hankkia sen verran paljon vuoteen, per ostomies ja per yhtiö.
Tyypillinen tilanne on, että leimikko koitetaan raapia metsätilalle, jossa ei varmasti suositusten mukaan olisi tarvetta hakkuille vuosikausiin
Etenkin Pohjois-Suomessa on harvassa kohteet, joissa ppa on ennen ja jälkeen harvennuksen millään käyrillä. Männyistä tulee sellasia tumppimäntyjä pituudeltaan, kun pituuskasvu hipuu liian aikaisessa vaiheessa koska harvennettu ympäriltä liian paljon liian aikaiseen.
Kemera-tuethan menevät suo- ja tiehankkeissa toimijalle, ei metsänomistajalle. Eli Otso on saanut Metsäkeskukselta hankkeiden suunnittelutuet itselleen. Näin on tapana hakea hyväksytyn rahoituksen jälkeen heti suunnittelun osuus, jotta hanke pyörisi. Pitkäkestoisissa suo- ja tiehankkeissa se ei toimi, että asiakas laskutettaisiin vasta työn valmistumisen jälkeen. Rahaa pitää saada pitkin urakan edistymistä.
Puunostajan näkökulmasta kilpailutukset on pahin katteen syöjä. Puuta kyllä löytyy ilman myhistyksiä ja kuutiota.
Nykyään pitää ajatella, millä hintaa meidän kannattaa ostaa tuo leimikko. Huonoin asiakassegmentti on hinnan perässä juoksijat ja kilpailuttajat. Se että korjuu hakkaa kuukauden leimikolla, joka on ostettu kilpailutuksesta katteet kuivilla hinnoilla, menee persiilleen kaikki. Tavoitteena on että korjuuketju olisi vain tuottavissa kohteissa.
Kuutio on itsessään liikeidea ja voittoa tavoitteleva. Eivät hekään talkoilla ja pyyteettömästi aja metsänomistajan etua.
Mielenkiintoinen tapaus ja video
Sellaiset asiat omina huomioina:
Jos oli tiedossa taimikonhoitojen tekemättä jättäminen, niin olisiko kannattanut jättää istutattamatta kuusia, tai ainakin reippaasti vähemmän. Koivikon ja lepikon olisi saanut ilmaiseksi.
Oliko huomioinut tulevan raivaustarpeen ja sen kustannuksen? Nuo 20 000 lehtipuun kantoa hehtaarille lähtee vesomaan, niin aluetta on pakko raivata ennen tulevia hakkuita. Lisäksi lepokaudella kaadettuina, niin rankka vesominen on varmaa.
Tuonne sahatulle kuviolle tuli sen verran valoa ja tilaa, niin kuusikon ”sulkeutuminen” ja vesomisen loppuminen ei ole näköpiirissä. Sahatuista kannoista nousevat vesat ottavat jopa kiinni osan kuusista ja piiskaavat latvoja uudelleen jo viiden vuoden kuluttua. Alisteisesta asemasta vapautetut kuuset eivät kaikki lähde samantien hurjaan kasvuun.
Vai kantomyrkyillä estää vesomisen ja tekee nyt keväällä sen? Senkin levittäminen vie aikaa ja maksaa.
Pitäisi paikan päällä nähdä, kuinka paljon on tukkiaihioita jäljellä kuusissa. Työlukuna kuusikossa hehtaarille pystyy kasvattamaan 1000 tukkirunkoa, joista päätehakkuussa on jäljellä 500 parhainta ja järeimmät. Nyt tuolta jos löytyy se 500 ehjää ja tulevan tyvitukin kuusta, mikä olisi hyvä tilanne tuolla, kun koivut alistaneet kuusia 15 vuotta. Voi laskea aiheutuneen tappion.
Lisäys vielä…..Lisäksi ajallaan hoidettu kuusentaimikko 1600-1800 r/ha, itseasiassa jo ensiharvennuksessa tulee tukkia 15+cm ja tietysti pikkutukkia alle 15cm, riippuen mitoista. Eli hoidetussa ja ehjässä kuusikossa voi tukkipuiksi saada kasvatettua paljon enemmän kuin 1000r
Hankintahakkuulla tukin teko ei ole ihan niin yksinkertaista. Vaikka olisi osaava ja laskutaitoinen M-sahahenkilö, niin tarkka katkonta valuu hukkaan, kun tehdasmittauksessa raakkiprosentti suuri. Sen laiskan motokuskin lopputulos on parempi, kun raakki pienempi.
Dimensioita on niin paljon, että nykyään vain moton tietokone pysyy mukana. Jos ottaa tukin millilleen latvan vaikkapa 15senttiin, niin tod. näk. se on raakki tehtaalla. Voi olla että 43dm tukin voi tehdä 15cm latvaan, mutta 41dm sallittu latva on 20cm, 40dm taas 15cm latva, mutta tyvi enintään 25cm jne. mittojen viidakkoa.
Tehdasmittaus ei ole hankintahakkaajan puolella.
