Käyttäjän husse kirjoittamat vastaukset
-
Puurakentaminen on nykyään liimapuusta rakentamista.
Siinä sitten haistellaan ja hengitellään liimaa, kun talon seinissä on puun seassa puolet liimaa.
Onko lannoituksessa ja tavoittelussa lyhentää kiertoaikoja skenaario riskien realisoitumiseen. Tukista maksetaan edelleen se 60€, mutta sen pitää olla laadukasta tukkia. Lannoitetut ja oksaiset tukkipuun mitoissa olevat menevät kuituna.
Sellukartellin propagandan nielleet kasvattelevat biotalouden rattaisiin motteja.
Siinä sitten metsänomistaja on monttu auki, kun puunostaja ilmoittaa mittaustodistuksen: Ei tullut tukkia tästä leimikosta. Mo panostanut lannoitukseen ja uskonut lannoitefirman mainospuheeseen: ”kasvata arvokasta tukkia kuidun sijaan”
Turvemaiden lannoitukseen panostuksessa näen selvän riskin. Lannoitus toki parantaa kasvua merkittävästi.
Mutta ei kukaan halua ostaa rämelaadun tukkia, lylyä ja janhukaista, siihen päälle lannoituksen aikaansaama höttö. Kuidun hinta pitäisi olla paljon nykyistä korkeampi, jotta kuidun kasvatus lannoittamalla kannattaa. Todennäköisemmin puunhinnat tulevat alaspäin, kuin nousevat. Ei ole metsäteollisuuden etu jos puunhinnat nousevat.
Suometsät ovat myös järjestään talvikohteita, mikä näkyy heikommassa puunhinnassa ja kysynnässä leimikoihin.
Itse olen ymmärtänyt, että tämä jatkuvan kasvatuksen uusi nouseminen on oire metsänhoidon kustannuksien noususta ja puunhinnan junnaamisesta paikallaan.
Oire myös lyhytnäköisyydestä, kun ei harjoiteta sukupolvien yli ulottuvaa metsätaloutta, missä lapset ja lapsenlapset saavat tukkisadon metsänkierrossa.
Jatkuvassa harsinnassa siis tavoitellaan itselleen lyhytnäköisesti tuottoa, jättäen tulevaisuuteen kehityskelvottomiksi luettavat metsät. Menetelmä on kannattava 0-30 vuoden lyhyellä aikajaksolla, perustuen uudistamis-ja metsänhoitokustannuksista luistamiseen, sekä saamalla jotakin rahaa harsimalla tukkipuustoa. Eli jatkuva kasvatus on kannattavaa, kun sen oikein tulkitsee.
Itse olen hyvin kriittinen ja arvostelen metsätaloudesta jotakin tietävänä suomalaista metsätaloutta. Olen tavallaan kriittinen hyviä toimintamalleja ja hyvää järjestelmää kohtaan. Että paremmasta parempaa…Olen iloinen, että metsätalous on ottanut luonnonhoidon parempaan hoitoon 2000-luvulla.
Tunnustan, että voi veljet, jos puoletkaan maapalloa toimisi kuten Suomessa tehdään…
Suomalaista ammattitaitoa kun veisi Venäjälle ja Kanadaan. Nuori ja voimissaan oleva sukupolvi herätys, olisi tuottoisaa bisnestä osaaville ja jaksaville maapallon pelastamisen varjolla, vanhat ei enää jaksa…
Nyt on ollut käsillä ilmiö, metsärahastot ja sijoitusyhtiöt ostavat palstoja isolla hinnalla. Tehtyjen tila-arvioiden päälle laittavat mottipäisen summan ja siihen vielä lisää. Heillä on jokin oma laskenta metsän odotusarvolle. Tätä ovat metsätaloudesta ymmärtävät arvostelleet, rahastot yliarvioivat lähes kaiken mahdollisen. Älyttömimpänä jotkin rahastot uskovat jatkuvan kasvatuksen tuottoon. Nuo rahastojen 5-9% tuotot ovat liikaa, miten jatkuvalla kasvatuksella pääsee tuohon, tai jos edes harjoittaa sitä pienellä osalla palstaa. Mm. tällä palstalla on 200 sivua keskustelua jk:sta, miten asiat ovat.
Metsät eivät ole mikään kultakaivos, vaan pienen tuoton sijoituskohde.
