Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Ongelmahan ei ole hakkuiden määrä vaan se, että ihmiset ovat vieraantuneet niistä ja metsistä. Kun 50-luvulla varmaan yli puolet työikäisistä miehistä, jossain vaiheessa elämäänsä oli ollut metsätöissä, niin nyt ne hommat tekee muutama tuhat ihminen. Metsään ei mennä kuin retkeilyreiteille, hiihtoreiteille ja jotkut hurjat sieneen ja marjaan. Metsiä katsellaan median välittämistä kuvista ja auton ikkunasta. Nämä ja metsäsektorin itsensä viljelemät kuvat hienoista harvennetuista männiköistä luovat kuvan puupelloista, joista metsään uskaltautuvat vain haaveilevat, kun niitä on vain kuivilla kankailla ja kasvunsa lopettaneissa kuusikoissa sekä pellon metsityskohteissa.
En jaksanut hilloja Lapissa ollessanikaan kerätä kuin hiukan. Mielestäni sesonkimarja. Hyvää tuoreeltaan naposteltuna ja uutena kermakakussa ja pakastettuna kermakakun kostukkeena.
Maun puolesta järjestyksessä luonnonmarjat: mesimarja, ahomansikka, vadelma, mustikka, puolukka, variksenmarja, tyrni, juolukka. Juolukasta tulee hyvä murotaikinapiirakka – muistuttaa paistettuna puolukkapiirakkaa.
Ahomansikoita tai metsämansikoita on taas tänä vuonna hyvin Etelä-Karjalan metsissä.
Sitä kun on oppinut siihen, ettei kannata ilmaisesta maksaa – tähän sarjaan kuuluu marjat, kalat ja polttopuut ainakin.
Meillä syömispuolen tahtoo hoitaa nuo jälkipolvet. Lähinnä sitä mustikkapiirakkana toisinaan saa, mitä tietysti ämpärin päältä perinteinen mustikkamaito pitää tehdä.
Asiasta viidenteen – alkaa mustikkasato olla etelässä hakijaa vailla. En ole mikään himokerääjä, mutta vajaassa parissa tunnissa varttia vaille ämpärillinen kohtuu työllä, kun selkä on kunnossa. Ei mikään huippusato näytä olevan, mutta kerääjä tarpeekseen saa…olkoon tarve sitten kuinka pieni tai iso tahtojaan.
Suorittava, menikö soutelu viimevuosisadan alun malliin – emäntä soutaa ja isäntä pitää perää. Siinä ei paljoa kunto kohene. Huopaamisella on parempi vaikutus selän kuntoon, kun pitää syvät vatsalihakset kunnossa.
Taitaa olla niin, että nykyväki käsittää huopaamisen vain perumiseksi (souda huopaa edestakaisin) samoin kuin riihi on vain paikka, jossa hallitus tekee budjettia.
Kyllä meillä huopaaminen tarkoittaa perä edellä menoa, eli airoista työnnetään. Se olikin poikasena taito pitää isälle veneen perä paikoillaan kelillä kuin kelillä. Nykyisin verkotan itsekseni. Varmaan nykyiset verkot kestävätkin paremmin vetoa kuin ennen.
5-10 km avovesisoutu olisi parempi satsaus hankintahakkuita varten. Vauhtia noin 10min/km niin saa normi lasikuituveneellä ihan soutaa. Vuoroin soutua ja huopausta jonkun matkaa. Ettei irvileuat puutu asiaan, niin tietenkin huovatessa perä menosuuntaan…
Minulla oli hommissa vanha työjohtaja, joka ajoi työuran alussa työmaille polkupyörällä. Matkaa saattoi olla kärrypolkuja pitkin kymmeniä kilometrejä suuntaansa. Pyörät eivät olleet mitään vaihdemaastopyöriä…