Käyttäjän husse kirjoittamat vastaukset
-
Pitäisi vielä selventää tai ketjun aloittaja ei ole vielä ymmärtänyt mitä hakee?
Haluaako edullisen metsätien vai hyvän metsätien? Kuten autokaupoillakin, jos haluaa halpaa ja hyvää, niin pitää kaksi autoa ostaa.
Kevytrakenteisen metsätien saa edullisesti, se näyttää hyvältä muutaman vuoden. Nopeasti Suomen sää ja metsätien liikenne pistää tien huonoksi. Jo yhden syksyn hirvenmehtuut voi pilata tien. Näitä saa toki puomittaa, koska ei ole valtion tukirahoilla tehty.
Murskeesta säästämällä saa tehtyä edullisemman. Kemera-hankkeena jos tiekunta hakee halvinta tekijää, niin kilpailutuksissa tiehankkeen voittaja tinkii juuri murskeesta. Eihän sitä nyt omasta katteesta tingitä. Laitetaan mursketta vain ihan vähän, juuri sen verran alarajalle, että Kemera-ehdot täyttyvät. Normaalisti murskeesta ei tingitä, vaan laitetaan kunnolla.
Metsähallitus näkyy tekevän pohjoisessa omille teilleen siten, että laittavat helvetinmoisen määrän mursketta, niin tie kestää 40-vuotta. Maksaa kertalaakista enemmän, mutta ei tarvitse parsia ja tiet saa olla.
Kemera-tukeen tiealue tulee olla 14m. Jos tieoikeus on kapeampi, ei Kemera-ehdot hyväksy. Tulee työlästä lisäselvittelyä, kun uutta tieoikeutta ja tietoimistusta pitää hakea. Ihan tyypillinen väännön aihe, että joku osakas pelkää liian leveää tietä.
Kemera-hankkeet ovat hyviä, vaikkakin tuskastuttavan tarkkoja ja byrokraattisia. Mutta Kemera-hankkeella saa viranomaisvalvonnan, jämptisti kaikki kuntoon ja tulevaisuudessa turvan, jos tarvitsee kättä pidempää riitatilanteissa, niin Kemera-hankkeena tehdyn tien osalta ei jää aukkoja.
Sopimustiet osakkeiden kesken ovat sellaisia, etten itse lähtisi
Olin tässä näkemässä tilannetta, kun hakkuu tehtiin sertifioimattomalle tilalle, ei kuulunut PEFC:iin, FSC:hen eikä mihinkään. Hakkuun jälkeen pinoissa oli FSC-merkityt pinolaput. Kyseltiin puunostajalta hintalisää, että eikö se ole euro motti? Ja miten se puu muuttuu sertifioiduksi tienvarressa?
Kyseinen saha saa tavaraansa paremmin markkinoille ja ehkä parempaan hintaan. Joten he merkitsevät kaikki puunsa FSC-puuksi.
Tässä metsänomistaja ei saanut penniäkään lisää tuosta veivauksesta.
150% sijoitusaste tällä hetkellä, koska on velkaa ja nekin sijoitettuna. Metsää, asunto ja pörssiosakkeita.
Osakepoiminnassa jokainen osake on tarkastelussa viikoittain ja en ajattele osakepoimintaa ja samaan yhtiöön sijoittamista kovin pitkäjänteisenä. Tilanteet muuttuvat ja ei kannata juuttua kiinni. Nordean osakkeet oli juuri sellaisia, minulla oli sijoitussuunnitelma ja tarkoitus oli pitää ”pitkään”. Mutta nyt Nordeat lensi salkusta pihalle joulukuussa, kun tuli ilmoitus osinkojenmaksun peruuntumisesta/lykkäämisestä. Minulle osingot on tärkeitä. Allokoin ne pääomat jo muihin yhtiöihin. Juuri nyt on vaikeaa löytää hyviä kohteita ja en työnnä nyt rahaa osakemarkkinoille.
