Käyttäjän husse kirjoittamat vastaukset
-
Sellutehtaan (biotuotetehtaan) portilla puulla olisi motti/litrahinta. Järeydellä ei mitään merkitystä.
Kannolla, puunkorjuu on tietysti isommille rungoille halpaa. 500 litraisten runkojen harvennus varmaankin työlukuna alle 10€ korjuukulut ja avohakkuu 5€. 80 litrasilla rungoilla paljon enemmän. Tuossa 400-500 litran kiepeillä on raja, jossa korjuukulut ei enää laske jos rungon koko nousee. Lisäarvoa isomman puun tuottamisesta ei ole, ellei laadukkaan tukki/sahapuun kasvatuksesta makseta.
Puunhinta metsänomistajalle olisi tehdashinta – korjuukulut
Kannattaisiko puuta jalostavien yhtiöiden antaa puun myyntiin liittyvät bonukset sittenkin osakkeina?
Jokin tuon suuntainen järjestely voisi tuoda metsänomistajalle paremmat tulot, kuin taistelu onko kuitupuu 10, 15 vai 20€.
Metsäalan pitäisi jollakin tapaa muuttua, tätähän kaikki pähkäilevät. Mutta metsäala on siitä erilainen, sillä on vaikea keksiä mitään uutta. Pyörää ei voi keksiä uudestaan, kaikki toimivat menetelmät on jo käytössä.
Jotakin muutoksia on lähitulevaisuudessa tulossa, ei mitään mullistuksia mutta jotakin kuitenkin. Yksi on ainakin maanomistajuuden hiljattainen siirtyminen rahastoille ja ulkomaille, kun suomalaiset myyvät palstojaan. Tämä mahdollistaa metsäjäteille (Enso, MG, UPM) raaka-aineen saatavuudelle isoja toimitussopimuksia (kuten Metsähallitus, ja esim. Tornator Ensolle), kun jokin yksi ulkomainen rahasto omistaa tuhansia hehtaareja metsää Suomessa. Puunhankinta järkevöityy yhtiöiden näkökulmasta, kun ei tarvitse lypsää MHY:n alaisilta yksityisomistajilta ja pieniltä palstoilta joka kuutiota.
Nämä metsäjätit alkavat muuttua, eivät enää tulevaisuudessa ole tukinsahaajia ja paperintuottajia. Sellu, pakkausmateriaalit, kartonki, pehmopaperit, hienopaperit (etiketit, tarrat, suodatinpaperit yms) ovat ne mikä kannattaa ja näkymät kauas tulevaisuuteen hyvät. Lisäoptio paremmasta jos selluntuotannon sivuvirrat lyö läpi, eli ”biotalous” puukuidut, öljyt, tärpätit, biopolttoaineet.
Koska lopputuote on sellua jollakin tapaa, niin metsäjättien näkökulmasta on sama työnnetäänkö sinne pannuun mitä puutavaraa. Muutos voisi olla, että puuta ostetaan ”kokonaisena puuna”, eli runkohinnoittelu jollakin tapaa.
Ei eroteltaisi kolmea eri tukkimittaa ja parruja, kuituja yms. Ei juoksenneltaisi valvomassa katkontaa ja ei olisi myhistysten vahtimista, mitä matriisia käytetty. Koko runko vain sellupannuun. Katkonta olisi kaikki viiteen metriin, läpimitasta riippumatta. Latva kuuteen tai seitsemään senttiin. Kun puu loppuu, viimeinen pölli apumittana lyhyempänä. Löytyisi varmasti kannattava hinta kaikille, joka olisi nykyistä puutavaralajihinnoittelua järkevämpi. Metsäyhtiöt laittaisivat mieluusti ”biopannuun” järeämpääkin puuta ja kannattavasti, kuin nykyinen ”kuitupuu” 7-15cm läpimitat.
Puun hinnoittelussa luovuttaisiin puutavaralajihinnoittelusta. Maksettaisiin motteina tai vaikkapa litrahinta puulle!
Metsäpäässä helpottuisi insinöörin työt, kun ei tarviisi enää tunnistaa kuusta ja mäntyä, koivun voisi sentään erottaa kun koivusellu otetaan erilleen.
Runkohinnoitteluun siirtyminen tosin ajaisi MHY:n toiminnan loppuun, kun ei olisi enää katkonnan vahtimista. Metsäkonevalmistaja Ponssen toiminta on perustunut puutavaralajimenetelmään, tarkkoihin mittalaitteisiin, niin uusi suunta Ponsselle olisi kehitellä tehokkuutta lisää ja kesä/kelirikkoaikaan puunkorjuuseen sopivia koneketjuja.