Metsärahastot taitavat laskea, että sadan vuoden päästä sijoitus on maksanut itsensä takaisin. Osakemaailma menee aivan eri ulottuvuuksiin ymmärryksessä.
Jälki on rumaa ja surullista metsissä, kun asetetaan korkea tuottovaatimus. Siinä ei piiperellä, kaikki hakataan palstalta. Tässä on muuten paljastunut hauska ilmiö! Pk-seudun kaupunkilaiset vihreät luonnonsuojelijat sijoittavat näihin: Koska haluavat sijoittaa suomalaiseen luontoon ja metsään. Mielikuvat on hienoja ja kauniita, rahastojen esitteet ja korulauseet uppoavat näihin metsistä vieraantuneille. Voi veljet jos nämä tietäisivät miten metsätaloutta harjoitetaan, jos meinataan ottaa metsästä 5% tuottovaatimus.
Tavallisen metsäammattilaisen järjellä tuo rahastojen touhu ei kanna pitkälle. Olisi metsänomistamista järkevämpi vaihtoehto laittaa rahat noihin metsärahastoihin/osakkeisiin. Miettinyt pitkään pitäisikö lähteä noihin. Sen sijaan itse olen sijoittanut rahaa metsäteollisuuden osakkeisiin, uskon että on vakaa sijoitus.
Mutta olisko tässä uusi ja tuottoisa metsäalan työllisyysmahdollisuus. Eli ostaisi velkavivulla metsäpalstan, tuunaisi sen kasvukuntoon, lisäksi tiet ja ojat kuntoon. Sitten LKV-kiinteistövälittäjän kautta palsta tila-arviota puolet kovemmalla hinnalla rahastolle….
Ensi vaaleissa sdp:n kannatus 23-24%, vihreiden 17% uuden puheenjohtajan nostattamana ja vasemmiston 9%, eli yhteensä 50%….Sosialismi will rise again. Suosittelen myymään metsät pois
Tässä taas esimerkki, miten lainsuojaton liito-orava on.
– Tiedossa olevaa liituripaikkaa ei saa tuhota tahallaan. Mutta paikkaa joka ei ole tiedossa, saa tuhota tahallaan.
– Paikka joka on tiedossa, saa tuhota vahingossa tai huolimattomuuttaan, mutta ei tahallaan.
Sitten vahingon vähäisyyden, ja ennakkotapausten puutteen vuoksi syytteitä ei nosteta. Totta helvetissä vahinko on vähäinen, koska liiturialueet on rajattu pieniksi, eli vähäisiksi. Suojelun ”tarkentaminen” muuten tarkoittaa Metsähallituksen termeissä pienentämistä, jotta hakkuualuetta voitaisiin edes pari aaria levittää.
Jos rikossyyte nostetaan ja viedään käräjille, se kaatuu viimeistään siellä. Näiden teon vähäisyyksien, teon tahattomuuden, liituriesiintymän tiedossa olemisen arpomisen perusteella syyte kaatuu. Ja jos tuomio tulee, niin se on vähäinen, koska tekokin oli vähäinen. Lisäksi Metsähallitus ja muut isot vievät kyllä asiat hoviin, missä viimeistään nuijitaan liito-oravan tappioksi.
Liituriparka on byrokratian uhri, mielikuvasuojelua hienoin termein ja luokituksin.
Tässä ketjussa on taas kommentit luokkaa telaketju-maalaisliitto; Liito-oravia suojellaan liikaa ja kaikki muu kuin luonnon tuhoaminen on piipertämistä.
A. Jalkanen: sinunko mielestä liito-oravan suojelutasoa pitäisi heikentää?
Minun mielestä liito-oravan suojelun pitäisi nykyistä selvempi ja kovempi. Jos lähtee leikkiin ja hakkaamaan metsänsä, pitää tietää mitä siellä on. Tietämättömyyteen ei voisi vedota tyyliin ”liito-orava ei ollut tiedossa”
Minun mielestä tälläinen luontokappale on paljon arvokkaampi kuin yksittäinen metsäalalla työskentelevä piruparka.
