Ei tässä ole pointti takertua noihin perusteluihin jatkuvan kasvatuksen/peitteisen kasvatuksen/harsinnan/tai minkä tahansa muun vastaavan – eduista ja muista puolista.

Hyvän metsätilan hoidossa on terve jakauma eri kehitysluokkien metsikkökuvioita. Jatkuvaa kasvatusta, pienaukkohakkuita ja muuta toljailua ei tarvita, kun noudatetaan parhaiksi havaittuja menetelmiä kestävässä puuntuotannossa. Avohakkuu ja nopea uudistaminen jne. on kaikilla mittareilla oikein sopiva. Myös luonnolle.

Metsäluonnolle ja monimuotoisuudelle on myöskin kaikkein parasta, kun avohakkuita tehdään, mutta kestävästi.

Nämä asiat tietävät myös asioista perillä olevat ympäristöihmiset.

Valtion metsissä tuo kehitysluokkien jakauma on mennyt vituralleen.

Pointti onkin herättää keskustelua tuosta tilanteesta.

Valtion metsissä kestävä vuotuinen avohakkuiden määrä on aivan liian suuri. Pohjois-Suomen metsät, missä on valtion metsien pääpaino, kasvavat hitaammin kuin eteläisessä ja keskisessä Suomessa. Tehokkaat hakkuuketjut hakkaavat nopeammin kuin metsät kasvavat. Luontaisesti uudistettujen kuivahkojen kankaiden taimikot nousevat iäisyyden. Kasvatusmetsien varttuminen varttuneiksi metsiksi vie sekin pitkään. Tämä kasvun hitaus on kirous valtion mailla. Nyt ei olla missään eukalyptus-plantaaseilla, missä voisi pitää vastaavaa tahtia.

Eteläisessä Suomessa asiat olisi sentään paremmin, siellä kasvu on niin kovaa, että ihmisen jäljet paikkaantuvat nopeasti ja taimikot kasvavat humisten, raivaussahalla ei pysy perässä kun vesakkoa nousee.