Metsälaki on täysi vitsi.

Tuossa on kaksi vahvaa sanaa, jotka tuovat vahvoja mielikuvia voimasta ja järjestyksestä, Metsä ja Laki. Näin kaupunkipiipertäjät tuudittautuvat uskomukseen järjestyksestä ja laista metsissä.

Tämä ”laki” on tehty yhdessä metsäteollisuuden ja etujärjestöjen sanelemana. Metsälaki suojelee käytännössä vain kohteet, mihin ei muutenkaan mentäisi tekemään yhtään mitään. Kalliot, kivikot, jyrkänteet, erilaiset puuttomat alueet yms. ovat suojeltuja. Käytännössä ajan ja rahan tuhlausta suojella joutomaita.

Mutta itse metsiä ei suojele mikään laki. Metsissä saa tehdä mitä vain, on vain ohjeelliset suositukset. Rikkomuksista ei tule seuraamuksia, on vaikea todeta mitään näyttöä mistään, sekavat tulkinnat eikä ennakkotapauksia, niin ketään ei voi tuomita, vaikka tärvelisi puron ja hakkaisi uhanalaisien lajien elinympäristön. Oikeuslaitos ei mahda metsäalalle mitään.

Käsittämätöntä on lain tulkinta luonnontilaisuudesta, luonnontilaisen kaltaisuudesta jne. Jos joku aivoton änkyrä on joskus pilannut kohteen luonnontilaisuutta, niin tulkinnan mukaan se ei olisi enää arvokas ja sitä saa pilata lisää! Maalaisjärjen mukaan se puro on edelleen siinä, tosin huonossa kunnossa ja sen säästämällä sen kunto paranee.

On vain hyvä, että Vihreät esittävät Metso-ohjelmaan lisärahoitusta. Kun mikään laki itse ei suojele vanhoja metsiä, tarvitaan rahaa pakkokeinojen sijaan.

Törmäsin tänään vanhaan, noin 170-vuotiaaseen pinta-alaltaan suureen kuusikkoon. Ollut luonnontilassa 100-vuotta, aikoinaan mm. harsittu männyt pois. Sen jälkeen kehittynyt ilman ihmisen vaikutusta. Olen liikkunut töiden vuoksi paljon metsissä, niin oli pitkän tauon jälkeen ihmeellistä huomata mitä kaikkea löytyy pitkään luonnontilassa olleesta metsästä! Oli elämys liikkua ja tutkia siellä. Luontoarvoja ja tärkeitä elinymäristöjä löytyi pitkä litania. Uhanalaisia lajeja, harvinaista runsaslahopuustoista luonnontilaista metsää. Mutta mikään laki ei suojele metsää. Tämäkin vanha metsä on leimikossa ja hakkuu tulossa. On metsänomistajan vapaaehtoinen päätös ehdottaa I-luokan Metso-kohteeksi.

Jos minulla vuosittain tulee koluttua läpi 5000ha metsiä, niin todellakin, tällaiset vanhat metsät ovat harvinaisuus. Monotonista ja hyvään kasvuun saatettua talousmetsää löytyy, näitä sitä on tullut tallattua. Suomessa on tehokkaasti saatu metsähehtaarit kasvukuntoon palvelemaan ”kolmea suurta”

Puukilta ja Jätkältä hyvin kirjoitetut sanat. Samaa mieltä täälläkin

Mietin vain, millainen ekokatastrofi aiheutuisi jos tarvittava puumäärä noukittaisiin jk:n poimintahakkuilla. Käsiteltävän metsäalan määrä olisi suuri myllerrys metsiin vrt nykytila

Metsäala on meidän ikioma katolinen kirkko. Koska meillä ei ole kirkon muodossa tuota konservatiivista ja vanhoillista laitosta, jolla on voimaa ja valtaa, niin meilläpä on metsäteollisuus ja metsäalan vanhat jäärät!

Metsätalouden ja luonnonsuojelun välisessä vuoropuhelussa on aina toistunut sama kaava. Vanhoillisuus vs. uusi tieto. Historiaa on hyvä tuntea.