Jos puusta maksettaisiin litroina hinta, rungon koon mukaan. Sama litrahinta, oli runko 80 litrainen ensiharvennuspuu tai 500litrainen tukkipuu. Tämä kannustaisi metsänomistajia TUOTTAMAAN PUUTA ja ajatus muuttuisi nykyisestä ”tavoitellaan tukin kasvatusta ja järeytymistä, koska vain tukista maksetaan ja kuitupuu on vain metsänhoidollinen välttämättömyys.”
Metsähallitus on jo luopunut tuosta vanhasta ajattelusta, MH on nuorentanut metsiään ja lyhentänyt kiertoaikoja. Tavoite ei ole tuottaa tukkia, vaan puuta.
Kaikki kannattavuus ja ajatus olisi kasvattaa mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman paljon puuta. Tähän on jo keksitty toimivin menetelmä Suomessa, mutta toteutus tehostuisi. Taimikonhoidot tulisi tehtyä, koska olisi porkkana. Kemera-tukimaailma on koittanut koko historiansa ajan ratkaista miten suomalaiset hoitaisivat taimikot ajallaan. Markkinatalous hoitaisi, kun porkkana olisi saada nopeasti metsä kasvamaan ja ensimmäinen hakkuu palstalle. Lannoittamiseen tulisi intoa, kun lannoituksen avulla saadaan enemmän puuta ja nopeammin.
Sahoille löytyisi paikkansa ostaa puu runkohinnoilla korkeamman tukkiprosentin varttuneista metsistä.
Eihän tämä metsäteollisuuden kannattavuuden ongelma ole yllätys Suomessa. Metsäteollisuuteen on muodostunut vastakkainasettelujen tilanne, eri etujärjestöjen blokit.
Kannolla puuntuotannon päässä taistellaan omista eduista MHY/MTK:n puunhinnan kyttäämisellä ja vahtimisella.
Tehtaille pesiytynyt AY-liike romuttaa kilpailukyvyn, kun työntekijöiden ei ilmeisesti pitäisi tehdä töitä, etuisuuksia vain ja isolla palkalla lomailua. Irtisanomisia ei voi tehdä koska AY-liikkeen työehtosopimukset ja hesarissa otsikot jos työntekijä potkitaan ulos.
Ja kun metsäyhtiöt ovat markkinatalouden ehdoilla toimivia pörssiyhtiöitä, tehtävänä omistajilleen arvon luonti. Metsistä kun kulkisi puu tehtaille ilman myhistysten ja mtk:n politikointia. Metsänomistajat ja tehtaan työläiset ostaisivat osalla puunmyyntituloista/palkastaan metsäyhtiöiden osakkeita ja hyötyisivät oman metsän/työnsä tuotosta myös osakkeisiin sijoitusten kautta. Tasainen ja kasvava osinkovirta ylittää jo itsessään hitaan metsänkasvun tuottojen odottelun ja aikanaan myymällä osakkeita saa voittoa myös kurssinoususta.
Nyt lisähyötyä koitetaan saada taistelemalla paremmasta puunhinnasta ja paremmista työehdoista tehtailla. Musta pekka jää kaikkien käteen kun pörssiyhtiö viheltää pelin poikki ja lähtee muualle.
Puunkysyntä vähenee Pohjois-Suomessa. MetsäGroupin uudelle tehtaalle ohjautuu nyt puut
Entä jos sahan toimintaan tarvittavan määrä sahattavia tukkeja saadaan 40e harvennuksilta ja 50e päätehakkuilta? Metsänomistajien keskuudessa pienempi joukko ovat ne 80€:n tukinhinnan odottelijat. Niin pitkään kuin löytyy jostakin halpaa puuta, puunhinta ei nouse.
Lisäksi isoja hintoja maksetaan vain isoille leimikoille joihin korjuu onnistuu ilman räpöstelyä mihin vuoden aikaan vain. Tiet ja varastopaikat tulee olla kunnossa.
Sahojen kannalta ajateltuna, jos kerrankin markkina vetää ja saavat lopputuotteesta hyvän hinnan, miksi raaka-ainetta pitäisi ostaa kalliimmalla ja kusea kannattavuus siihen? Heikomman suhdanteen koittaessa ja lopputuotteen hinnan laskiessa kannattavuus menee, kun puuta ostetaan sahalle liian kalliilla. Ennemmin teollisuudella on tässä suhdanteessa paikka tehdä tulosta, kuin metsänomistajilla (raaka-aineen tuottajilla)
Kuitupuu tulee kalliiksi jos meinaat ostaa yhtiöiltä tai yrittäjiltä. Sinun pitäisi maksaa enemmän, kuin mitä saavat sen kuitupuupinon kuljettamisesta sellutehtaalle. Lisäksi ALV tulee päälle, mikä vie järkevyyden ostaa kuitupuuta omaan polttopuukäyttöön. Ollaankin kyselijöille vastattu, että 50€/motti plus alv, eli n. 60€ motti maksaa, niin tuodaan haluttuun paikkaan rekkakuormallinen kuitupuuta.