Sijoittamisesta kun puhutaan pitkäjänteisenä touhuna. Niin minun ajatusmaailmassa metsä on se pitkäjänteinen sijoituskohde. Kuten myös asunto. Mutta ei niinkään osakepoiminta.
Sillä jos pörssistä pitäisi valita yksi yhtiö, joka on pystyssä vielä 20 vuoden kuluttua, niin en uskaltaisi laittaa rahoja ja lyödä vetoa minkään puolesta. Osakkeet näen 1-10 vuoden sijoitushorisontissa.
ETF-indeksirahastoihin sijoittaminen on turvallisempaa ja sitä pitkäjänteistä sijoittamista, lisäksi ne ovat käytännössä kuluttomia. Pankkien vastaavissa indeksirahastoissa kuluja on.
ETF-indekseihin olen sijoittunut mm. Aasiaan (siellä on tulevaisuus), kehittyviin markkinoihin, USAn S&Pn500 indeksiin ja maailmaindeksiin
Suomen kasvava puumäärä tarvitsee lisäkapasiteettia. Ilman näitä tehdasinvestointeja saatettaisiin olla kymmenen vuoden kuluttua tilanteessa, jossa pienen kapasitettin sellutehtaisiin ei menisi puuta, kuin mikä olisi harvennustarpeet ja tarjonta. Puuta ostettaisiin vain parhaista leimikoista ja niistäkin 5-10€/motti kuidunhinnalla.
Tehdasinvestoinnit siis pysäyttää puun hinnan laskun.
Metsänomistajan keinot saada tuottoa omaisuudelleen on edelleen ja tulevaisuudessa hyvät. Hakkuiden tekemättä jättäminen hintoja kytätessä on omaan jalkaan ampumista
Metsänhoidon ja kasvatuksen osalta ne keinot on vanhat ja perinteiset. Pyörää ei ole keksitty uudelleen vieläkään. Ottaa vaikkapa Matti Kärkkäisen tai Juurikkalan kiteyteytyt opit ja menee niillä, niin kummasti alkaa saada tuottoa vs. vesasyntyisen hieskoivikon/lepikon kasvatus lehtomaisella kankaalla tai jatkuva kasvatus mäntykankailla.
Tulevaisuuden skenaario on, ettei sellutehtaat (biojalostamot) ole enää päätepysäkki puulle. Metsäteollisuuden ketjuun tulee sellutehtaan jälkeen kemianteollisuuden laitos, joka jatkojalostaa tuotetta. Eli vanhoillisen metsänomistajan mielestä ketjuun tulee ”välikäsi” lisää.
Huvittaa nämä jotka odottaa tehdashankkeita puunhinnan nousun toivossa. Miksi puunhinta nousisi?
Ennemmin näillä varmistetaan, että metsänomistajien puulle riittää kysyntää ja harvennusleimikoita ostetaan jatkossakin.
Lisäksi tehdashankkeen puolesta huvittaa, että on siinä savottaa lypsää puuta näiltä hinnan perässä harvennuksiaan tekeviltä metsänomistajilta.
Kemin uusittu tehdas tarvitsee 4,5miljoona mottia enemmän puuta, niin eiköhän tuostakin suuri osa tuoda Venäjältä, kuin että laskettaisiin yhtään sen varaan, että Suomen yksityismetsistä löytyisi tarpeeksi.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/artikkeli-1.1262583
Mielenkiintoisessa sävyssä Stora Enson Sami Honkanen kommentoi tukkien mittoja.
Näkökulmana ei ole metsänomistajan etu, vaan Sami Honkanen puhuu ”asiakkaiden edusta”. Metsänomistaja ei ole ilmeisesti asiakas, vaan nähdään raaka-aineen alkutuottajana.
Haluavat parantaa oman toiminnan ja sahojen tuloksentekoa. Tietysti markkinataloudessa tulosta ja kilpailukykyä tavoitellaan, mutta toiset toimijat lähtevät siitä, miten voisivat palvella metsänomistajaa. Tässä Stora Enson ajattelumallissa ei nähdä, että voisiko sitä tuloksentekoa parantaa omaa toimintaa viilaamalla, eikä alihankkijoiden sopimuksien heikennyksillä ja metsänomistajilta ostettavan raaka-aineen ehtojen heikennyksillä.
