Käyttäjän husse kirjoittamat vastaukset
-
Verotuksen ja yksilönvapauksien säätelyssä ollaan veitsenterällä, milloin vielä yhteiskuntarauha säilyy, mutta voidaan kuristaa kansaa mahdollisimman paljon.
Sanonta että anarkia on yhdeksän aterian päässä. Eli kolmena päivänä ja kolme kertaa jää ateriat väliin, niin neljäntenä päivänä ei ole enää sääntöjä.
Itsenäisyyspäivän tunnelmissa ainakin itse mietin, mitä itsenäisyys merkitsee ja onko vielä työhalua ja maanpuolustustahtoa. Jos työtä verotetaan, omistamisen oikeutta rajoitetaan, yksilön itsemääräämisoikeutta rajoitetaan mm roketepasseilla, niin onko halua tehdä töitä yhteiskunnan eteen jota en koe enää omaksi.
Jos sota syttyisi, voisihan tässä jo ajatella aseeseen tarttumisen sijaan, että tulkoot vaan valtaamaan tämä maa, niin päästäisiin aloittamaan alusta
Mikä on kun ei saa kirjoittaa viestiä tänne, herjaa ”Kirjoittamasi viesti rikkoo keskustelualueen sääntöjä” ???? Ei löydy selvennystä mitä sääntöä rikkoo
Nykyään kun eletään 80-90 vuotiaaksi, on täysin kestämätöntä jos eläkettä nostetaan kolmasosa elämästä. Onko se oikeudenmukaistakaan. Vaikka on pitkä työura takana, kääntyy tilanne nettomaksajasta nettosaajaksi. Eli ei ole enää ansainnut niitä rahoja.
Ei tätä järjestelmää tehty tähän tarkoitukseen. Eläkkeiden oli alunperin tarkoitus antaa se muutama vuosi turvaa, kun työelämä loppui
Eläkeuudistus voisi olla myös sellainen, että eläkettä voisi nostaa korkeintaan kymmenen vuotta.
Myyjän kannalta heikko markkinatilanne
Ryhdyttävä kansallisiin talkoisiin
Ei kiitos ryhdytä talkoisiin. Yhtään veroeuroa en halua laitettavan näille metsänomistajille. Jokainen maksamani veroeuro on tienattu metsätöistä ja juuri tällaisten kortesalmien kuristamana joka penni on ollut tiukassa. Markkinatilanne on metsäkonekuskeille, metsureille ja yrittäjille aina heikko, kilpailutetaan hinnat henkihieveriin. Ja nyt vielä talkoisiin!
Eniten arvostan niitä jotka myyvät puuta oli markkinatilanne mikä tahansa, eikä hintoja kytäten. Tai metsurintöitä kilpailuttaen ottamalla halvimmalla.
Uudistamisvelvoitteen höllentäminen olisi oikein näihin myrskytapauksiin. Kyllä silti valtaosa haluaa pitää maapohjansa tuottavana, eikä jätä joutomaalle. Mutta jos menee 50ha nurin yhdessä illassa, niin kohtuus olisi uudistaa heti noista vaikkapa vain viidesosa.
Näitä myrskytuhoja on odotettavissa joka vuosi. Riskit kasvaa jos meinaa vanhaan malliin kasvatella uudistuskypsäksi metsänsä tasarakenteisena, raivaten aluspuuston jotta tuuli pääsee puhaltamaan. Koillismaalla harvennetaan metsät ppa 8-12 luokkiin, niin noissa Keski-Suomen mittapuulla vajaatuottoisen harvoissa metsissä myrskytuhot ei ole yllätys.
Tuo on aina huvittavaa, kun jotkut luulevat saavansa puunmyyntituloa muutamasta pihapuusta tai pienistä kuutiomääristä myrskytuhopuita. Tai puiden arvolla katettua työn kustannukset. Pihapuut ja myrskypuut ovat työläitä saada korjattua ja tienvarteen.