”Tarkoitin sitoutumisella sitä, että puun ostaja tarjoaa kokonaispaketin sopimusasiakkailleen sisältäen puukaupan ja metsänhoitopalvelut. Tämä on helppo ja vaivaton ratkaisu aloittelevalle metsänomistajalle. Metsänhoito on osaavissa käsissä ja hoituu asiallisesti.
Olisi alalle eduksi jos puukaupan lisäksi myös metsänhoitotöiden kilpailuttaminen tehtäisiin yksinkertaiseksi, vaikka sitten siellä metsaan.fi:ssä. Näin varmaan jo onkin ja toimii niille jotka sitä käyttävät.
Mitä tulee kilpailuttamiseen, se kannattaa varmasti aina vähänkään isomman kaupan kyseessä ollen tehdä – siis sekä puukaupassa että metsänhoitotöiden kaupassa. Aivan varmaa lopputulosta puiden parhaasta ostajasta en kuvittele osaavani päätellä ilman mhy:n apua, mikäli tarjoukset ovat lähellä toisiaan. Hakkuun asiallisen toimittamisen sen sijaan ehkä osaisin itsekin valvoa jos asuisin riittävän lähellä.”
Miten on metsäalan etu lähteä hintoja polkemaan?
Itse yrittäjänä en lähde lainkaan kilpailutuksiin. Ei tule kuin paha mieli kaikille. Kenen etu on polkea hinnat alas? Harvoin myhistysten kilpailutuksissa on huomioitu referenssit, osaaminen, maine, työn laatu, luotettavuus ja varmuuus. Ja pisteytetty vaikkapa hinnalle 25% kilpailutuksen osuudesta. Ettei halvinta tekijää aina valita.
Huutokauppakeisaria lainaten, parhaalta se tuntuu kun maksaa kunnolla!
Näin se tuntuu myös yrittäjästä parhaalta, kun pystyy käyttämään aikaa ja panostamaan laatuun, sekä palvemaan metsäomistajaa. Metsänomistajat eivät monesti ajattele, että vaikkapa puunkorjuuseen tai metsähoitotyöhön liittyen menee aikaa sopimuksen ja asioiden puimiseen. Jos kilpailutuksella lyödään 200€/ha taimikonhoidolle, niin ei siinä sitten voi enää minuuttiakaan kuunnella metsänomistajan toiveita, miten työt tulisi tehdä. Tai puolin ja toisin aikaa vievää soittelua työhön liittyen, tee sieltä mutta ei sieltä, tuotko kuorman polttopuuta, onko katkottu oikein jne.
Metsätyöt eivät ole rinnastettavissa johonkin sähkölaskun tai puhelinliittymän kilpailuttamiseen, joissa on kyseessä sellainen aineeton asia, että on aivan sama keneltä sähkö/liittymät tulee kunhan on halvinta.
Tuo MHY maailma on niin jälkeenjäänyttä ja itse ne myhistykset tienaavat ”kilpailuttamisella”, sekä lietsomalla vastakkainasettelua ja eripuraa metsäalalle, että metsäyhtiöt lähtökohtaisesti haluavat kusettaa metsänomistajia, joten niitä tulee valvoa.
Lämpölaitos tarvitsee tietyn määrän tavaraa vuodessa ja se pitää saada tietyllä hinnalla sinne.
Metsänomistajien palstoilta kun lähdetään etsimään puuta, niin resursseja menee ensin kontaktointiin. Pitää soitella ja laitella kirjeitä, että olisiko puukaupan aika. Sitten maastokäyntejä ja neuvottelua tuntitolkulla, niin jo kaupantekoon per kauppa menee työresursseja, eli rahaa. Sitten metsäomistajat ei välttämättä myy, koska juuri tänä vuonna eivät halua, tai hinta ei miellytä. Puunoston tarve ja metsänomistajien myyntihalukkuus ei kohtaa.
Saattaapi olla helpompaa, vaivattomampaa ja jopa halvempaa tuoda ulkomailta. Laivalla saa valtavan erän kerralla, logistisesti tehokasta ja varmaa.
Ei ne sahalaitokset, sellutehtaat ja lämpölaitokset toimi siten, että katsotaan paljonko puuta saadaan ostettua, paljonko osto-organisaatio on saanut tehtaan kentälle puuta ja sen mukaan pyöritetään.
Vuonna -92 moni sanoi, ettei talous enää koskaan nouse lamaa edeltävälle tasolle.
Puunhinta se taisi jäädä sinne lamaa 92 lamaa edeltäville tasoille.