Saan kuvan tuosta Enson viestinnästä, että metsänomistaja on tässä kannolta tehtaalle klusterissa vain se pakollinen ja ikävä raaka-aineen varasto, josta vain otetaan puuta kun sitä tarvitaan.
Hoidettavia taimikoita ja nuoria metsiä riittää. Joten pitää valita kohteet mitkä ottaa.
Vuoden aikana pystyy tekemään tietyn määrän työpäiviä. Joten tärkein asia on ottaa vain kohteet jotka saa hyvällä hinnalla. Menee perseelleen jos buukkaat itsesi pariksi viikoksi sahamaan kohdetta liian halvalla, etkä saa katetta sillä. Kun vastaavasti olisit kohteessa, josta tienaat joka tunti ja joka päivä. Tuon oppii viimeistään kantapään kautta, mutta parempi jos ei tarviisi kokeilla.
Eli hinnoittelu! Ei ne, jotka tekee halvimmalla. Monesti tulee kyselyä, että teet varmaan niin kilpailukykyisellä (halvalla) hinnalla koska pärjäät noin hyvin? Sitten ihmettelevät kun sanoo, että ei ei, teen puolet kalliimmalla kuin muut. Ne pärjää joilla on kalleimmat hinnat, mutta hyvä työnjälki. Halvalla tekevät kituuttaa ja menee lopulta konkurssiin
Metsänomistaja saa kuitenkin kemerat, 160e tai 230e, niin tukien jälkeen metsänomistaja jos joutuu maksamaan muutaman satasen lisää, niin ei se ole paljoa. Millä tahansa laskukaavalla se on hyvä sijoitus metsänomistajalle ja tuottaa tulevaisuuteen.
Käytännössä aina taimikonhoito tulee olla vähintään 400e/ha. Yhtään halvemmalla ei tule tehdä.
Paremman kantohinnan odottelu muutaman vuoden ei päätehakkuissa vahingoita metsää mitenkään, jos on hajua hintojen vaihteluista. Pari vuotta sitten esim. mä-tukin hinta käväisi lähellä ”normaalia” ja sillä sai mo;kin n. 10-15 %;n lisän sopivalla leimikon kaupan teon ajankohdalla.
Ei tietenkään vahingoita metsää. Erityisesti mäntykankaat kestää ikää ja voi sitä odotella vaikka muutaman sukupolven.
Mutta jos haluaa tuottoa metsästä, niin myös päätehakkuissa paras keino on laittaa heti puut vaakatasoon ja uusi metsä aluille. ”En juuri nyt tarvitse rahaa, joutaa odotella” Enemmän rahaa olisi sitten kun sitä tarvitsee, jos hakkaisi nyt ja sijoittaisi. On myös hiukan vanhoillinen MHY-tapa ajatella noin, että sitten kun tarvitsee rahaa, niin vasta sitten hakkaa. Nuukasti elävät ei tarvitse ikinä rahaa ja onhan noita nähty, kun hautaan menee ison metsäomaisuuden kanssa.
Metsää voi käyttää ”pankkina” ettei tee hakkuita, mutta tälloin tuotto on vain metsän kasvun muodostama arvonnousu. Metsää voi myös käyttää tuottojen tavoitteluun, silloin tulee irroittaa sitä rahaa eteenpäin
Suomalaiselle metsänomistajalle tarjotaan todellista mahdollisuutta vaurastua omistamallaan metsällä ja saada tuottoa.
Ostaa hakkuutuloilla itselleen mieleisen metsäyhtiön pörssiosakkeita, jolloin hakkuutulot alkavat tuottaa sijoitettuna heti kumuloituvaa osinkovirtaa noin 5-7% vuodessa. Lisäksi se metsä kasvaa saman verran per vuosi.
Näin pääsee kannolta osalliseksi sinne ylemmäs metsäklusteriin ja osalliseksi metsäteollisuuden tuottoihin.