Syklin ensimmäisessä vaiheessa kaava noudattaa seuraavaa:

– Havaittu ympäristöongelma kiistetään

– Vahinkoja vähätellään

– Haukutaan vastapuoli piiperöiksi

– Kiistetään paskapuheena kaikki

Aika kuluu, pyörät pyörii ja karavaani kulkee. Seuraavassa vaiheessa luonnolle aiheutetut haitat ovat jo todennettavissa. Tiedetään mistä johtuu, missä syyt ja mitä pitäisi tehdä. Kaava kuitenkin mennyt aina näin;

– Kiistetään edelleen kaikki. Pelataan aikaa

– Metsäala muuttaa hitaasti toimintatapojaan

Nyt jälkeenpäin katsottuna näitä metsätalouden ja luontoväen taisteluja

Niin mm.

– nykyinen Urho Kekkosen kansallispuisto olisi hakattu aukoksi ilman kansalaisaktivismia

– Ruunaan retkeilyalue olisi aukkona

– Nuuksio oli tarkoitus hakata

Jälkeenpäin kuulostaa älyttömältä mitä meinannut tapahtua. Nykyään ei voisi puhuakaan vastaavista metsätalouden toimenpiteistä, mitä tehty aikoinaan. mm. seuraavista on väännetty ja vengattu, ennen kuin metsäala taipunut

– Metsä- ja soidenojituksen aikakausi

– Vesakkomyrkyt

– hakkuualojen pienentäminen, säästöpuut, maisemapuut, lahopuut

– käsittelemättömät, raivaamattomat alueet

– Maanmuokkauksen muutuminen ja vesiensuojelun huomioiminen

– Metsien muiden käyttömuotojen huomioiminen

– Metsälajiston huomioiminen

Huomioitavaa, että joka ikisessä näistä esimerkissä on käyty mainitsemani kaavan mukainen taistelu ja aikaa on kulunut, ennen kuin tavat muuttuvat

Kansalaisaktivismilla on merkitystä. Missä tilassa oltaisiin ilman näitä ”piiperöitä”?

Nuorempana metsäammattilaisena itseäni EDIT vanhemman sukupolven asenteet luonnonhoitoon- ja suojeluun liittyen.

Jospa nuorempi sukupolvi olisi fiksumpaa ja arvostaisi luontoakin, helpottaa kunhan saadaan eläkkeelle ja hautaan nämä vanhat jäärät.

Vanhoina vuosikymmeninä oli yltäkylläisyyden aikakausi, vanhaa metsää oli mitä lahmata ja käsitellä millä keinoin tahansa, pinta-alaa riitti.

Sama yltäkylläisyyden aika on vielä sademetsissä ja Venäjän metsissä. Jonnekin Venäjän havumetsäalueelle tehtävä 150ha:n aukko, johon ei mitään säästöpuita tai tekopökklöitä tehdä, ei vaikuta heikentävästi isossa kuvassa alueen monimuotoisuuteen. Ympärillä on vielä yltäkylläisesti koskematonta. Siellä pätee vielä nämä vähettelevät kommentit miten luonto kyllä kestää

Metsätaloutta kritisoivissa keskustelussa puolustavat kommentit on järjestään tasoa:

”Koska joku mökkiläinen näkee takapihan metsässä hyvin lintuja ja marjoja, niin silloinhan kaikki on valtakunnassa hyvin ja mitään ongelmia ei ole.”

ja

Biologien tutkimukset voidaan väitellä suohon toteamalla, että omalla metsälenkillä ainakin minä näin paljon lahopuuta!

Tuntuu surulliselta nämä keskustelut.

Aivan vääristä asioista kiistellään ja potkitaan metsäsektoria, minkä tilasta pitäisi Suomessa olla ylpeitä. On täysin väärää perustella ilmastollisilla asioilla metsätalouden rajoituksia.

Ymmärrän perusteluksi maiseman muutumisen ja siitä johtuvan mielen pahoituksen; NIMBY, ei avohakkuita minun lähimetsiin, muualla saa hakata. Tai jonkin muun, mutta ilmastonmuutoksen ja Suomen metsätalouden sotkeminen keskenään, tai edes samoissa yhteyksissä mainitseminen on väärin.

Lentomatkailua se pitäisi vähentää. Keinona turistimatkustuksen verottaminen. Puolet kalliimmat lentoliput, niin hiukan vähenee lentely. Bisnes/työmatkalentoihin ei tietenkään rajoituksia, yritystoiminnan kampittaminen ei olisi perusteltua.

Moni vihreästi ajatteleva ja avohakkuita kauhisteleva suhaa monesti vuodessa lentokoneella lomakohteisiin. Tunnen pahoinvointia ja surullisuutta tästä.