Puun kasvattaja ei taida älytä mistä työn hinta koostuu, saa palkkansa ilmeisesti verorahoista eli seinästä. Valtion, kuntien ja julkisella puolella olevat eivät vaan ymmärrä tuottavan työn päälle. Sinunlaisten tulot sitä koitetaan tehdä yrittämällä ja maksamalla itse luodusta työstä verot.
Kannattaako enää kasvattaa metsiä ns. uudistuskypsäksi, eli 04 kehitysluokkaan? Talvella lumituhot riskinä ja kesällä myrskyt.
Itä-Suomessa oli 2018 tammikuussa pahat lumituhot. Sen jälkeen jos ei joka kesä, niin joka toinen kesä sattuu se iso myrsky.
Alkaa varmaan yleistymään, että ensiharvennuksen jälkeen kasvatusta vielä 10-15 vuotta, metsä nurin ja uudestaan aloitus. Sellainen korkeintaan 50-vuoden kierrolla tuntuisi järkevältä. Lannoitus ensiharvennuksen jälkeen.
Riskit nousee kun puut järeytyy ja pituudet kasvaa. Miksi tavoite pitäisi olla tukin tuottaminen? Pitäisi muuttaa tuo nuottiin, tehokas puuntuottaminen. Ja on sitä tukkimittojen täyttävää ihan hyvin jo hoidetussa ja lannoitetussa 50-vuotiaassa metsikössä
Nythän puukaupan asetelma on käännetty ympäri, että metsänomistaja (eli puunmyyjä) onkin laskutettava. Ja puukaupan maailmassa nuotti puhua on, että metsänomistajat kyselee mikä on puunhinta.
Puukauppaa tehdään, ettei puunmyyjä tiedä mitä saa puistaan, mutta ostaja tietää tekevänsä hyvät kaupat. Näin etenkin, jos kauppatapa on korjuupalvelu, järeysperusteinen kauppa tai pystykauppa, jonka puukaupan tilityksen hoitaa metsäyhtiö.
Nykyään ei vain tunnu järkevältä myydä pystykaupalla uudistushakattavaa ja hyväpuustoista leimikkoa.
Jos metsänomistaja voisi laskuttaa, niin normaalisti laskuissa on 14 tai 30 päivää maksuaikaa. Nykyään puukaupoissa on maksuehdot heikommat, jopa 3kk mittauksesta puukaupan maksu.
Koska maksuliikenteen hoitaa puunostaja (metsäyhtiö tai saha), aiheuttaa maksuliikenteen kääntely päänvaivaa verotuksessa. Tilanne onkin, ettei monikaan metsänomistaja ymmärrä puukaupan verotusta. Toki tällä palstalla kaikki varmasti ymmärtävät (sarkasmia)
Jos tekisi itse laskun, kuten kuka tahansa muu yrittäjä. Onko Suomessa muuten missään muussa yritysmaailman tilanteessa tällaista, kuin metsänomistajilla, mikä on yritystoimintaa, ettei myyntilaskutus ole omissa käsissä?
Voisiko yksityiset metsänomistajat kääntää puukaupan, että laskuttaisivat itse puutavarayhtiötä hakatuista puista?
Eli yhtiö saisi hakata sovitun alueen ja sovitulla tavalla. Yhtiö ottaisi puut itselleen ja kuljettaisi ne tienvarresta pois. Yhtiö laittaisi moton mittalistan metsänomistajalle, joka laatisi LASKUN yhtiölle. Laskutus tapahtuisi pystyhinnalla.
Näin toimii mm. Metsähallitus, jos sähkölinjan, tielinjan yms tilanteen vuoksi päästää toisen toimijan omiin metsiin. Näin siis, jos on vipua sanella miten kauppaa tehdään
Noissa lyhyissä apumitoissa on sitten latva lpm korkeampi. 43dm latva lpm on 15cm, mutta alle alle neljän metrin apumitoilla 20cm ja enemmänkin.