Hakkuun lykkäämisessä menettää nuo sijoitustuotot! Se lykkää myös tulevaisuudesta seuraavan hakkuun ajankohtaa.
Puunhinnassa se euron lussuttaminen kostautuu. Metsänomistaja joka tekee harvennuksen tänä vuonna ja ottaa kuitupuusta mitä annetaan, mutta sijoittaa rahat eteenpäin, tulee tienaamaan parhaiten.
Enemmän kuin perustapauksen vanha änkyrä metsänomistaja, joka lykkää hakkuita odotellessa puunhinnan nousua mielikuviensa tasolle. Sitten aikanaan pitää metsärahat nollakorkoisella ossuuspankin tilillä. Hakkuut lykkäytyneet, mutta tuolla päätöksellä lykkäytyi myös tulevaisuuden hakkuut ja tuotot.
Helposti asiat oikein tehtynä metsällä voi vaurastua. Eli oikein tulee hoidella metsänhoito, hakkuut ja jälkityöt (myös metsärahojen sijoittaminen) Edellyttää että todistettujen metsäoppien mukaisesti hoitaa ja hakkaa metsänsä. Ei mitään erikoisia hakkuukokeiluja, väärien puulajien kasvattamista, vääränlaista metsänhoitoa. Edellyttää itsepäisyydestä ja jääräpäisyydestä luopumista.
Alkutuottajan saama korvaus ei ole mitenkään, korjaan: tarpeeksi hyvin kytköksissä tuotteiden markkinahintoihin.
Esimerkkinän eihän missään yhtiöissä makseta perusduunin tekijöille, laitosmiehille ja siivoojille kuin pienet muruset. Työntekijöille, jotka ovat kuitenkin tärkeitä ja välttämättömiä palasia ison pörssiyhtiön kokonaisuudessa ja tuloksenteossa.
Ylempänä hierarkiassa jaetaan isommat siivut
Sehän olisi maailman päälaelleen kääntäminen, jos alkutuottajille jaettaisiin koko potti? Ei tule tapahtumaan.
Metsäklusterissa tuon ketjun alapää on kannolla. Metsäteollisuuden bisnes on voittoa tavoitteleva liike-idea kehittää puulle jalostettava tuote ja tehtaassa valmistaa massoittain. Saada toiminnalle tietty tulostavoite ja liikevoittoprosentti. Tuo asettaa raamit, mihin hintaan tehdas haluaa puuta portille.
Tuotannon ketju menee niin ja valuu alaspäin kannolle asti. Alkutuotannon toiminta on järjestettävä siten, että siihen poljettuun raamiin on työjeltävä.
Ei se bisnesidea ole syntynyt niin päin, että ensin metsänomistajat ovat pähkäilleet, jotta heidän metsien puille olisi keksittävä jokin tuote mitä voisi valmistaa puusta. Ja ensin laskevat paljolla he möisivät puunsa, jotta heidän laskelmien mukaan tuotto juuri heille olisi optimaalinen! Että 50e kuitu ja 100e tukki ottakaa puut ja koittakaa saada ne maailmalle jalostettuina tuotteina, vielä että homma kannattaisi siellä ylempänä.
Sitten pitäisi rakentaa toimiva ketju puunkorjuulle, kuljetuksille, tehtaat ja vienti maailmalle. Esim. puunkorjuussa tullaan jo ongelmaan, mistä löytyy toimivat koneet ja osaavat kuljettajat, hakkuita pitäisi olla keskeytymättömänä virtana, eikä silloin tällöin pikku nuokkosten tekoa tien varteen.
Nykyisen metsäklusterin tehokkuus on huippuun viritetty ainakin kannolta tehtaan portille. Paljoa kustannustehokkaammin ammattimainen puunkorjuu ei voi enää toimia.
Käänteli asiaa miten vain, niin tuolla perse edellä menolla tultaisiin samaan lopputulokseen: kokonaisuutena tuo ketju kustantaisi niin paljon, ettei puulle voi maksaa sitä hintaa kannolle sen enempää.