Hankintahakattuja kuitujakaan ei mielellään osteta, on monenlaista laatua siellä; latvat alle 6cm, seassa on liian pitkää 6m rankaa ja lyhyttä 2,7m. Lisäksi tehtaalla laatuvaatimukset on sellaiset, että haaraista, lahoa yms. ei sinne kaivata, tehtaalle menevän sellupuun pitää olla priimaa. Pakkausmateriaaleja, etikettejä, hienopaperia yms. kun tehdään sellusta, niin nuo haarapuiden mukana menevät kuoret ja lahot näkyvät sellussa. Sen vuoksi toimitusasiakkaiden hakkuuketjut on koulutettu tekemään standardien mukaista tavaraa.
Tällaisia uutisointeja kun lukevat metsätöistä tietämättömät kaupunkilaiset tai aatteelleen pönkitystä hakevat viheraatteelliset, niin sanoma uppoaa kuin kuuma veitsi voihin.
(Itse määrittelen itseni vihreäksi ja luonnonsuojelijaksi, mutta minun aatteeni luonnonsuojelusta on erilainen kuin ”vihreillä”. Mielenkiintoinen havainto miten eri tavoin voi käsittää luonnon puolesta ajattelun.)
Hevosmetsuri aiheeseen:
-Vanhoina aikoina metsätyöt hevosen kanssa tehtiin talvella, loka-maaliskuun välisenä aikana. Absurdia siis nähdä kesäaikaan puunkorjuussa tämä tilanne.
-Hakeeko tällä metsäkoneita vastustavat aatteellen pönkitystä, jotta korjuuvauriot olisi vähäisemmät ja talvileimikon voisi hakata kesällä hevosen avulla?
-Talvikorjuukelpoisuus on talvikorjuukelpoinen myös hevosella. Minun hienojakoiseen lehtomaiseen kuusikkoon ei hevoset tule kesällä. Talvella sitten on täysin sama onko siellä hevonen vai Ponsse. Puunajosta väärällä paikalla väärään aikaan ne vauriot tulee.
-Rämeen jossa on mäntyä, voisi minun puolesta mennä hevosen kanssa savotoimaan. Männyt kestää korjuuvaurioita puunajosta. Rämeelle jos onnistuu mennä hevosen kanssa ja sitä ei lueta eläinrääkkäykseksi.
-”Valttina on siisti työnjälki” Metsurin vai hevosen ansiosta? Jos joku vetää yhtäläisyysmerkit siistiin työnjälkeen ja hevoseen, vaadin perusteluita. Jos hakkuu tehdään talvella, niin onko väliä ajaako puuta hevonen vai metsätraktori? Metsätraktori ajaa puut vain nopeammin tienvarteen.
-Olisi ollut kirsikkana artikkelille, jos olisi vielä mainittu että, metsänomistajat odottaisi samaa puunhintaa hevosella ajetulle leimikolle. 15€ kuidusta pitää saada…..
Jo on metsoja paljon, kun taimikot tuhoavat kuin Egyptin heinäsirkkaparvet konsanaan! Taivas mustanaan metsoja pitäisi olla siellä.
Eiköhän tässä ole muut otukset asialla kuin metso.
Täysin metsänomistajan oma syy. Ahneena on valinnut toimijan joka tarjonnut korkeimman yksikköhinnan. Ehkäpä joku toinen olisi pienemmällä yksikköhinnalla katkonut paremmin, puukaupan tilipussi olisi ollut samaa tasoa tai parempi, lisäksi korjuujälki olisi voinut olla toisella toimijalla parempi.
Kilpailutuksessa monesti mitataan vain kuka maksaa korkeimman yksikköhinnan ja valitaan se. Mutta mikä mittari on kilpailutuksessa korjuun laadulle? Kun maksetaan isosti, pitää tinkiä suunnittelun ja korjuun laadusta.
Puunoston näkökulmasta muutaman hehtaarin harvennukset ongelmallisia, sama työmäärä menee niiden veivailuun kuin ison leimikon. Alle 250m3 leimikot, niin ei noihin ostajien kannata lähteä ellei saa kunnon katteella hommaa. Lisäksi jos metsänomistaja alkaa sanella ehtojaan ja jos valittaa puun hinnasta, niin kyllä noista kieltäydytään. Ei puunostajatkaan hauku metsänomistajan metsiä huonoksi. Se puunhinta on myös työn hinta, metsänomistaja saisi olla kiitollinen että vielä on kysyntää puulle, se ei ole itsestäänselvyys.
Lisäksi jos joku metsästää itse kuviteltujaan hintahuippuja ja siirtää hakkuunsa jonnekin tulevaisuuteen, se kyllä muistetaan ja ne metsänomistajat ovat boikotissa puunostajilla. Ei sitä tinkaajien kanssa kannata vetkuilla, tulee vain rupia persiiseen jos heihin käyttää aikaa. Hyvä tai huono puunhinta on metsänomistajan omassa päässään muodostama käsitys. Eli mikä on määritelmä hyvälle ja huonolle.
Pienet leimikot, ne toki mielellään tehdään ja palvelu järjestetään, jos yhteisymmärrys löytyy. Mutta metsänomistajan tulisi ymmärtää jos asettaa vaatimuksia, niin missä hän itse tulisi vastaan.