Yleensäkin metsälain rikkomuksista pitäisi tulla seuraamuksia, mutta tuo ”laki” on täysi vitsi
Uutisointi pitäisi olla: ”Suomessa avohakataan metsiä niin paljon, etteivät edes ammattitaitoiset ja kovakuntoiset metsurit pysy kasvavan työmäärän perässä”
antinpoika: Kemeraa eivät saa yhtiöt. Yksityinen mo saa korotetut Kemera-tuet n. 400€/ha pienpuun korjuuseen, kun kasvatusmetsän käsittelee harsintahakkuulla. Jäävä puusto on läpimitaltaan pientä, varttunut kasvatusmetsä muuttuu nuoreksi kasvatusmetsäksi! Miten muuten touhu olisi kannattavaa? Jobbarien onneksi valtio rahoittaa tätä Kemeran muodossa.
Sitten myrsky kaataa jäljelle jääneet mutkaiset männyt ja hieskoivut, katsotaan vajaatuottoiseksi ja nostetaan vakuutusyhtiöltä rahat.
En minäkään arvostelemaan kenenkään toimintaa, kyllähän sitä valtiolta ja vakuutusyhtiöiltä voi ottaa saatavansa pois. Itse vain olisin harsinnan sijaan avohakkuun ja kunnollisen uudistamisen kannalla ja ilman kikkailuja. Arvostan sellaisia jotka laittavat uuden ja kunnollisen metsän aluilleen
Tosiaan tästä aiheesta on käyty mielipiteet ja kannat kattavasti läpi, ja jokainen on lukinnut oman mielipiteensä kiinni
Näkemykset ja mielipiteet on kullakin, ja voisi sanoa väittelyn olevan siitä, mikä on sopiva määrä avohakkuita.
Joidenkin mielestä on perusteltua hakata kaikki ja joillekin ei lainkaan. Tässä on käynyt nyt niin, että sekoitetaan se ”tolkku” suuri metsänomistajien massa pahantekijöihin. Syyllistetään tätä tolkkua väkeä maltillisista, järkevistä ja perustelluista avohakkuista. Näiden pahantekijöiden rankat avohakkuut on nostettu esille ja suurikin yleisö on huomannut ne. Nyt sitten heristellään sormea kaikille. Nämä kansalaisaloitteen tekijät ja allekirjoittajat syyllistävät koko metsänomistajien kirjon, kun sitä syyllistystä pitäisi suunnata vähän tarkemmin ja eri suuntaan, kuin yksityismetsänomistajiin.
Itse tykkään lukea ja arvostan sellaisten asiantuntijoiden kirjoituksia, jotka kertovat asiansa ilman omaa agendaa ja on ”nappuloita” eli asiantuntemusta ja kokemusta aiheesta. Mm. professori Matti Kärkkäinen, biologi Seppo Vuokko ovat kirjoittaneet hyvin tähän aiheeseen liittyen. Yhteistä näillekin on tuo sopivan avohakkuun määrän pitäminen perusteltuna.
Lisäksi metsänhoitaja Petri Keto-Tokoin kirjoitukset kirjassaan Suomalainen aarniometsä. Metsäasioissa voi vetää joko luonnonsuojelun puolelle tai metsätalouden puolelle, harva osaa taiteilla faktojen mukaan kuten Keto-Tokoi. Tällaissa keskusteluissa tarvittaisiin vastaavia asiantuntevia ja objektiivisia lausuntoja.
Avohakkuut sopivassa määrin ovat vain hyväksi luonnolle, minkä esim. Seppo Vuokko tuo esille. Tässä on huomattavaa, ettei Tuota Seppo Vuokon lausuntoa voi pitää perusteena suurille avohakkuille. Hän ylistää avohakkuiden hyvää vaikutusta luonnolle, kun toimitaan hyvän metsänhoidon suositusten mukaisesti, mistä on tutkimusta sadan vuoden ajalta. Tuskin hän on sitä mieltä tilanteessa, missä metsätilasta 90% on hakattu ja 10% taimikoita. Metsähallituksen metsätalouteen kuuluvilla palstoilla tilanne on tuo, mitä pitäisikin suitsia. Siellä on homma lähtenyt laukalle ja on unohdettu hyvän metsänhoidon suositukset. Päivittivät omat ohjeensakin vasta, kun eivät enää sopineet rajuun hakkuutahtiin. Tuollaisille hakkuukeskityksille on aivan helvetin väärin käyttää argumenttina ”lisää luonnon monimuotoisuutta tms.”
Eli itse pidän keskeisenä asiana tuota: ”mikä on sopiva määrä avohakkuita” Ehkä tässä vastaus on hyvät ja vanhat metsänhoidon suositukset. Ovat sekä luontoväen että metsäväen mieleen.